Nörttitytöt

“Boffaus on herrasmieslaji.” – tuntematon

Noora Saarinen Ulfnarin tabardissa Sotahuudossa 2013, kuvaaja Jaako Ohrankämmen.

Noora Saarinen Ulfnarin tabardissa Sotahuudossa 2013, kuvaaja Jaako Ohrankämmen.

Artikkelia kirjoittaessani harkitsin kerran jos toisenkin, kuinka diplomaattisesti ja pehmein sanakääntein minun tulisi kertoa aiheestani. Vaikka koen boffaajayhteisön omanani enkä sukupuoleni vuoksi yleensä saa tai joudu kestämään erilaista kohtelua, on joitakin asenteita ja suuremman skaalan käyttäytymismalleja havaittavissa myös verrattain neutraalissa, ystävällisessä boffoskenessä. Totesin, että näin hyvän suunvuoron saatuani on parempi kertoa asiat niin kuin luonnollisimmalta tuntuu: suoraan ja empimättä. Naisten asema boffauksessa ei ole mutkaton eikä automaattisesti samanlainen kuin miehillä, vaikka lajin sisällä suunta on oikea.

Nainen boffaajana

Anna Minkkinen Ropeconissa 2013, kuvaaja Mikko Löppönen.

Anna Minkkinen Ropeconissa 2013, kuvaaja Mikko Löppönen.

Boffaus tarkoittaa pehmustetuilla aseilla tappelemista ja osa harrastajista kutsuu lajia pehmomiekkailuksi. Tämä termi ei ole kaikenkattava, koska boffauksessa käytetään myös lukuisia muita aseita kuin miekkoja ja osa harrastajista kokee boffauksen olevan ensisijaisesti keskiaikaisten taisteluiden elävöittämistä Suomen boffoskenen päätapahtumassa, vuosittain järjestettävässä Sotahuudossa. Arkisemmin boffauksen voidaan kuitenkin katsoa olevan urheilua erilaisilla pehmustetuilla välineillä. Valtavirta liittää boffauksen larppaamiseen, josta se kuitenkin on eriytynyt selkeästi omaksi lajikseen. Vielä 2000-luvun alussa boffaus oli kuitenkin lajina eriytymätön ja harvoilla paikkakunnilla oli viikottaisia treenejä, jotka olisivat olleet pientä kaveriporukkaa laajemman piirin tiedossa. Myös käytetyissä sääntöjärjestelmissä oli paljon vaihtelua, eikä kovin yhtenäisestä lajista voinut puhua. Suuremmat boffaustapahtumat olivat kiinteästi yhteydessä larp-kulttuuriin. Selkeä vedenjakaja oli vuonna 2005 ensimmäistä kertaa järjestetty Sotahuuto, jota voi pitää Suomen ensimmäisenä boffaukseen keskittyneenä tapahtumana. Siitä eteenpäin vuosittain järjestetty Sotahuuto on kasvattanut lajin suosiota, standardoinut sääntöjärjestelmää ja lähentänyt boffaajia ympäri Suomen. Vaikka Suomessa on edelleen paljon pieniä boffausporukoita, jotka eivät ole lainkaan tekemisissä varsinaisen järjestäytyneen skenen kanssa, on laji yhtenäistynyt merkittävästi. Koska boffaus on lajina vielä nuori ja vakiintumaton, on yksittäisellä, aktiivisella harrastajalla suhteellisen paljon vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia muuttaa ja kehittää lajia haluamaansa suuntaan, mikäli oma kiinnostus ja resurssit riittävät. Aktiivisista, säännöllisesti treenaavista harrastajista selkeä enemmistö on miehiä, mutta naisten osuus lajin harrastajina on kasvanut viime vuosien aikana lajin tullessa tunnetummaksi. Näin ollen muiden naisten kynnys tulla kokeilemaan lajia on madaltunut. Naisen asema miesvaltaisen urheilulajin piirissä ei kuitenkaan ole aina helppo. Koska lajissa ei ole sukupuolen mukaan määriteltyjä kategorioita, ovat naiset usein altavastaajina jo fyysisten ominaisuuksiensa perusteella. Fyysisistä ominaisuuksista pituus ja lihasmassan määrä vaikuttavat selkeimmin menestykseen lajissa. Nämä tekijät on vaikuttavat luonnollisesti kaikkien harrastajien menestykseen lajissa. Naisten kipukynnyksestä on paljon erilaisia mielipiteitä mutta on havaittavissa, että naisten tapaan reagoida kipuun kiinnitetään enemmän huomiota kuin miesten. Pahimmillaan tämä voi herättää jopa seksistisiä asenteita, jotka vaikuttavat negatiivisesti kaikkiin osallistujiin.

