Tämä postaus on osa nörttityttöjen deittipalstaa. Lue ensin intropostauksesta mistä on kyse.

—–

Camp Side Story

Alkukohtauksessa laiva taistelee Suurta Muinaista vastaan. Kuulat lentävät, sapelit heiluvat ja urhea miehistö pitää puoliaan epätoivoisesti. Kannella järkkymätön zeekapteeni katsoo otusta suoraan silmiin. Kuva etäytyy ja paljastaa leffamme naispääosan hupparissa pelaamassa intensiivisesti peliä. Kolapullot ovat sikinsokin huoneessa eikä paikka muutenkaan ole siistein mahdollinen.

Kuva siirtyy neukkariin. Paikalla on tyyppejä, joille konsultti myy IT asiaa.

Poika palaa pieneen keskustakomeroonsa, heittää puvun naulakkoon ja hyppää sohvalle lukemaan Fablesin uusinta albumia.

Sataa. Pojalla on kiire bussiin isän serkun kissan varpajaisiin. Hän on ylittämässä tietä, mutta ei ole huomannu sporaa, joka on tulossa nurkan takaa. Tyttö huomaa tämän ja kiskoo hädissään poikaa hihasta. Poika liukastuu ja he kaatuvat katukivetykselle. Silmät kohtaavat, poikaa hävettää. Hän pyytelee anteeksi kovasti, hänen olisi ollut helpompaa osua ratikkaan kuin kaatua ja satuttaa ihanaa tyttöä. Poika kiittelee vuolaasti tyttöä ja häpeissään jatkaa matkaansa. Jotain pientä kuitenkin liikahtaa kummankin sydämmessä :3.

Juhlat loppuvat ja on ilta. Kummatkin ovat hämmentyneitä ja kotonaan. Poikaa huomaa. Apua, hän ei ole kysynyt tytön numeroa. Alkaa eeppinen Facebookstalkkaus, tai alkaisi, mutta kun ei ole nimeäkään. Poika on surullinen. Hän tuskin tapaa tyttöä enää ikinä uudestaan. Tyttökin muistelee päivän tapahtumia lämpimästi. Pojan siniset silmät jäivät mieleen.

Aikaa kuluu. Poika käy töissä, tyttö koulua. Eräänä päivänä…Toni_Suihkari

Räntää sataa vaakatasossa niin kuin Suomessa on lokakuussa tapana. Poika istuu bussissa kaverien kanssa matkalla Dipoliin lakinlaskijaisiin. Bussi pysähtyy valoihin ja poika näkee tytön kävelemässä kadulla. Pieni sydän hypähtää, silmät kostuvat ja hän ei tiedä mitä tehdä. Poika hyppää bussista pois juosten tytön perään . Tyttö kääntyy häkeltyneenä, mutta nähdessään pojan tämän kasvoille syttyy kaunein hymy mitä maa päällään kantaa. Poika pyytää poikaa tytön kaakaolle ja tämä suostuu.

He tutustuvat toisiinsa, huomaavat harrastustensa yhteneväisyydet, hengaavat ja semmosta ^^. Tyttö auttaa poikaa tekemään larppiproppeja, meikkaamaan tätä hahmoon ja he pelaavat yhdessä co-op pelejä. He suunnittelevat yhteistä reppureissua Kaakkois-Aasiaan, mutta päätyvät budjettisyistä lähtemään Raumalle, koska eikö se ole melkein yhtä eksoottista?

Vuosia kuluu. He ovat Desuconin Cosplaykisassa. Poika on osana esitystä, jossa on fanfic tyylinen esitys, jonka lopuksi kaksi mieshahmoa sarjasta x menevät naimisiin. Kun tuomari kysyy pojilta “Pussasitte esityksessä, tykkäätte pojista myös siviilissä?” Poika vastaa: “Mun tyttöystävällä saattais olla asiaan jotain sanomista. Moi kulta.” ja heiluttaa kättään tytölle. “Mulla ois muuten muuten muutenkin asiaa sille.” Taustalla alkaa soimaan uudestaan esityksessäkin soinut “Marry me”, poika hypähtää lavalta kaivaa sormuksen takataskustaan ja kosii tyttöä :).

Hahmolomake:
Suihkarin Toni (nimi muuttettu)
M/26/DI

12 8 12 16 7 14

Yhteydenotot: mis.oot.maria@gmail.com

 

—–

Haetaan naispääosan esittäjää romanttiseen draamakomediaan. Rooli on mukautettavissa näyttelijän toiveiden mukaiseksi, mutta toivomme n. 26-34 vuoden ikää, iloista elämänasennetta ja ystävällisyyttä. Vastanäyttelijänä toimii 32-vuotias helsinkiläinen IT-alan insinörtti, jonka vapaa-aikaan kuuluvat mm. lukeminen, elokuvat, pienoismallit, lautapelit, golf ja valokuvaaminen. Hän on perusluonteeltaan utelias ja kaikesta kiinnostunut, pyrkien sivistämään itseään mahdollisimman paljon. Erityisiä kiinnostuksenkohteita ovat historia, tekniikka ja tiede.
Elokuvan alussa sankarimme viettävät sinkkuelämää pääkaupunkiseudulla, tietämättöminä toistensa olemassaolosta. Elämän palikat ovat pääosin kohdallaan, mutta Se Oikea ei ole osunut kohdalle. Sattuman kautta he tutustuvat toisiinsa ja huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa. Heidän välilleen syntyy luottamuksen, ystävyyden ja rakkauden muodostama side. Elokuva on hidastempoinen indie-tuotanto, joka seuraa päähenkilöiden yhteistä arkea ja välillä juhlaakin. Yhteisiä kävelylenkkejä, käsi kädessä rantakalliolla istuskelua, tv:n katsomista sohvalla, matkustelua, keskustelua ja muuta sen sellaista. Iloa ja myös vastoinkäymisiä, joista selvitään yhdessä. Romanttinen, sisällöltään vielä avoinna oleva loppukohtaus tapahtuu rannalla auringonlaskun aikaan.
Mikäli elokuva on onnistunut, voidaan se laajentaa trilogiaksi, jonka seuraavat osat kertovat pariskunnan myöhemmistä vaiheista elämässä. Jatko-osien sisällöstä voidaan sopia yhdessä.
– Nimim. Mikael Poukama

