Korttipeli, 3-6 pelaajaa, 10+ vuotiaille
Tekijä: Steve Jackson
Julkaisija: Fantasiapelit (suomenkielinen versio)/Steve Jackson Games

Munchkin on vanha ja tunnettu korttipeli, johon on tehty myös monia väännöksiä ja lisäosia, kuten esimerkiksi Munchkin Cthulhu. Vaikka Munchkin on käytännössä jo ilmiö itsessään ja pelkkä pelin nimen mainitseminen aiheuttaa suoran tunnistusreaktion, satuin olemaan täysi Munchkin-neitsyt pelin arvosteluun saadessani. Fantasiapelit oli tehnyt perus-Munchkinista suomennoksen, joten kutsuin peliä testaamaan sekä Munchkinia paljon pelanneita, että ensi kertaa peliin tutustuvia.

Munchkinin ideana on pelata korttipelillä luolaston tutkimista vanhaan kunnon Dungeons & Dragons -tyyliin, mutta “ilman mitään turhaa roolipelaamista”, kuten sääntökirja asian ilmaisee. Jokainen pelaaja aloittaa pelin “luokattomana ihmisenä (hehheh)”, mutta saamiensa korttien myötä hän voi saada itselleen uuden rodun (esim. kääpiö) ja luokan (esim. soturi tai velho) sekä erilaisia varusteita, jotka auttavat taistelussa luolaston hirviöitä vastaan. Peli etenee siten, että jokainen pelaaja vuorollaan avaa luolaston oven eli nostaa ovikortin. Jos oven takaa paljastuu hirviö, pelaaja joutuu taisteluun tätä vastaan. Jos oven takaa paljastuu jotain muuta, kuten vaikkapa kirous (esim. Päässäsi on kana, -1 kaikkiin heittoihin), saa pelaaja nostaa toisenkin ovikortin ja laittaa sen käteensä. Kaikki pelaajat aloittavat pelin ensimmäisen tason hahmona, mutta hirviöitä tappamalla pelaaja nousee ylemmille tasoille, ja pelin voittaa se pelaaja, joka ensimmäisenä saavuttaa tason 10. Vaikeutta ja taktikointia peliin lisää se, että kaikki pelaajat voivat joko auttaa tai vaikeuttaa kanssapelaajiensa peliä, esimerkiksi tekemällä hirviöistä vaikeampia tai pöllimällä pelivuorossa olevalta pelaajalta miekan kädestä juuri, kun hän oli voittamaisillaan taistelun. Pelissä voi tietysti myös auttaa kaveria esimerkiksi tarjoamalla apua aarrekorttia vastaan. Pelissä selvästi kannustetaan kaikenlaista kanssakäymistä ja sikailua pelaajien kesken.

Tämän huumorin ymmärtää vaikka ei koskaan olisi dunskannutkaan.
(Kuvituksena käytetty pelin kortteja.)

Itse pelinä Munchkin on lähes hysteerisen hauska peli, jota oli helppo pelata vaikka pelitilassa oli meteliä ja häslinkiä taustalla. Pelin perussäännöt ovat selkeät, ja se, että kortteja saa lätkiä pöytään aika vapaasti ja pelin sääntökirjakin kannustaa lähinnä pelaamaan peliä ilman sääntöjen viilaamista ja tarkistelua helpotti pelaamista suuresti. Koska säännöt olivat suhteellisen suurpiirteiset, otti myös peliporukka mukavan rentoutuneen asenteen niiden suhteen ja peli sujui ongelmitta. Kuitenkin juuri sääntöjen suurpiirteisyyden vuoksi mietimme, että Munchkin tuskin on peli, jota pelataan kovin tosissaan kilpailumielessä. Peli toimiikin parhaiten partypelinä sellaisen peliporukan kesken, joka haluaa vain viettää rentoa aikaa yhdessä ja nauraa pelin huonolle huumorille.

Kiusallisen totta! Itkulla ja porulla saa paljon aikaan!

Ja huumorista puheenollen Munchkinin peruspeli on hulvaton, mutta vain “dunskaamista” harrastaneille roolipelaajille. Uskon, että ei-roolipelanneet henkilötkin saavat pelin kummallisesta huumorista jotain irti, mutta todelliset pyrskähdykset peli sai ainakin meidän peliporukastamme irti, kun vitsit liippasivat turhankin läheltä omaa pelaamistamme.

Pelottava huvimaja.

Mitä tulee pelin suomennokseen, se on onnistunut loistavasti. Ohjekirjassa on onnistuttu luomaan lähes anarkistinen ote, minkä jälkeen itse peliinkin on mahdotonta suhtautua kovin ryppyotsaisesti. Ohjeet on kirjoitettu selkeästi ja ehkä lennokkuutensa vuoksi ne tuntuvat myös hyvin lyhyiltä. Parasta suomennoksessa on sen hyvä sopeutuminen suomalaiseen pelikulttuuriin. Huono huumori yhdistää! Tosin osa korteista menee varmasti täysin ohi suurelta yleisöltä, kuten pelottavan huvimajan (gazebo) tapaus, joka viittaa ikivanhaan, laajalti levinneeseen verkkoroolipelitapaukseen. Tässä pelinjohtaja oli kuvaillut pelaajalle, että hänen edessään oli gazebo, eikä englantia osaamaton pelaajaparka ymmärtänyt, mitä sana tarkoitti, vaan hyökkäsi huvimajan kimppuun käsittämättä, miksi mikään hänen hyökkäyksensä ei kaatanut uhkaavaa gazeboa.

Peliporukkamme oli kuitenkin yhtä mieltä siitä, että suomenkielinen laitos tuntui jotenkin vielä hauskemmalta kuin englanninkielinen ehkä siksi, että suomennettuina monet fantasiatermit alkoivat kuulostaa juuri niin nolostuttavilta kuin ne ovatkin.

Toimii joka kerta!

Ainoa isompi ryppy pelissä on se, että sen kesto ei testipelatessa vastannut laatikossa kerrottua 45 – 60 minuuttia, vaan jätimme pelit yleensä kesken jonkin ajan jälkeen. Teoriassa onkin mahdollista, että Munchkinia voi pelata aivan loputtomiin, sillä pelaajien on mahdollista tiputtaa johdossa olevat pelaajat tehokkaasti lähtöasetelmiin.

Suosittelen Munchkinia kaikille Dungeons & Dragonsia koskaan pelanneille peliporukoille. Jäin kuitenkin pohtimaan, onko Munchkin kuitenkin jo niin vanha peli, että se on jäänyt ajastaan jälkeen, vaikka sinne onkin ujutettu moderneja hömpötyksiä kuten Verkkotrulli. Onkohan Munchkin niin perinteisellä tavalla nörttien peli, että se ei enää vetoa esimerkiksi huumoriltaan samalla lailla nuorempiin sukupolviin? Olisinkin kiinnostunut kuulemaan teidän lukijoiden pohdintoja ja kokemuksia pelin parissa!

Tiivistelmä

+ Hulvaton dunskaamishuumori, jota hieno suomennos vain korostaa.
+ Helpot säännöt, eikä niiden pikkutarkka noudattaminen ole niin justiinsa.
+ Sopii loistavaksi partypeliksi, koska ei vaadi armotonta keskittymistä.

– Joissain korteissa turhan pitkät sepostukset.
– Huumori ei välttämättä aukea ei-roolipelaajille (toisaalta ei peliä ole heille tehtykään).

Arvosana

Todellinen nörttityttö