Sotahuudosta 2013, kuvaaja Anssi Sajama.

Sotahuudosta 2013, kuvaaja Anssi Sajama.

Yleinen mielipide naisten tavasta kokea kipua – niin naisten itsensä kuin muidenkin mielestä – ja jousenkäytön “turvallisuus” ovat mahdollisesti johtaneet siihen, että naisten osuus jousiaseiden käyttäjistä on merkittävän suuri. Jousen käyttäminen antaa etäisyyttä lähikontaktiin mutta tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden olla aidosti mukana taistelussa. Voitontahdon ja adrenaliinitason ollessa korkealla tiiviissä tilanteessa pelkkä pystyssä pysyminen saati taisteluun vaikuttaminen merkittävästi ovat sukupuolesta riippumatta pienikokoisimmille haasteellisia asioita. Se edellyttää tietynlaista aggressiivisuutta kuten lajin harrastaminen ylipäätään. On kuitenkin myös useita tapauksia, joissa jousella on ollut helpompi aloittaa ja päästä skeneen sisään. Lajin yleinen trendi on nopeuden korostuminen kasvavassa määrin taistelutilanteissa: enää ei tarvita hillitöntä voimaa, jotta vastustajan naamaan saadaan iskettyä raskastekoinen bofferi, vaan oikeanlainen tekniikka ja asenne, hyvä ase ja yleinen hyväkuntoisuus saattavat riittää voittoon. Boffauksen lajikehitys on suosinut taitoon perustuvaa taistelutyyliä voimaan perustuvan sijaan: kun jokainen osuma lasketaan riippumatta sen voimakkuudesta, on olennaista vain se, saako selkeän iskun perille.

Boffauksen harrastamisessa on jonkin verran alueellisia eroja mutta joka puolella hipsujen ja heikompien – mutta silti tarkoituksella tehtyjen – lyöntien laskeminen on tarkentunut. Eri aseiden käyttö vaatii erilaista voimankäyttöä. Etelä-Suomessa hilpareilla harjoittelu on merkittävästi yleisempää kuin Pohjois- ja Keski-Suomessa, jossa treenaus on painottunut enemmän kilpi–miekka-tyyliseen, keihäitä tukevaan taisteluun. Tällöin kilpien käyttäjät saattavat olla hyvin passiivisessa roolissa, koska ainut tehtävä on suojella keihäsmiehiä, jotka pyrkivät hoitamaan varsinaisen tappamisen. Ryhmät voivat olla skirmish-henkisiä nopeasti liikkuvia ryhmiä tai linjaryhmiä, jotka etenevät hitaasti ja pyrkivät järjestelmällisempään etenemiseen. Naisia näkyy kaikkien aseyhdistelmien kanssa, ja kukin boffaaja saakin valita aseensa omien mieltymystensä mukaan. Esimerkiksi jousi voidaan yhdistää esim. kilpi–miekkaan, jolloin ensin käytetään nuolet ja sen jälkeen tapellaan mahdollisesti lähikontaktissa vastustajan kanssa.