Yhteydenotot: punainenbanaani@gmail.com

——

Elokuva alkaa lähikuvalla kirjahyllystä ja kädestä, joka on juuri päästänyt irti kirjasta. Kirjan ympärillä tarkkaavainen katsoja voi tunnistaa paitsi useita tieteis- ja fantasiakirjallisuuden nimiä, myös tieteitä ja filosofiaa käsitteleviä teoksia. Kuvakulman siirtyessä taaksepäin näemme hyllyssä myös suuren joukon sarjakuvia sekä lautapelejä ja lopulta huomaamme käden kuuluvan nuorekkaalle miehelle, jolla on pitkät tummanruskeat hiukset ja kasvoillaan mietteliäs ilme. Hän poimii kuin ohimennen hyllystä muutaman pallon joita heittelee hetken aikaa ilmassa ennen kuin istahtaa tietokoneen ääreen ja alkaa kirjoittaa jotakin. Onko se pelikoodia, sähköpostiviesti vai tarina, sitä emme näe vielä.

Seuraavaksi näemme joukon otoksia miehen elämästä. Hän työskentelee yksityisyrittäjänä terveydenhoitoalalla ja pitää työstään, mutta arvostaa kuitenkin vapaa-aikaa enemmän kuin pidempien työpäivien tuomaa rahallista etua. Vapaa-aikaansa mies viettää sekä yksin että ystäviensä kanssa. Näemme hänet mm. elokuvissa, kävelemässä paljain jaloin metsäpolulla, lukemassa kirjaa puistossa, temppuilemassa sirkuskurssilla sekä harjoittelemassa yksipyöräisellä ajoa.

Eräänä päivänä mies tapaa naisen. Tapaavatko he sattumalta kaupungilla, yhteisen harrastuksen parissa vai kenties netissä, sillä ei ole merkitystä. Tärkeää on se, että he viihtyvät toistensa kanssa ja ovat kiinnostuneita samoista asioista. Kumpikaan ei usko sielun olemassaoloon, mutta merkillinen vetovoima ja lähes sanaton ymmärrys tuntuu kulkevan heidän välillään. He ovat seikkailunhaluisia ja uteliaita. Liikunnasta pitävinä he ovat innokkaita kokeilemaan erilaisia uusia liikuntamuotoja. Pohdiskeluun taipuvaisina he saattavat viettää tuntikausia keskustellen kaikesta arkielämästä ja lukemistaan tarinoista metafysiikkaan, mutta yhtä hyvin he viihtyvät myös hiljaa vierekkäin tähtitaivasta katsellen. Toisinaan he vain käpertyvät sohvalle hyvän kirjan ja kaakaokupin kanssa, tai lukevat tarinaa toisilleen nauttien toistensa äänen soljunnasta ja jaetusta mielikuvituksesta, joka siivittää heidän matkaansa kaukaisiin paikkoihin ja aikoihin. He käyvät yhdessä niin elokuvafestivaaleilla kuin peli- ja kirjallisuustapahtumissakin. Kauniina kesäpäivinä he tekevät pyörä- ja kävelyretkiä tutustuakseen uusiin paikkoihin ja löytääkseen muilta piiloon jääneitä salaisuuksia.

Sopivan aikaa kuljettuaan, kun tähdet ovat molempien mielestä oikein, he päättävät yhdistää polkunsa ja jatkaa kohti tulevaisuutta varmoina siitä, että mitä tahansa maailmankaikkeus heidän eteensä heittääkään, he selviävät siitä yhteistuumin toinen toistaan tukien ja kannustaen. Elokuva päättyy kohtaukseen, jossa kaksi toisiinsa uskovaa ihmistä seisovat hiljaa vierekkäin edessään aukenevaa aavaa ulappaa katsoen ja kamera tarkentuu hitaasti yhteen liittyneisiin käsiin.

Miespääosaan on valittu 33 vuotias Espoolainen nuorekas herrasmies.
Naispääosan roolista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä alla näkyvään osoitteeseen koe-esiintymisen sopimiseksi.

Yhteydenotot: paljasjalka81@gmail.com

——

Moi nörttitytöt!

Olen 31-vuotias mies Helsingistä ja omasta mielestäni sopivasti nörtti. Työskentelen koodarina ja pidän työstäni paljon, koska saan työskennellä niin mielenkiintoisten asioiden parissa. Tietojenkäsittelytieteen opinnot yliopistossa sain valmiiksi joitakin vuosia sitten. Vaikka työni onkin kivaa, niin elämässäni jää silti aikaa harrastuksille – ja sopivan ihmisen sattuessa kohdalle aikaa olisi myös parisuhteelle. Musiikki on minulle tärkeää, kuuntelen musiikkia paljon ja käyn usein myös keikoilla ja festareilla. Metallimusiikki soi Spotifystä kaikkein eniten, mutta myös pop ja rock kiinnostavat. Erityisesti livenä voin lähteä kuuntelemaan melkein mitä tahansa musiikkia, ainakin kerran. Musiikin lisäksi olen kiinnostunut kielistä ja olen opiskellut pari vuotta kansalaisopistossa viron kieltä. Silloin tällöin pelailen PC:llä, katson mielenkiintoisia sarjoja TV:stä tai lueskelen. Liikuntaa harrastan istumatyön vastapainoksi muutaman kerran viikossa. Olen myös aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa.

Elämääni sopiva vastanäyttelijä olisi nainen, joka huomasi edellisestä kappaleesta ainakin jotain kiinnostavia ja yhteisiä juttuja. Iältäsi voisit olla noin 25-35-vuotias. Nörttihenkisissä ihmisissä on hienoa se, että he ovat usein todella innostuneita ja kiinnostuneita jostain harrastuksesta ja muutenkin valmiita oppimaan ja ihmettelemään uusia asioita. Voisi olla mukavaa, jos sinusta saisi seuraa keikoille tai festareille, pelikaveria digitaalisten tai lautapelien pariin tai seuraksi etsiskelemään kirjastosta uutta luettavaa. Ehkäpä myös mökkeily, kivat kahvilat, pyöräretket ja vaikkapa kaupunkilomat kuulostaisivat sinusta hyviltä tavoilta viettää vapaa-aikaa. Tämän elokuvan juoni kuulostaa ehkä melko arkiselta, mutta arkeahan suurin osa elämästä on ja siksi arjesta täytyy pyrkiä tekemään hyvää. Olisi hienoa, jos elämää voisi sanoa romanttiseksi elokuvaksi, johon kuuluu mukaan sopivasti seikkailua ja komediaa.

