Tämä on kertomus siitä, miten Oulussa pääsee pelaamaan roolipelejä. Pyörivä noppa ei sammaloidu ja nopat pitää Oulun yliopiston tienoilla pyörimässä suuri ja innokas joukko roolipelinörttejä. Uuteen kaupunkiin muuttaessa itse kukin joutuu etsimään itselleen sopivat pelit ja pelaajat uudelleen ja aikanaan minä löysin juuri nämä piirit. Nyt siis seuraa Oulun yliopiston roolipeliseura CRYO ry:n toiminnasta kertova tietoisku höystettynä oman roolipelihistoriani lyhyellä oppimäärällä, jotta tietäisitte, mitä Oulussa tapahtuu.

Level 1: Ookkonää Oulusta…?

Muutin Ouluun kohta seitsemän vuotta sitten syksyllä 2007, kun aloitin yliopiston kansainvälisellä luokanopettajalinjalla. En tuntenut yhtäkään oululaista ja olin tottunut pienen kylän meininkiin, jossa kaverit tulevat ovelta asti hakemaan menoon mukaan. Olin vasta aloittanut liveroolipelaamisen lukiossa. Ouluun muutto ei larppaustouhuja paljoa hidastanut, sillä vaikka pelinjohtajapartnerit jäivät Keski-Suomeen, World of Warcraft –kiltamme Mumble-serveri sai toimia larpinsuunnittelupalavereiden mahdollistajana. Oulu–Jyväskylä-väli tuli tutuksi järjestettyihin larppeihin matkatessa, sillä vaikka olin kuullut huhuja oululaisesta liveroolipelijärjestö OIEI:sta, menin larppaamista varten mieluummin kotikonnuilleni tapaamaan tuttuja.

Kavereita tuli kuitenkin ikävä. Hyppäsin WoWissa pahimmillaan hyppytunneillakin, kun muuta seuraa ei tuntunut löytyvän, mutta lopulta nuo Azerothinkaan seikkailut eivät enää riittäneet isoon kaveriporukkaan tottuneelle. Vasta Oulussa yksin pianoa rämpyttäessäni tajusin, miten tärkeiksi etelään jääneet bändikaveritkin olivat tulleet. Poikakaverini teekkarifuksivuosi oli menoa ja meininkiä täynnä, mutta luokanopettajaopiskelijoiden biletys jäi aika harvaksi ja keveäksi. Omaan luokkaankaan en oikein osannut ryhmäytyä, sillä sieltä puuttuivat kokonaan muut nörtit. Ihmettelin tosissaan, mistä uudella paikkakunnalla oikein löytää samanmielisiä kavereita?

Kesti melkein kolme vuotta, ennen kuin löysin Oulun yliopiston roolipeliseura CRYO ry:n. Olin lukiossa pelannut vain kerran pöytäroolipeliä ja sitäkin varsin vapaalla pelimekaniikalla, joten en ollut osannut erikseen etsiä Oulusta nimenomaan pöytäroolipelijärjestöä. Tiesin vain, että jostain pitäisi omanlaista seuraa löytää.

Ensimmäinen kohtaamiseni CRYOn kanssa oli kuumehoureinen, väsynyt ja kyvytön. Olin raahautunut keskisuomalaisvieraitteni tähden käymään roolipelitapahtuma Maraconissa kausiflunssasta huolimatta, enkä muista tapahtumasta juuri mitään. En päässyt viikonlopun mittaiseen tapahtumaan kuin yhtenä päivänä enkä pelannut kuin muutaman lautapelin. Vieraani, larpinkirjoittajatoverini Pyökistä, vakuuttivat minulle, että ilman flunssaa Maracon oli ollut mainio kokemus.

Kesti kuitenkin vielä seuraavaan Maraconiin, että CRYO imaisi minut sisäänsä, sillä en uskaltanut lähteä peli-iltoihin tuntematta sieltä ketään. Kuten moni muukin samoihin aikoihin CRYOon hairahtunut, päädyin pelaamaan 3:16 Carnage Amongst the Stars -scifisotapeliä, jota luonnehditaan usein ovelasti lautapeliksi naamioituneeksi roolipeliksi tai sitten toisin päin. Olin vastikään tepastellut coniin sisälle ja ilmeisesti seisoin roolipeli-ilmoitustaulun lähettyvillä sen verran pelintarpeisen näköisenä, että eräs cryoaktiivi kutsui minut peliinsä. 3:16:sta jälkeen rohkaistuin ja taisinkin jäädä koko loppuconin ajaksi pelailemaan. Siitä se sitten lähti ja nyt istun ylpeänä CRYO-paita päällä kirjoittamassa tätä teille.