Sukupuolten fyysiset erot ja ominaisuudet vaikuttavat. Lajin harrastajien piirissä on asenteita, jotka käyvät ilmi naisten kategorisoimisena ja toissijaisena vastustajana pitämisenä. Vain harvat naiset ovat treenanneet boffausta säännöllisesti vuosia ja jo senkin takia naisten yleinen taitotaso on heikompi kuin aktiivisten (mies)harrastajien. Kuitenkin naisten huonommuuden ja passiivisuuden, joka on tyypillistä aloittelijoille, mielletään johtuvan nimenomaan sukupuolesta. Fyysisesti naiset ovat useammin heikompia kuin miehet, mutta varsinkin viime vuosina ja etenkin Boffoliigassa jo pelkällä nopeudella, treenaamisella, taidolla ja tarkkuudella on todellakin päässyt pitkälle. Menestys missä tahansa vaatii sekä miehiltä ja naisilta panostusta ja aitoa innostusta lajia kohtaan. Seksistinen asennoituminen ei kuitenkaan rohkaise naisia jatkamaan lajin parissa eikä kovin monelle harrastajalle luoviminen ja “edelläkävijänä” oleminen naisharrastajana boffauksessa innosta. Lajin parissa monta vuotta viettäneet naiset ovatkin niitä harvoja poikkeuksia, joilla intohimo lajia kohtaan on hieman tavallista syvemmällä ja jotka jatkavat, vaikka kohtaavatkin “ylimääräisiä” haasteita boffaajina.

Nainen boffauksen taustavaikuttajana

Vuosina 2012-2013 ensimmäistä kertaa järjestetyssä Boffoliigassa mitattiin boffaajien yksilötaitoja laajalti ja kisoja voidaan pitää eräänlaisina Suomen mestaruutta mittaavina, vaikkakin boffauksen virallinen SM-voittaja selvitetään Ropeconissa. Boffoliiga koostui seitsemästä eri osakilpailusta eri paikkakunnilla, joissa kaikki ottelut olivat tuomaroituja. Boffoliigasta on saatavissa laajat ja yksityiskohtaiset tulostaulukot sekä videomateriaalia, jotka kaikki löytyvät netistä. Esimerkkinä Boffoliigan promovideo. Tilastojen mukaan koko kautena naisten osuus osallistujista oli 21% ja miesten 79%. Karkeasti ottaen viidesosa oli naisia, eli selkeä vähemmistö, mutta sen sijaan kisojen järjestäjän mukaan kisojen toimihenkilöistä ja ea-vastaavista noin puolet tai mahdollisesti ylikin olivat naisia. Naisilla oli siis merkittävä rooli tapahtuman aikaansaamisessa ja organisoinnissa.

Sukupuolijakauma Bóffoliigassa 2012-2013, Sampo Immonen.

Sukupuolijakauma Boffoliigassa 2012-2013, Sampo Immonen.

Boffoliiga ei ole ainoa esimerkki tapahtumasta, jossa suhteessa suurempi määrä naisia on osallistumassa tapahtuman järjestämiseen kuin itse tapahtumaan. Usein myös Sotahuudon huoltohenkilökunnassa ym. organisoinnissa on mukana naispuolisia järjestäjiä, ja tämä saattaa johtua osittain siitä, että vaikka kaikkia naisia itse laji ei kiinnosta fyysisyytensä takia ovat he tuttaviensa tai yleisen kiinnostuksensa puolesta mukana skenessä. Ottaen huomioon pelkän yksilön kyvyn vaikuttaa lajiin, naisilla on tässä suhteessa merkittävät mahdollisuudet huolimatta vähemmistön roolistaan.

Boffauksessa syrjinnälle jonkin yksilön ominaisuuden tai sukupuolen takia ei yksinkertaisesti ole todellista sijaa, koska aktiivisten boffaajien määrä on vähäinen. Toisaalta tästä on seurannut se, että pienissä piireissä, joissa kaikki kuitenkin ovat pääasiassa aikuisia ja vastuussa omista teoistaan, siedetään ehkä enemmän vastuutonta ja asiatonta käytöstä kuin muissa harrastuspiireissä sen pelossa, että harrastajia menetettäisiin. Tämä on johtanut kaikille astetta hankalampaan tilanteeseen skenessä, jossa ajoittain on venytettävä asiallisuuden rajaa ja hyväksyttävä tilannekohtaisesti toimintamalleja, jotka normaalissa arkielämässä eivät olisi sallittuja esimerkiksi alkoholinkäytön suhteen. Boffauksella on lajina vielä pitkä matka suuremman skaalan toimintaan, joka edellyttää myös sitä, että yleiset säännöt urheilussa pätevät myös boffoskenessä. Kaikille harrastajille tämä ei kuitenkaan ole tavoiteltava päämäärä eikä laji ole vielä saavuttanut sellaista yhtenäisyyden tasoa, että tämänkaltaiset isot linjavedot olisivat edes mahdollisia.

