Jos voisin toivoa joululahjaksi ihan mitä tahansa, rohkenisin pyytää joulupukilta hintavaa, mutta myös hyvin ylellistä lahjaa: Don Rosan koottuja. Kyseessä on yhdeksän kovakantisen albumin sarja ankkataiteilija Don Rosan sarjakuvia Akusta, Roopesta ja kumppaneista. Mukana on Rosan töitä käsitteleviä artikkeleita, Rosan itsensä kirjoittamat esipuheet ja Rosasta tehty elämäkerta. Sarja sisältää myös “sen kuuluisan(?) ensimmäisen ankkasarjiksen, jossa ankanpojat räjäyttävät Roopen rahasäiliön ja Hannu Hanhi tappaa itsensä.”

Edellä mainitusta sarjakuvasta kertoo Rosa-tutkija Katja Kontturi, jonka omakin artikkeli teossarjasta löytyy. Niin Rosa-fani kuin olenkin, en ollut koskaan kuullut moisesta sarjiksesta! Se kuulostaa niin radikaalilta, että osaisiko sitä lukeakaan. Mutta kaikki muu Don Rosan kootuissa kuulostaa kyllä sellaiselta sarjakuvan ystävän hemmottelulta, että oksat pois.

Rosan sarjakuvia on aiemmin julkaistu suomeksi tämän näköisinä albumeina. Kuva: Aino Harvola

Fanitettu fani Don Rosa

Keno Don Rosa (s. 1951) on ollut Disneyn ankkojen fani jo pienestä pitäen. Hän pitää erityisesti Carl Barksin Roope-tarinoista. Rosa on ollut innokas fani ja keräilijä ja piirteli itsekin sarjakuvia, joissa näkyy vaikutuksia Roopen seikkailuista. 1980-luvulla hän pääsi toteuttamaan unelmansa: käsikirjoittamaan ja piirtämään oikeita ankkasarjiksia. Hän paneutui työhön intohimoisesti ja loi muun muassa Roope Ankan elämä ja teot -sarjan, josta sai Eisner-palkinnon vuonna 1995.

Suomen Aku Ankassa julkaistiin Rosan töitä vuodesta 1990 alkaen. Erikoinen piirrosjälki ja tarinoiden omintakeisuus herättivät heti lukijoiden mielenkiinnon, ja monet ihastuivat Roopen nuoruuden seikkailuihin. Muistan tosin vieläkin lukijapalautteen, jossa ihmeteltiin kärttyisästi tarinoiden laatua, kun “Aku sarjakuvan lopussa päätyy jonnekin ketunkoloon”. (Palaute viittasi Rosan tarinaan Mestaripuutarhuri.) Rosan töissä on paljon piirteitä, jotka tekevät niistä erilaisia kuin useimmat Disney-sarjakuvat. Suurimpia tekijöitä on se, että Rosa ei peittele olevansa suuri Carl Barksin fani. Hän on perustanut Roopen elämästä kertovat sarjakuvansa Barksin töissä oleville viittauksille ja tehnyt jatko-osia Barksin tarinoihin.

Monitasoiset ankkahahmot

Katja Kontturi ja Don Rosa. Ranskassa herra Rosa ehti piirtää faneilleen kuvia, kun taas Suomessa jonot ovat satoja metrejä pitkiä. Kuva: Katja Kontturi

Katja Kontturi teki yleisen kirjallisuuden gradunsa fantasiaelementeistä Rosan tarinoissa ja huomasi sitten, että ainesta riittäisi jatkotutkimukseen. Nyt hän tekee aiheesta väitöskirjaa.

“Hahmoista on löytynyt ihan uusia, syvällisiä puolia. Roopehan on amerikkalaisen unelman symboli, joka on tehnyt koko uransa töitä omaisuutensa eteen. Ja samalla Roope on myös rajaseudun myyttinen hahmo”, Katja kertoo.