Level 2: Reputationia grindaamalla pääset piireihin

Tuon kohtalokkaan Maraconin jälkeen uskaltauduin myös CRYOn peli-iltaan yliopistolle. Porukkaan oli yllättävän helppo päästä ja päivittelin pitkään, miten en ollut heti CRYOa löytänyt. Pääsin heti conissa tapaamieni tyyppien kanssa jatkamaan kersantti Keenin seikkailuja 3:16 armeijakunnan leivissä. Mukaan peliin pyydettiin heti, kun vain kävelin paikalle. Lautapeli-inhostani huolimatta tutustuin ja ihastuin pian myös Battlestar Galactica -lautapeliin. Päädyin pelaamaan pääosin poikien kanssa, mikä WoWiuran jälkeen tuntui luonnolliseltakin. Muita kaltaisiani nörttityttöjä roolipeliporukoissa oli muutamia, mutta enemmän jakauma tuntuu minun mielestäni peli-illoissa olevan lautapelitytöt ja roolipelipojat -mallia. Näiden löyhien ryhmien välillä oli kylläkin paljon värväysyritystä, joskus onnistunuttakin. Peli-illan aikana koetettiin houkutella vannoutuneimmatkin lautapelaajat roolipelien pariin ja uusista tulokkaista oli melkein veristä kilpailua.

Nimi vaan listan jatkoksi ja pelipaikka conissa on taattu!

Peli-illoissa kuten Maraconeissakin pelipiireihin pääsee helpoiten ihan vain mukaan tunkemalla. Kotoa kukaan ei Oulussakaan tule etsimään, vaan itse pitää raahautua pelipaikoille ja ilmaista kiinnostuksensa. Maraconissa se onnistuu ilmoittautumalla roolipeli-ilmoitustaululla hyvältä kuulostavaan peliin ja ilmaantumalla paikalle lapun osoittamaan aikaan. Peli-illassa paikallaolevilta kannattaa kysellä, josko tietäisivät, olisiko joku aloittamassa jotain peliä. Kuten oma esimerkkini osoittaa, monesti riittää jo se, että saapuu paikan päälle ja sanoo “kyllä” kun pyydetään peliin – uusiin tulokkaisiin suhtaudutaan CRYOssa yleensä todella innostuneesti. Kuka sitä nyt aina jaksaisi samoja vanhoja naamoja katsella jos on mehukasta uutta verta tarjolla korrupt- siis tarkoitan opastettavaksi harrastuksen saloihin?

Menee paikalle ja käyttäytyy ihmisiksi – muut tapahtuu itsestään.
– cryon poika

CRYOn piireissä nimenomaan nämä yliopiston Aulakahvilassa järjestettävät peli-illat ovat sitä perustoimintaa, jonka kautta uuden pelaajan on helpointa löytää tiensä sopiviin peliporukoihin. Maracon on mainio porttihuume, mutta se on vain neljä kertaa vuodessa. Peli-ilta taas järjestetään joka tiistai klo 16:00 alkaen ja paikalle voi marssia milloin vain illan aikana. Peli-illoissa pääsee kiinni niin lauta- kuin roolipelaamiseenkin. Paikalla on CRYOn puolesta tarjolla paljon erilaisia lautapelejä sekä muutamia keveämpisääntöisiä roolipelejä. Pöytäroolipelien puolella peli-illoissa pelataan nimenomaan keveämpiä one-shotteja ja aloittelijaystäväälisiä, löyhärakenteisia minikampanjoita. Pyöreän Pöydän Ritarit, Dungeon Worlds ja Fiasco ovat usein sitä peruskauraa, mutta onpa Only Wariakin jaksettu vääntää – siinä tosin kesti aika myöhään!

