Talentum julkaisi huhtikuussa 2013 Janne Jääskeläisen ja Katleena Kortesuon kirjan Nörtin esiintymisopas – Suoritusmanuaali substanssiosaajalle.
Esiintyvänä somenörttinä odotin innolla tätä kirjaa toivoen saavani siitä uusia ideoita koulutuksiini. Kirjan alaotsikko ei sekään vielä auttanut minua ymmärtämään kirjan varsinaista sisältöä, jonka 165 sivuun on koottu yhteen “parhaat vinkit esiintymiseen ja viestintään”, ja siksi sisältö oli pieni pettymys: minä kaipasin esiintymisvinkkejä luentoja varten, en vinkkejä siihen, miten kokouksissa käyttäydytään (s. 53-68) tai miten kirjoitetaan sähköposteja (s. 98-108). Kirjan nimeksi olisikin sopinut paremmin Nörtin selviytymisopas työelämään tai Aloittelevan konttorirotan aakkoset.
Kun pääsin yli ennakko-odotusten aiheuttamasta pettymyksestäni, sain kirjasta ihan hyviäkin vinkkejä. En esimerkiksi ole tullut ajatelleeksi, että esitykseen liittyvistä kalvoista pitäisi olla kaksi versiota. Itse esitystilanteessa tarvitaan visuaalista materiaalia kun taas jälkikäteen on hyvä kirjoittaa selitykset auki niitä varten, jotka eivät päässeet paikalle. Ainoa, jonka olen huomannut SlideSharessa tällaista tapaa noudattavan on Katleena itse, mutta toki sen soisi yleistyvän.
Tämän blogin toistuva puheenaihe on nörtin määritelmä. Nörtin esiintymisoppaassa nörtti on
“substanssiosaaja, jonka koko persoona perustuu tietoon, faktoihin, älykkyyteen ja osaamiseen”.
Kirjan kirjoittajista Janne Jääseläinen tunnustautuu it-nörtiksi ja tietokonepelaajaksi, kun taas Katleena Kortesuo harrastaa mm. taikatemppuja ja keskiaikaisia markkinoita. Nörttejä on monenlaisia, kuten olemme huomanneet.
Aluksi nörteille kerrotaan 25 sivun verran pukeutumisesta (lue: unohda ryppyiset paidat ja hassut kravatit, muista varasukkahousut, meikkaus ja kampaus mutta vältä Tuksu-tyyliä) ja kehon kielestä (lue: älä syö jalkapohjanöyhtääsi kuten Richard Stallmann, pistä ryhti kunniaan). Odottamani pihvi, eli kuinka presentaatio pidetään katettiin seuraavaksi noin 10 sivulla. 40 sivua uhrattiin kirjoittamiselle ja verkkoviestinnälle ja koulutustilaisuuksia käytiin läpi kolmisen sivua – saman verran kuin tv-ja radioesiintymisiä. Lopuksi käsiteltiin vielä parinkymmenen sivun verran tunneälytaitoja, jolla vastattiin siihen stereotypiaan, että nörteiltä ne puuttuvat kokonaan. Eli esimerkiksi miten manipuloida positiivisella tavalla, miksi toistaa ydinviestiä tai käyttää tarinoita ja miten antaa kritiikkiä. Useimpien lukujen lopussa löytyy TL; DR (too long, didn’t read)- tiivistelmät.