Olen tiennyt Rosan sarjoissa olevan jotain erittäin tenhoavaa siitä asti, kun luin niitä ensimmäisiä kertoja, mutten koskaan ole sen kummemmin miettinyt, mitä se jokin on. Katja on perehtynyt juuri tähän puoleen Rosan sarjoissa. Minullekin alkoi avautua, että Roopessa on seikkailun lumoa, eränkävijän luonnon arvostusta ja amerikkalaisen kirjallisuuden rajaseutujen viehätystä. Suuria tarinoita ja suuria tunteita.

“Aku puolestaan on Rosalla aina se toiminnan sankari, joka pelastaa lopulta tilanteen purkamalla pommin, avaamalla sulkuportit, tyrmäämällä roiston ja niin edelleen”, Katja kuvailee. Kuvaus on yllättävä: eikös Aku olekaan se epäonninen tunari, johon pessimistiset suomalaiset samastuvat? “Akuhan on tietenkin epäonninen ja surkeakin verrattuna Hannuun. Jos Akulla on pahat mielessä, niin kyllä Rosakin antaa Akun kokea kovia, koska se on “moraalisesti oikein”. Mutta muuten Rosalla Aku on tosiaan se sankari, joka pelastaa päivän, vaikka ei saisikaan siitä mitään kunniaa. Pako Kielletystä laaksosta -tarinassa tulee esille, että Roope itse asiassa kadehtii Akun vapautta tulla ja mennä ilman vastuuta valtavasta omaisuudesta.”

Olen aina tykännyt niistä Rosan sarjoista, joissa Akulla on jokin erityistaito, niin kuin äärimmäisen hyvä näkö tai visio ja taito kunnostaa ränsistyneinkin puutarha. (Näissähän Akulle käy kyllä yleensä huonosti tavalla tai toisella.) En kuitenkaan ollut huomannut, että Aku on Rosalla niin tärkeässä sankarin roolissa. Katja jatkaa: “Akuhan on aina paikalla auttamassa Roopea Millaakin vastaan. Roope ei koskaan pärjäisi ilman Akua.”

Suosikkitarinoitani Rosalta on It’s a Wonderful Life -elokuvaan perustuva Olla kuin ei olisikaan: tarina, jossa Aku toivoo, ettei olisi koskaan syntynytkään – ja saa sitten nähdä, millainen maailma ilman häntä oikein olisi. Ehkä jonkinlaisesta suomalaiskansallisesta Akuun samastumisesta johtuen onkin niin ihanaa lukea Rosan tarinoita, joissa Aku on salaa sankarillinen ja tärkeä!

Kultu Kimallus yrittää järjestää tunnelmallista kohtausta itsensä ja Roopen välille Yukonin sydämissä. Kuva: Aino Harvola

Lempihahmojani ankkaloressa on Kultu Kimallus. Barksin öljyvärimaalauksissa Kultu on säihkyvän viekoitteleva ja seksikäs saluunastara, jossa on vastustamatonta paheellisuutta ja glamouria. Rosa kertoo sarjakuvissaan Roopen ja Kultun riipaisevan rakkaustarinan, jossa on sopivasti kliseisiä romantiikan elementtejä, uskottavaa tarinankerrontaa ja kaksi voimakasluonteista, hienosti syvennettyä hahmoa. He ovat molemmat itsepäisiä, eivätkä voi tunnustaa tunteitaan. Kultu tunnetaan jääkuningattarena, ja kuitenkin Yukonin sydämissä hänet nähdään katselemassa ulos kampauspöytänsä ääressä haikeutta sydämessään.

Katjan lempihahmo on Milla Magia. “Milla on Disneyn ainoita oikeasti vahvoja naishahmoja, joka pärjää itsenäisesti, eikä luota pääsevänsä pulasta keimailulla tai ulkonäöllään. Vaikka Kultukin on tosi kova mimmi, niin Kultu edustaa kuitenkin enemmän tyypillistä femme fatalea. Milla pärjää taidoillaan, vaikka tarvitsee tietenkin aina jonkinlaisen taikakalun, koska ei Rosan mukaan ole synnynnäinen taikoja.” Rosan Milla on kyllä aina ilo niin silmille kuin mielelle. Hän jahtaa Roopen ensilanttia niin teleportoivan lautasen kuin aikamatkustuksen mahdollistavan kynttilän avulla. Millassa on määrätietoista kiihkeyttä, joka tekee hänestä oivan vastustajan, mutta hahmossa on myös inhimillisyyttä.