Laajempiin kampanjoihin ja raskaampiin pelimekaniikkoihin pääsee sitten kiinnostuksensa todistettuaan ja sopivaa peliä vetävän pelinjohtajan peli-illassa tavattuaan. Yleensä pelinjohtajat ilmoittavat pelaajia kaipaavista kampanjoistaan ihan vain vapaamuotoisesti aiheesta puhumalla peli-illassa tai laittamalla sähköpostimainoksen CRYOn sähköpostilistalle. Muutaman kerran vuodessa järjestetään myös ihan virallinen CRYOn Pelirekry, joka on tapahtuma, jossa pelinjohtajat esittelevät alkavia kampanjoitaan ja pelaajat voivat ilmoittautua mukaan sopivalta kuulostaviin.

Kun se oikea peliporukka vihdoin kolahtaa kohdalle, alkavat nopat tosissaan kolista. Kuva allekirjoittaneen.

Itse en alkuun tarvinnut Pelirekryä, sillä 3:16 -peleistämme kehkeytyi tiivis porukka sitten, kun miltei vuoden pelaamisen jälkeen lakkasimme kutsumasta toisiamme hahmojen nimillä. Sain noiden pelien kautta tutuksi tulleelta cryolaiselta kutsun Cyberpunk 2020 -kampanjaan ja vaikkei peli ollut ennestään tuttu, muut lupasivat neuvoa. Niiden piirien kautta ihmisiin tutustuttuani tieni vei sitten myöhemmin muihinkin yksityiskampanjoihin. Olihan se kieltämättä hienoa saada ihka ensimmäinen yksityiskampanjakutsu, päästä oikein virallisten tapahtumien ulkopuolella pelaamaan!

CRYOn piireihin päädyttyäni koin kummallisen vapauden – luulen, että tämän tunteen tunnistavat muutkin pidempään yksikseen nörtteilleet. Vihdoin oli seuraa, joka ymmärsi niin marvelismia, fanfictiota, scifiä kuin WoWiakin! Varmasti monelle tutun selittelyn sai jättää välistä ja mennä suoraan siihen asiaan: siis meuhkaamaan omasta harrastuksesta ja mielenkiinnonkohteista. Tietenkin cryolaiset pelaavat myös muutakin kuin lauta- ja roolipelejä ja lukevat tietenkin peliharrastusta tukevaa scifi- ja fantasiakirjallisuutta, katsovat leffoja ja harrastavat muutenkin kaikensorttista geek-kulttuuriksi luettavaa. On ihmeellisen vapauttavaa löytää porukka, johon sopii!

CRYOn miesväki on hyvin koulutettu kestämään fangirlien touhuja, joten CRYOn tapahtumissa voipi ongelmitta nörtteillä ja shipata asioita. Äijät joko shippaavat mukana tai ottavat sen olan kohautuksella.
– cryon tyttö

Level 3: Melkein kuin Arkadianmäelle

CRYO ei tietenkään pyöri pelkällä Pelin Hengellä ja nopanropinalla. Kulissien takana tapahtumia järjestävät toimeliaat vapaaehtoiset ja tietenkin yhdistyksen hallitus. Rivijäsenelle hallituksen työ ei todellakaan näy kokonaisuudessaan. Moni CRYOn tapahtuma järjestyy talkoovoimin ja pelaamisessa tärkeintä on saada nimenomaan ne pelaajat kasaan, mutta harkittua organisointia, suunnittelua ja tiedottamista homman toimiminen kokonaisuutena kuitenkin vaatii. CRYOn toimintaan putkahtelee miltei tasaisin väliajoin jotain uutta: toritoiminta Maraconeihin, grillaustapahtuma Maccaraconit, Ropecon-bussi ja niin edespäin. Myöskään tiivis yhteistyö muiden oululaisten roolipelijärjestöjen kanssa ei ole itsestäänselvyys, vaan vaatii yhteydenpitoa ja suunnitelmallisuutta.

KolpaCon oli hallituksen tämän vuoden uutuustapahtuma. Peli-ilta tuotiin kokeeksi ravintola Caioon ja kyllä kelpasi! Caio suunnitteli meitä varten erikois- mehudrinkkejäkin, jotta olisi maukasta latkittavaa kolpakottomillakin, nam! Kuva ja mehudrinkki allekirjoittaneen.

Olin auttanut Maraconien kasaamisessa kantamalla pöytiä ja joskus päivystänyt hetken ständivastaavan kanssa, joten kun hallituskähmintä alkoi, olin helppo saalis vuoden 2012 hallitukseen. Intoa puhkuen otin vastaan rahastonhoitajan pestin ja hallitusvastuun! Ja huh, mikä vuosi se olikin! Ei se Maraconkaan pelkillä pöytien siirtelyillä järjesty!