Haaveilen hyvästä parisuhteesta ja toivon löytäväni ihmisen, jonka kanssa voisin elämäni jakaa. Elämämme elokuvan romanttisin kohtaus voisi olla se, kun tajuamme että välillämme on rakkautta, joka kantaa tulevaisuuteen.

Jos sinusta tuntuu, että meillä voisi olla jotain yhteistä, niin lähetä viesti!

P.S. Sähköpostiosoitetta ei kannata säikähtää, siitä voi lähinnä päätellä yhden suosikkibändeistäni – mutta kyllä sudetkin ovat minusta aika mielenkiintoisia eläimiä.

Finch

Yhteydenotot: susi.ihminen@gmail.com

——

XY, 32-vuotias mies, lukee Nörttityttöjen sivuja ja huomaa mahdollisuuden jättää seuranhakuilmoitus. Hän alkaa visioida parisuhdetulevaisuuttaan ohjeistuksen mukaisesti synopsiksen muotoon.

XY:ssä on paljon nörtähtäviä piirteitä, joten hän pitää nörttityttöjä mielenkiintoisina ja potentiaalisina kumppaniehdokkaina. Muutamissa Nörttityttöjen tapahtumissa hän on jo todennut viihtyvänsä sen tyyppisessä seurassa.

XX, Nörttityttöjen nuorehko naislukija, selailee palstan seuranhakuilmoituksia ja löytää niiden joukosta XY:n kirjoituksen. Huomattuaan yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja arvoja hän päättää ottaa yhteyttä XY:hyn.

XY ilahtuu viestistä, ja ennen pitkää kaksikko päätyy treffailemaan. Heillä on paljon puhuttavaa, koska molemmilla on ajatuksia ja yleissivistystä popkulttuurista tieteeseen, filosofiasta parisuhteeseen ja musiikista kieliin. Yhteisiä mieluisia ajanviettotapoja he huomaavat löytyvän myös lautapelien ja elokuvien parista, miksei lavatansseistakin. Sisällä istumisen vastapainoksi XX ja XY käyvät ulkoilemassa luonnossa etenkin kesän lämmettyä, sillä kummankaan epämukavuusalueen raja ei kulje kaupungin ja metsäpolun välissä.

XY:llä on sopivan haastava, hieman luovuutta ja matematiikkaa vaativa työ tietokoneiden parissa, mutta hän on haaveillut myös toisenlaisesta projektista. Hän haluaa kirjoittaa fantasiakirjan. Kaikeksi onneksi XX on ideasta innoissaan, ja aikanaan siitä kehkeytyy heidän oma maailmansa, jonka vain he tuntevat. Molemmat osaavat vapauttaa mielensä, vaikkei kumpikaan käytä lakritsia kummempia nautintoaineita.

Maailman silmissä tarina huipentuu kirjan julkaisuun, mutta kotona XY ja XX seuraavat onnellisina lastensa kasvua.

XY toteaa synopsiksensa olevan viimeistelyä vaille valmis. Hän jää ilmoituksensa jätettyään odottamaan, kuka XX lopulta on, millainen hän todellisuudessa on ja millä tavalla hän tuokaan tarinaan muutoksia. XY kuuntelee Steven Pricen kappaleesta Shenzou kohtaa 1:50-2:20 ja toivoo saavansa XX:n kanssa toisistaan joskus muun muassa sellaisen tunteen.

Unelmia tulevasta
unelmia_tulevasta@suomi24.fi

—–

Tämän elokuvan sankari, viestin jättäjän alter ego, Phaeleh oli liittynyt Kapinaliittoon, koska hän halusi olla mukana rakentamassa oikeudenmukaisempaa galaksia kaikille sen asukkaille. Hän ei ollut soturi, mutta lahjakkaana ja vaaroja kaihtamattomana hänet asetettiin joukkoon avustustyöntekijöitä, jotka lähtivät sodan runtelemille planeetoille turvaamaan siviilien elinoloja. Paikallisen väestön kieltä osaavana Phaeleh haki opettajaksi eräälle pakolaisleirille.

Leirillä hän tapasi Bengan, toisen hyväsydämisen seikkailijan. Ihmisläheisenä ja erinomaisena organisoijana hän toimi leirillä johtotehtävissä. Phaeleh ja Benga tulivat hyvin juttuun, koska heitä yhdisti samanlainen oikeudentaju, iloinen elämänasenne ja tietty sisäinen levottomuus kokea mahdollisimman paljon siitä, mitä maailmankaikkeudella on annettavana. Molemmat pitivät myös paljon lukemisesta, ja musiikki- ja holoesityksissä käymisestä kotipuolessa. Benga oli kaikella tavalla sellainen nainen, jota Phaeleh piti viehättävänä. Tunne oli molemminpuolinen, ja siitä kehittyi romanssi, joka kesti sodan koettelemusten läpi.

Tavatessaan ensi kertaa he olivat muutamaa vuotta vaille 30-vuotiaita. Sodan jälkeen he muuttivat yhdessä Uuden tasavallan pääkaupunkiin, koska he halusivat asua siellä missä kaikki tapahtuu. Phaeleh halusi tehdä työtä ihmisten parissa, vaikka olikin luonteeltaan itsekseen viihtyvä. Hän halusi jatkaa opettajana, joten hän alkoi opiskella yliopistossa saadakseen pätevyyden.

Heidän kumppanuutensa perustui heille tyypilliselle leikkisyydelle. Phaeleh ja Benga olivat toisilleen hauskaa ja jännittävää seuraa, mutta he suhtautuivat yhä vakavasti heille tärkeisiin asioihin. Yhdessä he viettivät sosiaalista elämää, mutta antoivat myös toisilleen tilaa omille asioilleen ja yksinololle.