Tutkijan onni

Katjan lempitarinoita on Unelmoiden läpi elämän, jossa Karhukopla tunkeutuu Roopen uniin ja Akun täytyy myös mennä niihin mukaan pelastamaan Roope. “Siirtymät ruudusta ruutuun ja unesta uneen ovat kertakaikkisen mahtavia.” Lisäksi kyseessä on tarina, joka kommentoi itse Disney-sarjakuvan ominaispiirteitä. “Se edustaa nimenomaan sitä Disney-tyyliä, jossa aina uuden tarinan alkaessa menneisyys katoaa. Roope ei enää muista, miksi Aku on paikalla, ja Akun on aina kerrattava samat asiat uudestaan.”

Rosan omissa sarjakuvissa menneisyys on yleensä läsnä. Hän on uudistanut Disney-sarjakuvaa tekemällä ronskejakin viittauksia ankkojen seksuaalisuuteen, mainitsemalla vuosilukuja Roopen elämästä ja nivomalla tarinat yhteen kudokseksi, jossa ankat tosiaan muistavat, mitä ovat aiemmin tehneet.

Leikittelyä sarjakuvaruuduilla tarinassa Matka Maan keskipisteeseen. Kuva: Aino Harvola

Roopen elämästä kertovissa sarjoissa on ajan kulun lisäksi myös menetyksiä. “Roopen isän kuoleman näyttäminen on tosi iso asia Disney-sarjakuvalle, jossa hahmot eivät ikäänny”, Katja huomauttaa. “Myös kerrontaa on uudistettu. Ei tule ketään muita mieleen, jotka käyttäisivät erikokoisia ruutuja yhtä paljon kuin Rosa, tai että ruutujen reunoja oikeasti rikottaisiin, mitä Rosa tekee yllättävän paljon. Se on eräs kiinnostavin piirre Rosan sarjakuvissa näin tutkijan kannalta.”

Katjan väitöskirja on valmistumassa ensi vuoden aikana. “Aiheena on Don Rosan Disney-sarjakuvat postmoderneina fantasiasarjakuvina, eli laajennan sitä suoraan gradusta. Tarkoitus on näyttää, miten Rosa yhdistää fantasian genren ominaispiirteitä (erilaiset maailmat, portit, fantastiset elementit) postmoderniin tapaan sekoittaa historiaa ja fiktiota keskenään. Postmodernismiin kuuluu tietenkin myös intertekstuaalisuus, mitä Rosa käyttää koko ajan, eli lukuisat viittaukset meidän kulttuurimme tuotoksiin sekä parodinen tapa käsitellä asioita.”

Katjan gradu löytyy netistä: Ankkalinna – portti kahden ulottuvuuden välillä : fantastisten maailmojen ilmeneminen Don Rosan Disney-sarjakuvissa (2009). Tekeillä oleva väitöskirja jatkaa aihetta. “Yritän väitöksessäni löytää sarjakuvan eri tapoja kuvata fantasiaa ja kulttuurisia merkityksiä Rosan sarjakuvien taustalta: miksi fakta ja fiktio sekoittuvat? Miksi pitää viitata Kalevalaan? Onko siellä jotain syvempiä teemoja ja tasoja?”

Muuten Rosasta on tehty akateemista tutkimusta vain vähän, käytännössä se on Suomessa tehtyä pro gradu -tason tutkimusta. “Ainut löytämäni yliopistotason essee ulkomailta, joka viittaa Rosaan, on Katherine Sullivanin Every Duck Has Her Day. Feminist Figures in the Disney Comic Book vuodelta 2003”, Katja kertoo. Suomessa tehdyt gradut ovat sinänsä monipuolisia ja kiinnostavia, esimerkiksi Petra Kotron historian gradu Unca Don and Unca Scrooge’s Guide to History. Representations of the Past in the Disney Comics of Don Rosa (2011).

