Olen unelmoinut lähes koko vuoden omasta elektronisesta kirjalukijasta ja heinäkuussa rupesin pohtimaan tosissani sellaisen hankkimista. Huutelin vinkkejä sosiaalisessa mediassa ja sainkin ihanan päätoimittaja-Ninan Amazonin e-kirjalukijan Kindlen lainaan pariksi viikoksi. Lainaus ei olisi voinut sattua parempaan saumaan, sillä heinäkuussa syntyi Kindle-unelman lisäksi myös poikani Ilo, joka imeväisikäisenä asetti maaniselle lukijalle haasteen (etenkin pokkarityyppisiä ja painavampia kirjoja on pirun hankala lukea yhdellä kädellä, etenkin kun pitää kääntää sivua).

Kindle oli täydellinen ratkaisu ongelmaan. Se on kevyt, sivu kääntyy helposti yhdellä napsautuksella (kummalla kädellä tahansa) eikä se rasita silmiä paperikirjaa enempää. Se vie vähemmän tilaa laukusta kuin lukemani keskivertokirjat, se muistaa itse mille sivulle jäi ja sille on kiva ladata sellaisia kirjoja, joita minun ei välttämättä tarvitse fyysisesti omistaa. Ja mikä parasta, sitä voi lukea samalla, kun tekee toisella kädellä jotain muuta, esimerkiksi syöttää vauvaa tai pyyhkii kuolaa rintapielestä.

Pienellä kikkailulla Kindlen saa lukemaan myös .pdf-tiedostoja, joten voin perustella toiveeni Joulupukille myös sillä, että lukijasta on ehdotonta hyötyä yliopistolla arkeologia-artikkeleita lueskellessa.

En tietenkään aio kokonaan hylätä perinteisiä kirjoja, mutta etenkin nyt kun Ilo tuli elämäämme, kämpän tavaramäärä on lisääntynyt radikaalisti. Declutter-hengessä olen pitkin vuotta poistanut hyllystäni kirjoja, joita en enää tule lukemaan. Kindle osallistuu myös tämän ongelman ratkaisuun – jos joku kirja on vain mukava omistaa, mutten usko silti palaavani siihen, voin hankkia sen Kindle-versiona ja vapauttaa hyllytilaa.

Mitä sitten aion ensimmäisenä ladata uuteen lukijaan? Ei sen kummemmassa järjestyksessä:

Scott Lynch: The Republic of Thieves. Vanhan fantasianörtin iloksi Lynch julkaisi vuonna 2006 ylivoimaisesti maailman parhaan con artist –fantsuromaanin The Lies of

Vuoden odotetuimmat

Locke Lamora (seitsenosaisen Gentleman Bastard -sarjan ensimmäinen osa). Lynch jaksoi kirjoittaa vielä sarjan kakkososan, Red Seas Under Red Skiesin, kunnes psyykkinen sairaus romahdutti miehen, ja heitin kaiken toivon sarjan seuraavien osien näkemisestä. Lynch kuitenkin tervehtyi ja on kuluneen vuoden aikana palannut elävien kirjoihin. Uusimman herrasmiesmulkeron julkaisu on minulle vuoden odotetuin tapahtuma (ehkä esikoisen syntymän jälkeen).

E.L. James: Fifty Shades Freed. Joo joo. Ei maailmankirjallisuuden huippuja, mutta uteliaisuus pakotti lukemaan ensimmäisen osan, enkä osaa jättää tarinaa kesken vaikka kuinka ärsyttäisi.

Robert Jordan: Knife of Dreams; The Gathering Storm; Towers of Midnight; A Memory of Light. Edelliseen viitaten (tosin tästä sarjasta pidän ihan oikeasti): Aloitin jo teini-iässä Jordanin The Wheel of Time -sarjan lukemisen, ja kirjojen putoillessa parin vuoden välein sekä tarinan monimutkaistuessa rukoilin jatkuvasti, ettei Jordan ota ja kupsahda niin, että sarja jää kesken. No, tiedättehän te miten siinä kävi. Pakkomielteisen lukijan onneksi Brandon Sanderson otti haasteen vastaan ja solmi Jordanilta avoimiksi jääneet tarinalangat. Eeppisen tarinan eeppinen lopetusosa julkaistiin vasta tänä vuonna, ja päätinkin sen kunniaksi lukea koko sarjan alusta asti, jotta monimutkaisehko tarina olisi tuoreessa muistissa viimeisiin osiin tarttuessani. Olen kirja kerrallaan lahjoittanut niteitä hyllystäni kirjastolle, joten viimeiset osat voin mainiosti lukea sähköisessä formaatissa.

Bettina Arnold ja Nancy L Wicker: Gender and the Archaeology of Death. Arnoldin nimi pullahtelee esiin usein, kun etsii kiinnostavia artikkeleita arkeologian ja antropologian saralta. Arnold on käsitellyt artikkeleissaan muun muassa luuaineistoa ja sitä, mitä sosiaalisesta sukupuolesta ja sukupuolirooleista voidaan oikeasti sen pohjalta päätellä. Ongelma kuplii jatkuvasti ikään kuin pinnan alla, mutta tyhjentävää tutkimusta aiheesta saa etsiä. Moni arkeologinen artikkeli nojaa edelleen jopa huomaamattaan oman aikamme tai lähimenneisyyden kapeisiin sukupuoliroolikäsityksiin, vaikka löytöaineistosta ei välttämättä ilman loogisia hyppäyksiä voi sellaisia päätelmiä tehdä tai se jopa kertoisi päinvastaisesta. Pidin Arnoldin tavasta käsitellä natsikulttuuriperinnön ongelmallisuutta eräässä artikkelissaan, joten odotan hyviä asioita myös tältä hänen osittain toimittamaltaan opukselta.