Elokuvan romanttisin kohtaus tapahtuu eräänä Phaelehin ja Bengan tapaamisen vuosipäivänä. He käyvät yhdessä kotikaupunkinsa planetaariossa, jossa he voivat katsoa tähtitaivasta planeetalta, jolla he tapasivat. Tähtiä, joita he yhdessä katselivat iltaisin silloin kauan sitten, kun he rakastuivat.

-Cinefiili

Yhteydenotot:  geek88@luukku.com

—–

Kymmenen tuhatta avaruuslentoa päivässä, kymmenen miljoonaa matkustajaa kahdestatoista galaksista, ja tietenkin hänen piti missata kuukauden ainoa lento maahan.

Päähenkilö on 21-vuotias, miespuolinen, lyhyellä parralla ja ruskealla tukalla varustettu bioanalytiikan opiskelija maasta joka yritti hakea uutta suuntaa elämäänsä tähtien väliseltä lomamatkalta. Nuorukaiselle tyypillinen vaihteleva ajantaju takasi kuitenkin sen, että hän jäi kyydistä paluulennoltaan maahan. Mikä oli varsinainen tuuri, sillä yllättävä poikkeavuus aliavaruudessa pamautti hetkeä myöhemmin kyseisen aluksen, yhdessä 10 000 muun avaruusasemalta lähteneen aluksen kanssa, kosmiseksi kärpäsenkakaksi.

Huomatessaan asemaa ympäröivän aliavaruuden muuttuneen kvanttikeitoksi ja aluksien reaktorien levittämän haitallisen säteilyn, Lajien Välinen Liittouma julistaa aseman alukset matkustuskieltoon. Asema siirtyy katastrofitilaan ja täyteen eristykseen. Liittoumalla on kuusi kuukautta aikaa selvittää miten asema saadaan turvallisesti evakuoitua ennen kuin sen hätävarannot loppuvat.

Mutta tämä ei ole elokuva suurvaltojen vaikeuksista ja satojen tuhansien henkien kohtalosta. Tämä on tarina yhdestä ainoasta ihmisparista.

Yrittäessään hukuttaa paniikkiaan mukanaan tuomiin videopeleihin Päähenkilö törmää noin 21-vuotiaaseen nuoreen naiseen, joka tuntuu hänen itsensä tavoin olevan auttamattoman hukassa. Kaksikko ajautuu sekavaan keskusteluun ja huomaa jakavansa samoja mielenkiinnon kohteita: Pelit, sarjakuvat, animaatiot, scifi- ja fantasiasarjat sekä elokuvat ja kaikenlainen kyberavaruuden roskaviihde. Päähenkilö yrittää aluksi piilotella innostustaan, mutta huomaakin naisen uppoutuvan samanlaiseen intohimoiseen, syvään nörttiaiheista paasaamiseen kuin hänkin.

Lukemattomien valovuosien päästä kotoa ja vieraiden olentojen ympäröimänä kaksikko ajautuu nojaamaan toistensa seuraan. Elämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä vaikka aseman johto pyrkiikin pitämään loukkuun jääneistä matkalaisista huolta, työtä on tehtävä jok’ikinen päivä. Kaksikko saa kuitenkin lohtua yhdestä viettämästään ajasta ja illat yhteisten pelien ääressä saavat päivittäisen raatamisen tuntumaan sen kaiken arvoiselta. Päähenkilö tuntee olonsa varmaksi ja vaivattomaksi naisen seurassa, ja uskaltaa jopa paljastaa tälle unelmansa: Hän haluaa ryhtyä kirjailijaksi. Yllättävää kyllä nainen rohkaisee häntä.

treffit3

Kaksikko uppoutuu yhä syvemmälle toistensa syövereihin. Oli se sitten sarjakuvien lukua, peleistä väittelyä, tarinoiden jakamista, kävelyitä läpi uusien maisemien, sillä ei ole väliä kunhan he ovat yhdessä, käsi kädessä.

Liittouman kuuluttaessa kuukauden päässä häämöttävästä pelastuksesta kaksikon valtaa kuitenkin epävarmuus: Miten heidän suhteelleen käy heidän palatessaan takaisin omiin koteihinsa ja vanhojen elämiensä kiireisiin? Eräänä iltana päähenkilö sulkee naisen tiukasti syliinsä ja kuiskaa tälle: ”Älä huoli, olen tässä, vain sinua varten.”
”Ja minä tässä, vain sinua varten”, nainen vastaa ja suutelee häntä.

– Pohdiskelija

Yhteydenotot: pelipohdiskelija@gmail.com

——

35-vuotias päähenkilö toimii agenttina Organisaatiossa, joka taistelee hyvyyden, totuuden ja kauneuden puolesta pahuutta vastaan erityisesti. Organisaatio on n. 2000 vuotta vanha seura, jonka Perustaja on antanut sille koko ihmiskuntaa koskevan tehtävän. Monet pahuuden voimat, kuten ihmisten tyhmyys, sekä Organisaation vihollisten muodostama löyhä punavihreä liittouma, hyökkäävät Organisaatiota vastaan ja murentavat sitä.

Onneksi päähenkilöllä on takanaan laaja koulutus hyvän, kauniin ja merkityksellisen puolustamisessa. Sen varhaisvaiheista ovat vastanneet mm. Sid Meier, Ron Gilbert, Ken ja Roberta Williams, George Lucas, Gene Roddenberry, J. Michael Straczynski ja J.R.R. Tolkien. Myöhemmin joukkoon ovat liittyneet F. Coppola, M. Scorsese, S. Leone ja Fritz Lang. Päähenkilön lapsuus ihmisten, jotka eivät usein erityisesti arvosta totuutta, hyvyyttä ja kauneutta, parissa, ei ollut erityisen onnellinen. Ainoastaan Valtion Koulutusjärjestelmä arvosti päähenkilön kykyjä.