Kirjan tärkein sanoma oli, että jokaisen pitäisi ymmärtää, mikä merkitys sillä on, miten työelämässä esiinnymme. Pelkkä asiantuntijuus ei vie niin pitkälle kuin sujuvaan käyttäytymiseen yhdistetty osaaminen. Itsensä kannattaakin siis motivoida epämukaviin tilanteisiin: esiintymään ei valitettavasti opi muuta kuin esiintymällä. Olen itsekin kärsinyt esiintymisjännityksestä, mutta kun on joutunut esiintymään hankalissa paikoissa (ensimmäisen some-koulutukseni pidin Näsinneulan planetaariossa, mikä oli tilana aika mielenkiintoinen) tai esittelemään tuoretta työnantajaa netissä striimattavaan tilaisuuteen, jännitys on kerta kerran jälkeen pienentynyt. Yritysesittelyistä puheenollen kirjassa neuvotaan myös miten niitä pidetään napakasti. Kun saa kertoa asiasta, jonka itse tuntee perinpohjin, ei tarvitse jännittää yleisön kysymyksiäkään samaan tapaan kuin silloin, kun tieto rajoittuu kädessä tärisevään paperinippuun. Tärkeimmät asiat voi kirjata postikortin kokoisiin ja paksuisiin paniikkilappuihin, jolloin käsien tärinää ei huomaa.
Parasta kirjassa olivat esimerkit elävästä elämästä, siitä miten saparot päässä ei tehdä vaikutusta suureen johtajaan tai että käteen ei kannata aivastaa, jos odotettavissa on kättelyitä. Kirjassa viljelty nörttisanasto ja -esimerkit taas tuntuivat paikoitellen hieman päälleliimatuilta:
“Jos et ole syntyjäsi Nyota Uhuran näköinen, tarvitset meikkiä ja kunnollista kampausta.”
tai
“Älä YogSothothin tähden räplää luuriasi palaverissa muka piilossa.”
Arvostelu:
Ihan söpö naapurin tyttö.
Suositellaan erityisesti uransa alkuvaiheessa oleville sekä niille, jotka eivät saa suunvuoroa palavereissa tai vastauksia sähköposteihinsa. Kirjan voisi ojentaa ruusun sijasta myös vastavalmistuville.
Harmi, ettei tämä teos noussut paremmille pistesijoille. Business-pukeutumista koskevia self-help-kirjoja on vaikka millä määrin, joten ehkä koko aihealueen olisi tässä voinut ohittaa viittaamalla, että tsekkaapa niistä, mitä kannattaisi pistää päälle. Nörttien esiintymisoppaassa olis musta kannattanut käsitellä esim. sitä, miten puhe pidetään riittävän kansantajuisena omasta erikoisalueesta puhuttaessa, ehkä sitäkin miten voittaa luontainen ujous (josta monet nörtit tuntuvat kärsivän).
Sivuun mennen sanoen, Uhura on toki luonnostaankin varmasti sädehtivä kaunotar, mutta uhrannee lisäksi päivittäin hetken myös kauneudenhoitoonsa. Eli sikälikin vähän pöhkö ohje.
Aika moni nörtti taitaa olla introvertti tai no ainakin yhtä moni kuin piirteet yleensäkin väestössä jakautuvat. Työelämän suotava normi on kuitenkin ulospäinsuuntautunut ekstrovertti, ja moni kokee ahdistavana sen, ettei ole sellainen kuin “pitäisi”. Tämä on koskenut myös minua. Oli vapauttavaa lukea Susan Cainin kirja Hiljaiset – introverttien manifesti. Siinä on myös mainioita ohjeita introvertille, jonka työnsä vuoksi pitää olla esillä. Kaikkein tärkein viesti jokaiselle työelämän esiintyjälle olisi se, että lähdetään kehittämään niitä omia vahvuuksia ja omaa persoonaa eikä pyritä omaksumaan päälleliimattuja maneereita toisentyyppisiltä ihmisiltä.
Pienenä detaljina muuten: “…esitykseen liittyvistä kalvoista pitäisi olla kaksi versiota.” Tämä ei ole mikään uusi asia, olen mm. itse sanonut tähän tapaan vuonna 2009 julkaistussa kirjassani Vaikuta visuaalisesti, laadi selkeä esitys, joka on mm. näkynyt ainakin kahden Katleenankin kirjan lähdeluettelossa. Tarkkaan ottaen kyse ei ole kahdesta diaesityksen versiosta vaan tavasta tehdä diaesitys, jolloin toinen versio syntyy tavallaan sivutuotteena. Tämän taas minä olen oppinut maailman parhailta: Garr Reynoldsilta ja Nancy Duartelta.