CRYO edustaa ja tekee yhteistyötä paljon myös yliopiston ulkopuolella: Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Oulun Nuorisotoimen kanssa lastenpelitapahtumissa, harrastusta esittelemässä Oulun Tyttöjen Talolla, verkkopelitapahtuma Vectoramassa dataajia ruuduilta irroitellen ja Taiteiden Yössä pelipajaa pitäen. Tähän päälle kaikki yhteistyö yliopiston tapahtumissa ja tietenkin ainejärjestöjen kanssa. Kaikki tämä toiminta tähtää oululaisen pelikulttuurin lisäämiseen ja parantamiseen, sekä tietenkin potentiaalisten jäsenten värväykseen. CRYO ry:n perustehtävähän on saattaa pelit ja pelaajat yhteen, joten keskiössä ovat omat pelitapahtumamme: peli-illat ja Maraconit.

Aivan uutenakin toimijana oli helppo saada äänensä kuuluviin. Sattumoisin olin tuon kauden 2012 hallituksen puheenjohtajan kanssa käynyt edeltävänä kesänä pitkän, kuuman ja hikisen matkan Ropeconiin pienessä ilmastoimattomassa Toyotassani ja nyt valtaan päästyämme järjestimme Ropeconiin yhteiskyydin hieman paremmin ilmastoidussa linja-autossa. Muutoksia oli muutenkin ilmassa: puheenjohtajan vasara vaihtuikin kahden naispuheenjohtajan kombon jälkeen miespuolisen cryotuksen käsiin ja kautemme aikana hallituksessa oli myös varmasti ennätysmäärä liveroolipeliharrastajia, eli ikään kuin kaksoisagentteja. Oulussa toki OIEIn larppaajien ja CRYOn pöytäropeltajien välinen genresota on nykyään vain (esi)leikkimielisellä asteella. Onpa Maraconeissakin joskus larpattu ja olemme kuulleet luotettavista tietolähteistä, että OIEIläiset pöytäroolipelaavat. Joskus myös cryolaisten kanssa.

Viisastuin hallituskaudesta monella tapaa, mutta erityisesti siten, että ymmärsin haluavani selkeästi oman lestin, jossa sitten suutarina pysyä. Rahastonhoitajana jouduin budjetoimaan ja suunnittelemaan vähän kaikkea, mutten voinut olla aivan täysillä kiinni missään yhdessä hommassa, jos mielin opiskelutkin hoitaa. Tilinpito vei oman aikansa ja myös loppuvuoden tilinpäätösurakka piti aina muistaa miettiessään, paljonko aikaa rakkaan järjestön eteen uhraa. Jäinkin seuraavana vuonna pois hallituksesta ja rupesin toimihenkilöksi sillä ajatuksella, että keskittyisin vain yhteen hommaan – nimittäin Maraconien järjestämiseen ja kehittämiseen.

Jo rahiskaudellanikin Maraconit olivat minulle rakkain osa toimintaamme ja nyt halusin voida keskittyä pelkästään niihin. Vuoden 2013 hallitus olikin harvinaisen tuoretta tavaraa ja uudet hallitustoimijat olivat ihanan ennakkoluulottomia kehitysideoideni suhteen.

Level 4: Maraconin endgame bossina Byrokratia

Tuoreena Maracon-vastaavana kauden 2013 alkuun osui melkoinen haaste: järjestysluvultaan 30. Maracon, eli virallisesti Maracon XXX, jota tietenkin täytyi juhlistaa. Leivottiin kakku ja pidettiin muutama puhe, mutta samalla päätettiin kokeilla myös monenlaisia pikku uudistuksia ohjelmassa. Tapahtumien järjestäminen oli minulle yleisellä tasolla tuttua larppien ja partiotoiminnan kautta, mutta onneksi myös entiset järjestäjät jakelivat viisauksiaan anteliaasti. Samalle vuodelle osui myös Maraconien juhlavuosi, sillä näitä oululaisen pelikulttuurin olympialaisia järjestettiin tuolloin jo 15. vuotta. Minulle sattui siis paitsi halua myös syytä lähteä kehittämään Maraconeja. Innoituksena coninkehitykseen olivat käynnit Ropeconin monipuolisen ohjelman äärellä ja kandidaatintutkielmaa varten haalittu pelitapahtumatietous.