Nuoruutensa aikana päähenkilö kohtaisi Organisaation Perustajan ja rekrytoitiin Organisaation palvelukseen. Päähenkilö jatkoi opintojaan valtion Suuressa Universiteetissa perehtyen mm. arkaaisiin kieliin, muinaisiin taruihin, totuuden, hyvän ja kauniin olemukseen, sekä vastakkaiseen sukupuoleen, saavuttaen ponnistelujen jälkeen viimeisessä aineessa approbaturin. Päähenkilön osoittamista kyvyistä huolimatta tie welhouteen siis sulkeutui, mutta päähenkilö sai valmistuttuaan Organisaatiolta vihkimyksen sekä agentin tehtävän. Palveltuaan uskollisesti Organisaation johtoa hämärissä kabineteissa päähenkilö palasi Suureen Universiteettiin tutustuakseen lisää muinaisiin pyhiin opuksiin ja opettajiin. Päähenkilön suhde Universiteetissa kohdattuun vastakkaisen sukupuolen edustajaan päättyi tuona aikana, mutta sen seurauksena päähenkilö sai koulutettavakseen kaksi pienempää agenttia. Päähenkilö on pian valmis jättämään Universiteetille oman Suuren Kirjoituksensa.

Päähenkilöllä on tummanruskeat hiukset, siniset silmät ja sopusuhtainen vartalo. Päähenkilö pukeutuu muodollisesti, lempivärejä ovat musta, harmaa ja purppura. Vapaa-aikanaan päähenkilö jatkaa tutustumistaan länsimaisen kulttuurin merkittävimpiin teoksiin erityisesti audiovisuaalisessa muodossa.

Päähenkilö etsii naissukupuolta edustavaa kanssa-agenttia, jota myös elähdyttävät totuus, hyvyys, kauneus ja Organisaation Perustaja. Erityisesti agentti, joka pitää osallistumisesta Organisaation rituaaleihin, olisi päähenkilön mieleen. Muinaiset kielet, historia ja rakkaus edellä mainittujen gurujen viitoittamaan länsimaiseen kulttuuriin on eduksi. Päähenkilö ei sulje pois nuorekkaampaakaan agenttiehdokasta, joka saattaisi tuntea myös itämaisen kulttuurin merkkiteoksia. Päähenkilö ihailee naispuolisessa agentissa taitoa luoda käsillään kauniita asioita. Agentin kanssa päähenkilö haluaisi kasvattaa lisää pieniä agentteja, palvella Organisaatiota, puolustaa totuutta, hyvyyttä ja kauneutta ja taistella punavihreää liittoumaa vastaan.

Yhteydenotot: apologi_@hotmail.com

—–

Spaceship lovefiction

Oli kirpeän raikas maanantai, kun satuit laskeutumaan pienelle ja vaatimattomalle planeetalleni.
-Mene pois! sanoit. -Tai.. odota!
Niin kaunista kieltolausetta en ollut kuullut pitkään aikaan (tosin, olin jo ihastunut tapaasi mutristaa kulmiasi, mikä saattoi värittää lauseen siältöäkin).

Aloitit keskustelun Gladius-sarjan tähtikiitureiden suprajohtimien luotettavuusongelmista. Luulin sinun tarkoittaneen uusinta Star Park -jaksoa, joka, uskomattoman sattuman kautta, sivusi samaa aihetta. Onnekseni hölmistynyt ilmeesi ja parin sekunnin hiljaisuus vaihtui pian hihitykseen koomisen keskustelun vuoksi. En vieläkään ymmärrä kuinka en huomannut taustalla savuavaa Gladius-sarjan tähtikiituria, jonka suprajohtimissa oli selkeästi ongelmia. Katselin vain sinua ja naurusi mukana tanssivia kasvojasi.

-Tule! Tarjoan sinulle kahvit! kihersit.
En voinut kieltäytyä, sillä kahvi ja seura sopivat tyhjähköön päivääni mainiosti.

Star Parkista olit kuullut sinäkin. Sarjan viiltävä yhteiskuntakritiikki, totuus maailmankaikkeuden ulkopuolisesta elämästä sekä itseironia oli haudattu niin syvälle käsikirjoituksen alatyyliseen huumoriin ja puettu kömpelöön animaatioon, etteivät ihmiset täällä osanneet epäillä sarjan takana olleen kaksi puolihullua neroa Andromedasta.

Keskustelimme kahvikupin äärellä elämästä, maailmankaikkeudesta, ja kaikesta hyvät 42 minuuttia, jonka jälkeen totesit RSI:n mekaanikkojen saapuneen. Seurasin sinua varovasti takaisin aluksesi laskeutumispaikalle (jonka myöhemmin totesit olleen lähinnä onnettumuuspaikka (landing site, crash site -sanaleikki suom. huom.)) Katselin muutaman metrin päästä, kuinka käytit säihkyviä silmiäsi, kauniita poskipäitäsi sekä pelottavan hyvin harjaantunutta uhkailua, saadaksesi korjauksen takuun piiriin. “Keskustelunne” jälkeen käännyit puoleeni, virnistit ja sanoit ulottuvuuksien välisissä Hyper Warfare -moninpelimatseissa olevan opettavaisetkin puolensa. Katsoin sinua, enkä enää nähnyt mitään muuta.

-Haluatko lähteä matkalle? kuulin sinun sanovan ja lmeisesti vastasin myöntyvästi, sillä viikon ajan kiersimme galakseja, pelasimme lauta- sekä konsolipelejä, ahmimme graafisia novelleja (Bätmäään!), katsoimme sarjoja, kritisoimme elokuvia, kuuntelimme musiikkia, luin sinulle kirjoituksiani ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta.

Satuin katsomaan puhelintani ja totesin päivän olevan sunnuntai. Mietin, mikä kumman muisto kolkuttelee sekä aivojen tunnepuolella että sillä pienemmällä puoliskolla.
-Lapset!

-Ai, sinulla on lapsia?
-Kyllä! Eikä mitä tahansa lapsia, vaan maailman mahtavaimmat 9- ja 5-vuotiaat nappulat! He pitävät samoista asioista kuin minäkin ja rakastavat hullutella kanssani! vastasin innoissani.
Olin vasta viimeisen vuoden ajan opetellut elämään lasteni kanssa kuten itse tahdoin, pelaten, leikkien ja hullutellen. Nautin elämästä nyt enemmän kuin koskaan!
-Sinun täytyy tavata heidät joskus! sanoin intoa puhkuen.
-Ehkäpä, saa nähdä. iskit silmää hymyillen.

