Naisten lisäksi myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat pelaajat ovat viime vuosina pyrkineet haastamaan virheellisen stereotypian videopelien pelaamisesta nuorten heteromiesten juttuna. Nyt Pride-viikolla tutustumme “gaymereihin”, kuten seksuaalivähemmistöihin kuuluvat pelaajat itseään nimittävät. Äskettäin ilmiöstä on tehty dokumenttikin, Gaming in Color, joka on vähintään dollarin katselumaksulla netissä nähtävissä. Katselin dokumentin tätä juttua varten. Dokumentissa yhdysvaltalaiset gaymerit kertovat itsestään, peliharrastuksestaan ja suosikkipeleistään. Useampi haastatelluista rinnasti homoseksuaalisuutensa ja nörtti-/pelaaja-identiteettinsä. He puhuivat myös pelaajaidentiteettinsä suhteen kaapista tulemisesta. Moni kertoi kokeneensa kaksinkertaista ulkopuolisuutta: toisaalta homona tai lesbona heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, mutta myös nörttinä ja pelaajana heidän kokemustensa mukaan usein ulkonäkökeskeisessä Yhdysvaltojen homo(mies)yhteisössä.

Viime vuonna järjestetyn GaymerX-tapahtuman mainosjuliste. Kuvan lähde: http://www.geekquality.com/

Monella dokumentissa haastatelluista onkin ollut vaikeaa luoda tasapainoa queer-identiteetin ja pelaaja- tai nörtti-identiteetin välillä. Nettiin syntyneet Gaymer-yhteisöt ovat olleet tärkeitä henkireikiä. HLBT-pelaajille on järjestetty myös omia pelitapahtumia, kuten GaymerX-con. Dokumentissa haastatellut gaymerit kuvaavat näitä omia coneja erittäin tärkeiksi tapahtumiksi, joissa on turvallista olla oma itsensä törmäämättä homo- tai transfobisiin kommentteihin – ja samalla saa olla niin nörtti kuin haluaa. Vaikka dokumentti kuvauksessaan katsoi olevansa kaikkien HLBTQ-pelaajien asialla, pääsääntöisesti se käsitteli nimenomaan homoseksuaaleja videopelien pelaajina.

Dokumentissa haastatelluille homopelaajille tärkeää on se, että heidän olemassaolonsa tunnustetaan pelien tekijöiden taholta – pelaajat kaipaavat peleihin enemmän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja, ja ylipäätään laajempaa hahmovalikoimaa pelkkien valkoisten nuorten heteromiesten sijaan. Etenkin nuorten, omaa identiteettiään pähkäilevien pelaajien kannalta olisi hyvä, jos peleissä olisi monipuolisia, myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvia hahmoja. Eräs haastatelluista huomautti osuvasti, että tämä olisi tärkeää myös heteronuorille, joiden omaan tuttavapiiriin ei välttämättä kuulu (julki)homoja tai lesboja – suvaitsevaisuus lisääntyisi, kun pelien kautta nuoret voisivat tutustua vähemmistöihin kuuluviin, neutraalisti tai positiivisesti kuvattuihin hahmoihin.

Haastateltujen tulkinnan mukaan peliyrityksillä olisi kyllä kiinnostusta vähemmistöjä edustavien hahmojen laajempaan esittämiseen, mutta kaupallisesti seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja pidetään edelleen riskialttiina. Monet peliyritykset pelaavat mielellään edelleen “varman päälle” suunnitellessaan peliensä keskeisiksi henkilöiksi valkoisia heteromiehiä. Joissakin peleissä sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuutta kuitenkin nykyään käsitellään, joko “valinnaisena” (pelaajan valinnoista seuraavana) elementtinä tai koko pelin kannalta keskeisenä teemana.

Mass Effect 3 on niitä suhteellisen harvoja toimintapelejä, joissa on mahdollisuus myös pelata miesten välistä romanttista suhdetta. Kuvan lähde: pelin julkaisijan Biowaren sivut.

Näitä dokumentissa mainittuja queer-pelaajien ja -teemojen näkökulmasta kiinnostavia pelejä olivat esimerkiksi indiepeli Gone Home, jonka ihmissuhteisiin ja kasvutarinaan painottuvassa juonessa käsitellään myös seksuaalisuuden monimuotoisuutta; Mass Effect 3, jossa toimintapelille poikkeuksellisesti hahmon on pelaajan niin halutessa mahdollista aloittaa homoseksuaalinen suhde NPC:n kanssa; sekä Fable-pelisarja, jossa samoin hahmolla on mahdollisuus mennä naimisiin myös samaa sukupuolta olevan puolison kanssa.

Dokumentissa haastatelluille homopelaajille tärkeitä asioita peleissä – esikuvallisten seksuaalivähemmistöihin kuuluvien hahmojen lisäksi – on vapaus olla mitä tahansa ja pääseminen osaksi pelin tarinaa, joka muovautuu omien valintojen kautta. Vapautta tai osaksi tarinaa pääsemistä kuitenkin rajoittavat peliyhteisöiden homofobia: online-peleissä homofobista kielenkäyttöä on paljon, ja kaapista tuleminen homoa jatkuvasti haukkumasanana käyttävässä peliyhteisössä ei tunnu luontevalta. Seksivähemmistöihin kuuluvilla pelaajilla onkin ollut selkeä tarve samanhenkiselle peli- ja nörttiyhteisölle ja turvalliselle tilalle, jossa voi olla oma itsensä jatkuvaa homofobista kommentointia pelkäämättä. HLBTQ-pelaajien omat tapahtumat ja ryhmät ovatkin olleet tärkeitä myös tässä suhteessa.

Tärkeän avauksen tämän eteen on tehnyt myös peliyhtiö Riot, joka on julistanut nollatoleranssin homofobialle omissa online-peleissään, kuten League of Legendsissä. Jäämme odottamaan, seuraavatko muut alan toimijat esimerkkiä.

Lisätietoa ja linkkejä

P.S. Myös Suomeen on tulossa vähitellen gaymer-kulttuuria. Eilen Pelitalo järjesti nuorille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville pelaajille tarkoitetun Gaymers’ Night –tapahtuman osana Pride-viikkoa.