Isoimmat muutokset tein varmaan lähinnä organisoinnin puolella, mutta ohjelmakehitys on ollut aivan erityisesti mielipuuhaani. Itse ei ole tarvinnut alkaa vääntämään mitään spektaakkeleja, vaan ideat uusiin ohjelmanumeroihin ovat tulleet jäsenistöltä ja aktiivisilta Maraconin kävijöiltä. Osaan perinteistä tosin ei koskettu ja tuskin koskaan kosketaankaan: yksi tällainen perinne on jo ammoisista ajoista asti syys-Maraconeissa järjestetty, aika ajoin kyseenalaistettu Nopanheittokisa (siis rappusia alas, pisteitä saa siitä, kuinka alhaiselle rappuselle nopan saa jäämään ilman, että se kuitenkaan tipahtaa lattialle asti). Torin aktivoinnille ja turnauksien sekä kisojen uusinnalle tuntui kuitenkin olevan tarvetta.

TalviMaraconissa 2014 pelattiin Assasin’s Creediä lähes larppaamiseksi äityvällä eläytymisellä.

Maraconit ovat hiljalleen kasvaneet pelkästä roolipelaamisesta ohjelmalliseksi ja pelitarjonnaltaan avarammaksi pelitapahtumaksi, jossa oululaiset nörtit ja pelijärjestötkin tapaavat. Taidekuja toi torille uutta elämää ja uusien pelien demotus matalan kynnyksen katseltavaa satunnaiskävijöillekin. Viime vuonna uudelleen aloitetuista paneelikeskusteluistakin etenkin “seksi ja seksuaalisuus roolipeleissä” -aihe veti salin täyteen. Myös muita pelitoimijoita ja pelijärjestöjä on saatu hiljalleen mukaan esittelemään toimintaansa. Jossain vaiheessa coneista kadonneet miniatyyripelaajatkin alkavat löytää tiensä takaisin Oulun rooli- ja lautapeliyhdistys Orlyn ja miniatyyripeliporukka Oulun Höyryliigan tempausten myötä.

Hyviä pelejä ja hienoja ihmisiä!
– cryon tyttö Maraconeista

Itse olen nimenomaan yrittänyt hivuttaa Maraconeja hieman moninaisempaan suuntaan peligenrejen suhteen. Aivan alkuaikoina CRYOn Historiikki kertoo Maraconien olleen nimenomaan pöytäroolipelitapahtumia. Nykyään lautapelaajat ovat conissa jopa roolipelejäkin näkyvämmässä osassa ja muitakin peligenrejä on coneissa tavattu. Maraconeja luotsatessa ajatuksenani on ollut, että jos joku uusi kukka haluaa kukkia, järjestetään sille conista paikka, jossa toimittaa kukkimisensa. Olen itse aina ollut varsin peliuskollinen, siis pelaan pitkään samalla systeemillä tai samaa peliä, mutta peligenrejen suhteen olen varsinainen sekakäyttäjä. Kiinnostuin koulutyöni ohessa siitä, mikä tekee pelistä pelin ja erityisesti roolipelistä roolipelin. Siinä kaatuivat sitten omassa päässänikin kohoilleet genrerajat erityisesti larppaamisen ja pöytäroolipelaamisen väliltä. Nyt pyrin moukaroimaan noita aitoja maihin myös Maraconeissa.

Figupelaajat palasivat tänä talvena sankoin joukoin Maraconiin jättimäisen Apocalypse-rymistelyn tunnelmissa. Kuvaaja allekirjoittanut.

Maracon viikonloppu on oikeaa lomaa vaikka sen jälkeen on aina rättiväsynyt. Väsymyksestä pääsee nukkumalla Turussakin, mutta se on uupumus, jonka Maracon korjaa pois.
– Jenian, Turusta asti Maraconeihin matkaava veteraanimaraconkävijä