Ujo poika -81

Yhteydenotot: spaceshiplovefiction@gmail.com

—–

Rakkautta tyhjässä maailmassa
Käsikirjoitus eksistentialistiselle elokuvalle rakkaudesta

Elokuva toteutuu tyhjällä näyttämöllä Dogvillen tapaan heijastaakseen tyhjää maailmaa johon jokainen joutuu itse luomaan sisältönsä ja johon vastaamisen keinot ja valinnat kertovat elokuvan hahmoista.

Elokuvan alussa näyttämö on valaistu ja on kaksi jonoa näyttelijöitä. Toiselle jonolle jaetaan pallopukuja ja toiselle laatikkopukuja. Hahmot huomattuaan mitä heille tarjotaan kieltäytyvät tarjoomuksista, jolloin muut katsovat heitä karsastaen ja näyttämö pimenee.

Pimeällä näyttämöllä hahmot spoteissansa ovat irrallaan toisistaan luomassa näkymättömiä teoksiaan. Äänitehosteet vihjailevat teoksista kertomatta varmuudella. Hahmot tapaavat lähdettyään etsimään teostensa vuoksi maailmasta jotain ja intoutuvat leikkimään keskenään teoksillaan.

Leikittyään ja telmittyään hetken maailma pääsee tunkeutumaan heidän näyttämölleen, mitä kuvataan heijastamalla näyttämön peräseinälle rakeista videokuvaa maailmasta. Hahmot katselevat maailmaa tuntien ihastusta ja ahdistusta. Rohkaistuaan toisiaan päättävät he lähteä tutkimaan maailmaa ja löytävät näyttämön nurkasta maapallon – se on kovin likainen.

Teostensa luona keskustelevat löydöksestänsä vaikkeivät tiedä mitä tekisivät vielä, joten he päättävät tehdä pidemmän matkan maailmaan. Pakattuaan reppunsa kuin tyhjästä ilmestyy muita hahmoja kuvioihin – esimerkiksi puhelin soi ja näyttämön sivuun heijastuu toiselle hahmoista soittavan sukulaisen ylävartalo ja he käyvät keskustelun siitä ettei kannata lähteä tutkimaan maailmaa vaan pysyä kuitenkin kotona. Vastalauseista huolimatta pari päättää lähteä tutkimusmatkalleen.Pohdiskellenkohan06

Matkatessa hahmot kävelevät ja kiipeävät paikallaan seinälle heijastetun maiseman liikkuessa. Ottanevat kuviakin nähdessään kauneutta, rumuutta tai erikoisuutta. Ymmärtänevät maailmasta enemmän tehtyään matkansa huomaten olleensa väärässä välillä, välillä tietämättömiä ja välillä oikeassa. Matkan aikana jännittää ja sattuu vahinkojakin hahmojen huomatessa voivansa luottaa toisiinsa sekä havaitessa ärsyttäviä piirteitä toisissaan. Näistä keskustellaan ja saattaa osa kadota ja toiset opitaan sietämään. Matkan jatkuttua jonkin aikaa palaavat hahmot tutuille seuduille ja maailmaa kuvaava videoprojektio himmenee pois.

Hahmot keskustelevat kokemuksistaan ja ideoistaan löytäen projekteilleen käyttöä yhdessä tehdäkseen jotain maailmalle. Kuitenkaan eivät välttämättä kykene tekemään kaikkea yksin vaan päättävät ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin. He soittavat eri ihmisille ja seinälle projisoituu näiden kuvia ja he keskustelevat näiden kanssa havainnoistaan.

Näyttämö himmenee ja äänet vaimenevat kesken puheluiden.

Näyttelijät:

Päänäyttelijä on syntynyt mieheksi ja kehonrakenteeltaan maskuliininen, mutta naiseksikin häntä on luultu kaupungilla. n. 30v

Vastanäyttelijän toivotaan haluavan kokeilla erilaisia rooleja ja hyväksyvän normeista poikkeavia piirteitä. Nainen?

Yhteydenotot: pohdiskellenkohan@gmail.com

——

Pensselisetä istuu bussissa matkalla kohti Helsingin keskustaa. Hänen pitäisi vielä vaihtaa metroon ja syöksyä sillä töihin, kuten joka päivä. Töissä odottaa joukko haastavia, mutta miellyttäviä ja palkitsevia graafikon töitä: mallintamista, maalausta, piirtämistä… Mutta yleensä mallintamista. Pensselisetä on onnekkaassa asemassa ja nauttii työstään suuresti. Nimensä tosin on harhaanjohtava, sillä sankarimme ei 25 ikävuodellaan ole sedän iässä. Mutta “pensselisetä” on ammatillisesti kuvaava, hauska ja maanläheinen. Se kietoutuu juuri oikealla tavalla kielen ympärille.

Työpäivä loppui, kuten näillä on tapana kieroillessaan tehdä. Päähenkilö halusi kovasti jäädä ylitöihin, mutta pakottautui sammuttamaan koneensa ja astumaan ulos toimistosta viideltä. Töiden jälkeen päähenkilö tapaa käydä usein croquis- piirtämässä, salilla ja pilateksessa. Hän haluaisi yleensä mennä suoraan kotiin omaan rauhaan katselemaan sarjoja ja pelaamaan, mutta ei halua päästää itseään retuperälle. Hänestä on mukavaa, jos kehot näyttävät mieleisiltä sekä peilissä että paperilla, vaikka paperiversiot ovatkin hänen mielestään parempia. Pensselisetä on naispäähenkilön viipyilyä lukuunottamatta tyytyväinen elämäänsä Suomessa. Asuminen ja työskentely ulkomailla on tämän mielestä kuitenkin ehkä mahdollista joskus tulevaisuudessa. Mutta ei tässä eikä nyt.

Vaikka sankarin elämä on muuten täydellisillä urilla, häneltä puuttuu taistelupari, kakkoskomentaja tai höpönassukultamussukka. Päähenkilö ei ole turhan tarkka etsimänsä neidin tittelistä. Tärkeämpää on mielenlaadun oikeanlainen vinouma, positiivisuus ja noin 21-26 vuoden ikä.