Nykyisen tilanteen ollessa hajanainen mutta melko vakaasti eteenpäin kehittyvä naisten kykyyn osallistua lajikehitykseen vaikuttavatkin enemmän piilossa olevat asenteet ja yleisesti yhteiskunnassa valloillaan olevat käsitykset kuin mikään erityinen boffoskenessä ilmenevä syrjintä. Tiedossa ei silti ole vielä yhtäkään naispuolista lajin harrastajaa, joka ei olisi joutunut jonkinlaisen nokittelun kohteeksi juuri sukupuolensa tähden ja vaikka tilanne voidaankin rinnastaa enemmän koko ympäröivän yhteiskunnan asenteisiin kuin esimerkiksi pelimaailmaa selkeästi leimaavaan naispelaajien syrjintään, on se merkille pantavaa ja oleellista. Boffauksen harrastajia, niin naisia kuin miehiä, on toisaalta kiitettävä ja kunnioitettava lajiin liitetystä herrasmiesmäisyydestä ja tietoisesta pyrkimyksestä neutraaliuteen vastustajan sukupuolta kohtaan, mutta toisaalta muistutettava siitä, että niin lajin piirissä kuin muutenkin yhteiskunnassa on omiin valintoihin ja tapoihin kiinnitettävä huomiota.

Valitettavat asenteet eivät yleensä leviä niin, että niiden levittäjä ja ylläpitäjä tiedostaisivat niin tekevänsä. On myös merkillepantavaa, että usein ikävistä kommenteista huomautettaessa niiden merkitystä vähätellään eikä tiedosteta sitä tosiseikkaa, että juuri arjen tilanteet ja jokapäiväiset vitsit ovat asenteiden pääsääntöisiä ylläpitäjiä ja harrastuksen henkeen vaikuttavia tekijöitä. Satunnaisina pidetyt kommentit ja vitseinä otetut jutut liittyvät kiinteästi boffaajien ystäväverkostoon. Kuka haluaisi ottaa kaveriporukassa heitettyä läppää liian vakavasti ja identifioitua tyhjästä nyhjääväksi nillittäjäksi? Aktiiviset boffaajat ovat äärimmäisen verkostoituneita -ja ystävyksiä. Lähes poikkeuksetta kaikkien tiimien ydin on tiivis ystäväporukka, jonka jäsenet ovat tunteneet toisensa vuosia. Suurin osa näistä jäsenistä on miehiä. Siinä ei sinällään ole mitään moitittavaa mutta boffoskenen rakentuessa pääasiassa näiden ystäväporukoiden välisiin siteisiin voi naisilla olla vaikeaa saada vakavasti otettavaa jalansijaa. Tästä johtuu myös boffoskenessä vallinnut yleinen, usein ääneensanomaton käsitys siitä, että naisboffaaja on lähes automaattisesti jonkun lajin harrastajan tyttöystävä. Tyttöystävyydestä ei yleensä vedetä sen kummempia johtopäätöksiä mutta jo itse oletus kyseenalaistaa naisharrastajan aidon kiinnostuksen lajiin. Kaikki naisharrastajat eivät kuitenkaan ole eksyneet lajin pariin satunnaisen miehen kautta ja lopulta tämäkin fakta menettää merkityksensä, jos harrastaja on aidosti kiinnostunut lajista eikä poikaystävänsä panssarien kiillottamisesta. Verkostoitumisen lajin parissa nainen voi kokea hankalaksi, koska kummankin sukupuolen päässä liikkuvat usein jo kasvatuksesta juontuvat normit: olet poikatyttö, jos tykkäät hengata poikien kanssa, olet normaali (eli tässä tapauksessa erillistä kategorisointia tarvitsematon) tyttö, jos sinulla on paljon naispuolisia ystäviä ja kenties työn tai poikaystäväsi kautta miespuolisia tuttuja. Tämä on kärjistettyä mutta ajoittain täyttä totta. Vikaa on silloin sekä naisboffaajassa että miespuolisissa kanssaboffaajissa – normeilla ja rooleilla ei ole merkitystä, ellei niille anneta sitä. On kuitenkin vaikeaa, ellei lähes mahdotonta hylätä totuttuja käyttäytymismalleja.