Suomen sankari

Syy siihen, että Rosaa on tutkittu akateemisella tasolla ainoastaan Suomessa, on osittain Suomen hullaantumisessa Don Rosaan. “Rosa sanoi asian ihanasti tammikuussa Angoulêmen sarjisfestareilla”, Katja muistelee: “Että Saksassa on tosi kovia ankkafaneja, muttei läheskään niin kovia kuin Skandinaviassa. Ja ettei missään ole niin kova fanikanta kuin Suomessa.”

“Suomalaisethan lukevat väkilukuun suhteutettuna eniten Aku Ankkaa maailmassa. Ja Rosan mukaan Suomessa on eniten naispuolisia ankkafaneja.” Katja arvelee, että suosio saattaa hyvinkin olla kiinni siitä, että suomalaiset samastuvat Akuun, ja Rosa on tehnyt Akusta sankarin. Myös Rosan tarinankerronta, tarkka piirrosjälki ja vitsit uppoavat suomalaisyleisöön siinä kuin muihinkin. Rosan tekemä kalevalaishenkinen tarina Sammon salaisuus tietysti sinetöi laajan suomalaisyleisön ihailun.

Suomalaisilla faneilla on etuna ja valttina vielä huolelliset ja mietityt käännökset. “Suomennosten kielihän on välillä jopa paljon rikkaampi kuin alkuperäisen. Se on hieman hämmentävää.” Suomen Aku Ankan perinteeseenhän kuuluu kielellä leikittely ja esimerkiksi nimiväännökset. Niistä Rosa ei tosin pidä, koska hänen henkilönsä ovat oikeita historiallisia ihmisiä. “Rosa oli nyt itse toivonut, että tiennimet ja kyltit ovat englanniksi, koska ankat asuvat Yhdysvalloissa,” Katja lisää.

Tarinassa Paino-ongelmia kehitetään mielenkiintoisia tilanteita siitä, kun painovoima vaikuttaakin äkkiä Roopeen ja Akuun sivuttaissuunnassa. Kuva: Aino Harvola

Niin lapsellista!

Katja huomauttaa, että yleisesti Disney-sarjakuvia pidetään edelleen lasten sarjakuvina. “Se näkyy vähäisenä tutkimuksena paitsi Rosan myös Barksin osalta, vaikka Barks on oikeasti merkittävä taiteilija. Ei vain osata nähdä, että Disney-sarjakuvissakin voi olla syvällisiä merkityksiä.”

Katja on huomannut Disney-sarjakuvien aseman tutkijapiireissä erityisesti ulkomailla käydessään. “Harvemmin siellä tulee konferensseissa asiallista ja kriittistä palautetta tai hyviä ehdotuksia. Yleensä siellä ollaan hämmentyneen kiinnostuneita siitä, miksi Aku Ankka on niin iso juttu Suomessa ja miten se on tänne päätynyt.”

Mahtaa olla monille monituisille nörteille yhteinen kokemus, että heidän kiinnostuksenkohteitaan pidetään lapsille tarkoitettuina ja vähätellään. Samaan aikaan itsellä verenpaine nousee ja tekee mieli alkaa inttää: Mutta kun ne on oikeasti niin hienoja!

Olen kerännyt Rosan sarjakuvia jossain vaiheessa elämääni melko määrätietoisestikin – divareista. Selasin lukemattomia Aku Ankkoja etsien niitä, joissa olisi tuttua piirrosjälkeä, tai joskus tiettyjä numeroita hakien. Rosa-kokoelmani on melko kattava, joskin se koostuu käytetyistä ja vähän nuhjaantuneistakin lehdistä. Roope Ankan elämä ja teot -sarjan ensimmäisen osan sain kerran syntymäpäivälahjaksi. Menin heti seuraavalla viikolla ostamaan toisen osan.

Ja nyt siis katselen Don Rosan koottujen nettisivuja melkein yhtä palavasti kaihoten kuin Kultu Kimallus ulos Yukonin yöhön.