Yhdessä tämä unelmatiimi katselee leffoja, esittelee toisilleen hauskoja youtube- videoita, pelaa, matkustaa ulkomailla, käy Video Games Live- konsertissa ja ehkä taiteilisi yhdessä, mikäli tämä harrastus naispäänäyttelijän repertuaariin myös kuuluu. Elokuvan romanttisimmassa kohtauksessa parivaljakko on kotona, kaukana klubien ja kerhojen kakofoniasta. KKK Supermarketista ostettu tuoksu täyttää huoneilman karhunvatukalla. On viikonloppuinen syysilta ja ulkona sataa vettä. Sankaripari on pelannut videopeliä leikkisän kisailevasti toisiaan vastaan tai tiiminä poloisia vastustajia murskaten ja katselee nyt yhdessä Game of Thronesin kaltaista hittisarjaa sohvalla. Naposteltavaksi ostetut sipsit ja dippi hupenevat kiitettävällä nopeudella, koska kumpikaan ei ole kohteliaan pidättäytyvä kyseisten herkkujen äärellä. Tieto lähestyvästä ulkomaanmatkasta lämmittää molempien mieltä.

Elokuva on kasvutarina, joka keskittyy päähenkilöiden hahmonkehitykseen ja samastuttavan rauhalliseen arkeen satunnaisilla yllätyksillä. Kyseessä on hyvänmielen leffa kahden, hieman introvertin luonteen kolahduksesta. Rainassa on klassikon ainekset ja sitä esittettäisiin suppeahkolle, mutta laatutietoiselle ja älykkäälle yleisölle. Kulttimaine olisi taattu ja ihmiset väittelisivät keskenään elokuvan teemasta, joka vaihtelee romanttisen komedian, fantasian ja seikkailun välillä.

Yhteydenotot: pensseliseta25@gmail.com

——

1. Millainen on tarinan alkutilanne? Mitä päähenkilö tekee? (Voit esitellä itsesi, kertoa työstäsi, harrastuksistasi)

Tarinan päähenkilö on joviaali, aina harrastamassa ja puurtamassa oleva 26w ikään ehtinyt maalaismiekkonen. Hän on vastaikään muuttanut “suureen” kaupunkiin ja on kovin hämmentynyt kaikesta mitä kaduilla tulee vastaan. Pitääkö kävellä millä puolella katua ? Pitääkö Kamppiin kävellä vai mennä metrolla ? Mihin ihmisillä on aina kiire ?
Hän on toisaalta erityisen innostunut muutostaan Helsinkiin, koska työpaikka on mieluinen ja varmasti monen nörtin kadehtima – hän toteuttaa nuoruuden unelmaansa nyt ja on siitä ylpeä. Vinkiksi voisi sanoa tulevasta työpaikasta ….”Fantastista pelaamista”.

Siksi tämä henkilö viettääkin vapaa-aikaa lauta -, rooli- , kortti – ja miniatyyrien maailmassa jossa hänen ystäviään myös majailee. Hämmentävää on että hän saa myös elantonsa näitä tuotteita myyvässä suomen suurimmassa liikeketjussa. Hän pelaa koska rakastaa ystäviään ja yhteistä aikaa heidän kanssaan. Silti noppalaatikkoon mahtuisi toinen mokoma lisää ja miniatyyri on etsinyt kaltaistaan jo jonkin aikaa.

2. Millaista vastanäyttelijää haet? Mitä nörttiominaisuuksia arvostat muissa? Mitä nörttiaktiviteetteja toivoisit voivasi jakaa elämäsi nörtin kanssa? Suosittelemme, että määrittelet myös, minkä ikäistä ja sukupuolista nörttiä preferoisit.

Mahtavaa olisi jos tämä toinen nörtti olisi kiinnostunut tai jopa tahtoisi kokeilla miniatyyrien maalaamista. Erityistä plussaa on jos vastanörtti harrastelee tai ainakin on kiinnostunut erilaisista roolipeleistä. Sydän myydään täysin jos LARP – kuuluu harrastuksiin jossain muodossa. Oikeastaan kaikenlainen pelailu aina lautapeleistä kortteihin saa tämän myöhäisaikojen ritarin vannomaan uskollisuutta

3. Millainen on leffan juoni yleensä? Onko se seikkailua, rakkautta, toimintaa vai jopa scifiä?

Leffan juoni SciFi yhdistettynä kauhuun, johon loppuun jätetään selkeä mielikuva siitä että näistä kahdesta tulee aikanaa kaunis pari. Avaruus ja alus on täynnä selittämättömiä vaaroja ja aluksen kulkukin tuntuu olevan hämäryyden peitossa.

4. Mitä päähenkilöt tekisivät yhdessä? Olisiko heillä jotain esteitä voitettavana? Olisiko mukana muita henkilöitä?

Elokuvassa henkilöt (ja joukko muita) heräävät alukselta jonka päämäärän ja sijainti ovat epätiedossa. Henkilöt ovat unohtaneet oman itsensä. Hiljalleen yksi toisensa jälkeen hulluus ja avaruuden vaarat napsivat heränneitä yksi kerrallaan pois. Lopussa jäljellä on vain tämä pari…

5. Mikä olisi elokuvan romanttisin kohtaus?

Loppu . Koko juoni on rakentunut muistin palautumisen varaan. Juonen päähenkilöt ymmärtävät tai tajuavat että ovat jo ennen matkaa kuuluneet toisilleen ja ovat jo kerran vanoneet rakkautta toisilleen. Tämän matkan lopuksi he kokevat samat tunteet uudelleen <3

6. Millaisesta elämästä päähenkilö fantasioi ja mitä hän tekee sen saavuttamiseksi?

Päähenkilö fantasioi turvallisesta elämästä, vailla huolia ja epävarmuutta. Hän tahtoo kyllä kokeilla seikkailuja, mutta oman kolon turvallinen tuoli on yllättävän mukava.

Yhteydenotot: Mekol1@hotmail.com

—–

Kaikki alkaa trailerilla josta näkee että siinä on upotettu tuhansia työtunteja hienoihin avaruusnäkymiin.