Boffauksen parissa vallitsee melko maanläheinen käsitys kenestä tahansa harrastajasta: voit olla joko hyvä tai huono tyyppi ennen kaikkea oman käytöksesi perusteella, riippumatta asemastasi skenessä tai sukupuolestasi. Näin ollen sama koskee ryhmien johtajia. Toistaiseksi parin ryhmän johtajana on ollut nainen. Toisinaan naisia nostetaan keulakuviksi ja monissa boffaustapahtumissa Sotahuutoa lukuunottamatta – jossa varsinaisten NPC-hahmojen rooli on verrattain pieni – on ollut naishahmoja merkittävissä tarinallisissa rooleissa. Tätä mahdollisuutta on kuitenkin käytetty hyvin erilaisin tavoin, eikä aina täysin naisia imartelevaan sävyyn: esimerkiksi Fantasy Battle -tapahtuman markkinoinnissa naishahmoista esiin nousivat ennen kaikkea turkiksen ja nahan peittämät muodot sekä paljas pinta. Tämä on ollut mahdollista, koska tapahtumat ovat olleet pieniä ja vapaamuotoisia. On helppo ajatella, että vapaaehtoisvoimin ja palkattomasti järjestettäviltä tapahtumilta on kohtuutonta vaatia kaiken huomioivaa asennoitumista: vastaavaa dilemmaa on pyöritelty myös esimerkiksi vapaaehtoisvoimin järjestettävien conien ohjelmaan kohdistuneen kritiikin suhteen. Tosiasia kuitenkin on, että vapaamuotoisilla tapahtumilla, joilla ei ole suuria, dominoivia sponsoreita, on vapaus päättää siitä, miten ja millä ne markkinoivat itseään. Elämystapahtuman markkinoiminen naisen etumuksella ei pitäisi enää siinä vaiheessa olla varteenotettava vaihtoehto. Lajin pariin on hyvä saada aidosti boffauksesta eikä naisista kiinnostuneita ihmisiä, ja pitkäjänteisempi ratkaisu naisten mukaantulon ja mukana pysymisen kannalta on tarjota naispuolisia keulakuvia, jotka ovat tunnettuja taistelutaidoistaan ja hyvästä asenteestaan eivätkä rintavarustuksestaan.

Loppusanat

ropecon_2013_bofferointia

Jutun kirjoittaja Ropeconissa 2013 boffauksen SM-kisoissa, kuvaaja Mika Yrjölä

Huolimatta upottavista ajatuksistani haluan alleviivata sitä, miten tyytyväinen olen boffoskeneen. Olen kuullut monilta aloittelevilta naisilta, miten helppo lajiin oli tulla mukaan ja miten vastaanottavaista porukkaa boffoskenessä on ollut. Artikkelilla haluan ennen kaikkea kiinnittää huomioita asioihin ennen kuin niistä kehittyy ongelmia. Lajin kasvaessa ja kehittyessä on myös naispuoliset osallistujat otettava entistä paremmin huomioon, sillä naisissa piilee merkittävä, vielä suurelta osin hyödyntämätön voimavara koko harrastukselle. Lisäksi haluaisin kehottaa kaikkia naisia lajin parissa muistamaan sen tärkeän asian, että omaa suoritustaan kannattaa arvostaa. Et voi olla hyvä, jos et ole treenannut, mutta itsensä väheksyminen ei ole koskaan rakentavaa. Lisäksi voimme itse vaikuttaa merkittävästi siihen, miten muut meihin suhtautuvat: tulkaa rennolla asenteella ja avoimin mielin mukaan ja takaan, että boffoskenessä teidät otetaan lämpimästi ja ystävällisesti vastaan!

Erityiskiitokset avusta artikkelin teossa Olli Lönnbergille, jolta sain tietoa boffauksen lajikehityksestä ja oikolukuapua sekä Sampo Immoselle, joka teki taulukon Boffoliigan sukupuolijakaumasta tätä artikkelia varten.

P.S. Kommentit ovat erittäin tervetulleita mutten pariin ensimmäiseen päivään välttämättä kykene vastaamaan, koska olen järjestämässä Kuninkaantekijät ll -tapahtumaa 15.-18.8. Tämän jälkeen sitten!