Kokemani suurimmat taistelut Maraconien jatkuvuuden puolesta käytiin vuoden 2012 SyysMaraconin yhteydessä. Oulun kaupungin paloturvallisuussäädökset muuttuivat ja yllättäen kello 23:00–8:00 meidänkin pelitapahtumamme arvioitu tulipaloriski kasvoi hämmentävän suureksi. Siis paperilla. Yöpelaamisen kohtalo alkoi näyttää jo synkältä, sillä yötoiminta kiellettiin ensin kokonaan, kunnes kompromissi löytyi. Yöpelaaminen pelastui nukkumisen hinnalla, mutta kompromissi löytyi syksyn Maraconin suhteen liian myöhään: con jäi kävijämääriltään harvinaisen pieneksi, sillä jouduimme siirtämään pelitoiminnan yön lähestyessä toisaalle. Hämminki heijastui vielä vuoden 2013 TalviMaraconiinkin, jossa nuokkarilla saatiin yöaikaan olla, mutta vain etukäteen yöpyjien nimet ilmoittaen ja tiukoin henkilömäärärajoituksin.

Nykyään Maraconeissa ei siis enää saa nukkua, vaan pitkänmatkalaisille järjestetään majoitus oululaisten pelaajien luota. Tällä vältetään yöpymisen aiheuttamat rajoitteet ja coni voi olla auki pelaajille yötä myöten. Varsinaista unilukkarin työtä ei ole jouduttu tekemään, sillä onneksi oululaiset coninkävijät ovat tarjonneet riittämiin petipaikkoja pelitovereilleen. Byrokratia on varsin kovan tason heroic-bossi ja olen suunnitellut käyväni sen kanssa vielä jossain vaiheessa uuden matsin aiheesta. Pelipaikoilla majoittuminen oli aikanaan mukavaa itsellenikin, vaikka asun käytännössä ihan tapahtumapaikan naapurissa. Maraconeihin tulee nykyään yhä enemmän ulkopaikkakuntalaisia aina Helsinkiä myöten, joten paluusta menneeseen järjestelyyn haaveillaan.

Kaverini ylisti Maraconia ja puhui minut ja kaverini osallistumaan siihen toisesta kaupungista
– Maraconeihin 600km:n päästä matkaava lautapelaaja

Level 5: Kohti ääretöntä ja sen yli!

Seuraavan kerran Maraconista pääsee nauttimaan Maracon XXXII:n merkeissä 23.–25.5 Kaijonharjun nuorisotalolla Oulussa. Tapahtuma on kaikille kiinnostuneille avoin ja täysin ilmainen. Tähän mennessä ohjelmaksi on varmistunut mm. paneelikeskustelu (aiheella: Metapelaaminen – salaisuudet ja sinä!), Magic the Gathering -aloittelijaturnaus ja työpaja pelisuunnittelijoille, joten vapaan pelaamisen lisäksi tekemistä riittää. Tietenkin järjestämme myös jo perinteeksi muodostuneen Ropeimpro-kilpailun, jossa kolmen hengen ryhmät improavat roolipeliseikkailun satunnaisista pelielementeistä. Tori ja taidekuja tulevat taas olemaan täynnä kaikkea mielenkiintoista ja CRYOn omalta myyntipöydältä löytyy ihka uusia haalarimerkkejä. Yhteistyötahoina Maracon XXXII:llä ovat tuttuun tapaan Kuudes Rinki ry ja Oulun Fantasiapelit. Ja jos ei tähän coniin ehdi, niin tämän vuoden KesäMaraconia suunnitellaan jo heinäkuun alkupuolelle.

Maraconien ja tietenkin myös CRYOn tulevaisuus näyttää valoisalta. Ohjelma lisääntyy, kävijöitä karttuu ja yhteistyö Oulun Nuorisotoimen kanssa tilojen suhteen sujuu. Itse nautin Maraconien luotsaamisesta niin paljon, että mieli tekisi jatkaa vielä tämänkin kauden jälkeen. CRYOn verkostoituminen on myös hyvässä vauhdissa: tapahtumissa on nähty paitsi tuttua roolipelien kummisetäjärjestö Kuudes Rinki ry:tä ja OIEI ry:tä, myös vierailijoita verkkopelijärjestö Aseveljet ry:stä ja täältä Nörttitytöistäkin. Nyt tuntuu muutenkin olevan hyvät ajat olla oululainen peliharrastaja, sillä (ette sitten kuulleet tätä minulta, mutta) tarina kertoo, että Oulussa oltaisiin suunnittelemassa lähivuosille roolipelirintamalla jotakin suurta.

Pelejä 24h ja hyvää seuraa. Mitä muuta sitä voisi viikonlopulta toivoa.
– cryon tyttö