Pimeästä pohjattomasta syvyydestä kuuluu radioliikenteen piipitystä. Kaksi alusta lipuu kumpikin paikalle omassa aika-avaruuden kuplassaan. Hidastaessaankin ne ovat kaukaisesta tarkkailijasta kuin törmäyskurssilla mutta eivät käy edes lähelläkään toisiaan. Valtavat purjeet avautuvat kuin kultakalan evät jotka ovat olleet painettuna kylkiä vasten. Kuin ankaran ponnistelun alla ionisuihkut tekevät tehtävänsä alukset pysähtyvät kohtaamaan toisiaan. Pitkän lähestymisen jälkeen alkaa synkronoitu telakoituminen ja kontaktipukuihin sonnustautuneet matkaajat valmistautuvat kohtaamaan toisensa.

Sitten kamera tipahtaakin yhdessä humauksessa työmatkalla bussin ikkunasta omaa heijastustaan tuijottavan miehen päähän jonka silmistä haihtuvat toiset tähdet. Dramaattisena vapautena alkaa ääneen puhuttu osuus.

Etsin naisihmistä pääkaupunkiseudulta. Olen 30-vuotiaan ja 40-vuotiaan välissä vaikka mielestäni vasta olin vain vähän päälle parikymppinen nuori mies. Muista siis Flebasta joka joskus oli niin pitkä ja komea kuin..

Ei hemmetti, ei T.S Eliotia voi siteerata jos se on tuttu ainoastaan Banksin scifisarjasta hän toteaa. Mies sulloo kirjan takaisin reppuun. Sanelu jatkuu epäselvänä muminana ja tässä vaiheessa on hyvä laittaa DVD:stä tekstitys päälle puhutusta kielestä huolimatta.

Pidän kaikenlaisesta populaarikulttuurin kuluttamisesta. Matkustelen toisiin maailmoihin valkokankaan hopeisessa kajossa. Spekulatiivista viihdekirjallisuutta kulutan niin paljon että olen fanittamisen tuolla puolen, kuin sanoisi että fanitan vettä koska juon sitä.

Mies kaivaa vesipullon ja melkein pudottaa sen lattialle. Ohjaajan mielestä tämä varmaan tehosti hyvin dialogia. Katsojalle on aika selvää että tämä on niitä laahaavia kotimaisia elokuvia joita palkitaan Kultaisilla palmuilla eikä kunnon scifiä. Monologi sen sijaan jatkuu.

Seurustelusuhteelta sellaista rakentaessa toivoisin kaikkein ehkä parhaimmillaan jonkinlaista kaveri+ elämystä, koska en osaa asettua romanttiseen rooliin. En tyttöystävällekään muuta kuin se minkä ilmeisenä osaan sanoa eli että olet kiinnostava ja haluan tuntea sinut, pidän sinusta ja seksin. Rehellinen puhe odotuksista on varmasti hyvä lähtökohta mille tahansa.

Tässä kohtaa kameraa lähestyy dramaattisesti miehen kasvoja. Huulisynkka ei ole ihan kohdallaan.

Treffeille lähtiessä toivon jotain hauskaa yhdessä tekemistä joka kertoo sinulle jotain minusta ja toisinpäin. Romanttiset kävelyt kuunvalossa kuulostavat lähinnä B-luokan ihmissusifilmin alulta. Deitti-ideana esimerkiksi leffa on hauska mutta parin tunnin hiljaa kököttämisen sijaan leffasta puhuminen on ehkä kuitenkin hauskempaa. Jos olet roolipelaaja niin kerro vaikka hahmostasi. Museokierroksetkin on kivoja jos löytää sen johdosta jotain mistä vaihtaa mielipiteitä.

Mies väläyttää kameralle hymyn, alkutekstit lähtevät pyörimään.

Yhteydenotot: avaruuskontiainen@gmail.com

—–

Olen kolmikymppinen Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva ja Espoossa asuva nörttimies ja etsin itselleni suurinpiirtein samanikäistä nörttineitoa. Harrastuksiini kuuluu spekulatiivisen fiktion lukeminen ja sen kirjoittaminen, Rooli- ja lautapelit (esim. Pathfinder, World of Darkness ja Arkham horror). Pelaan myös tietokoneella, useimmiten roolipelejä tai strategiapelejä, eli pelejä missä on vahva tarina. Televisiosarjoista Top Gear, Game of Thrones, Bones, Firefly ja How I met your Mother.
Luonteeltani olen rauhaisa ja kiltti, huumorintajuni on hieman vinksahtanutta ja Monty Python -vaikutteista. Olen todella ujo ja hiljainen uusien ihmisten kanssa, mutta lämpenen nopeasti ensikontaktin jälkeen ja ystävilleni olen todella lojaali ja luotettava. Olen muutenkin aika hiljainen ja rauhallinen, hyvässä seurassa tosin saatan innostua puhumaan enemmänkin. Vietän suurimman osan päivästäni oman mielikuvitukseni luomissa maailmoissa, seikkaillen lohikäärmeiden, haltioiden, kääpiöiden ja jumalten kanssa. Olen kirjailija-wannabe ja etsin aina uusia tiedon muruja, joista ammentaa innostusta omiin tarinoihin.
Olen romanttinen, ainakin jossain mielessä, sillä pidän siitä, että voin yllättää rakkaani pienillä osoituksilla. esim. aamukahvi valmiina kun toinen herää, Yksittäinen kukka tai käsin tehty nalle kun toisella on ollut huono päivä tai ihan rauhallinen tähtientuijotus öisellä järvellä.
Tällähetkellä olen ihan tyytyväinen olemiseeni, mutta se oma rakas puuttuu. Työskentelen tietotekniikan parissa, mutta haaveilen käyväni koulua jollekkin luovalle alalle ja pääseväni joskus töihin omaksi tuntemalleni alalle. Haluaisin matkustella ja suurena haaveena on tehdä automatka Euroopan halki, loppukeväinen Ranska kiinnostaa, sekä Road-trip Amerikan halki.
Asun tällähetkellä Espoossa, mutta liikun melko usein Lapua-Seinäjoki-Tampere-Espoo välillä, joten maantieteellisellä alueella ei oikeastaan ole niin paljon väliä jos löytyy joku jonka vuoksi tehdä lenkki.

Yhteydenotot: robert.alderrose@gmail.com

—-