Tällä viikolla raati on päässyt lukemaan spekulatiivista fiktiota lähes termin koko laajuuden mitalta: novellit ovat vieneet lukijat avaruuteen, säiden herran tiluksille, kapitalistisen dystopian sydämeen ja narsistisen somepersoonan maailmaan, jossa lapsen voi ulkoistaa ja suunnitella viimeistä piirtoa myöten. Aiempaan osaan pääset tästä. Teksti sisältää juonipaljastuksia!

Montyn mielestä nyt olisi aika silittää kissaa. Kuva: Milla-Maria Hietala

Teemu Korpijärvi: Sheherazaden purjehdus

Sheherazade lipuu avaruudessa kohti määränpäätään kyydissään nukkuva miehistö ja kolmesataa pyhiinvaeltajaa. Päähenkilö Indra on laivalääkäri, jonka alus herättää yllättäen ennen määränpäätään keskelle ilmeistä katastrofia: lähes kolmekymmentä matkustajaa on menehtynyt ja laivalla liikkuu jokin, jolle maistuu ihmisliha.

Petoksia, kannibalismia ja teknisiä innovaatioita pursuva novelli tuntui raatilaisista elokuvamaiselta mutta hiukan tavanomaiselta scifi-tarinalta. Juonenkäänteissä oli yhtymäkohtia Alieniin, loppuratkaisu oli useammankin lukijan mielestä turhan helppo ja jälleen kerran muistutti teini-ikäisen kirjoittajan hätäistä lopetusta, jolla pääsee hankalasta juonikyhäelmästä kätevästi: paha saa palkkansa, kaikki on taas hyvin.

Kohtuullisesta pituudestaan huolimatta moni raatilainen koki novellin tuhlailevan sanoja tarinan kannalta turhanpäiväisten seikkojen kuvailuun, kun niitä olisi voinut käyttää henkilöiden välisten jännitteiden ja haastavamman loppuratkaisun rakentamiseen. Lisäksi teksti olisi kaivannut mielestämme kielen tarkistusta.

Sheherazaden purjehdus sai raadin etsimään intertekstuaalisuutta, mutta emme tavoittaneet viittauksia, jos sellaisia oli. Novelli on julkaistu ja luettavissa edelleen Kosmoskynän nettisivuilla.

Reetta Vuokko-Syrjänen: Sokerista, kukkasista, inkivääristä, siirapista

Mistä on pienet tytöt tehty?

Optimaalisista geeneistä, sometähteydestä, kohdunvuokrauksesta ja itsekeskeisistä narsistiäideistä. 

Niistä on pienet tytöt tehty.

Sofia on Treenitaivas-nimisen fitnessyhtiön äärimmäisen itserakas keulakuva, joka kilpailee parhaan ystävänsä Even kanssa siitä, kumman asiat ovat ulkoisesti hienommin ja kumpi ehtii ensimmäisenä ruksia saavutuksia elämän bucketlistiltä. Mitä pidemmälle novellia lukee, sitä selvemmäksi käy, että kilpailu on ennen kaikkea Sofian päässä. Koska Eve on ehtinyt saavuttaa useimmat tärkeät virstanpylväät ennen Sofiaa, voi Sofia lyödä ystävänsä vain saamalla lapsen ennen tätä. Tokikaan Sofia ei kanna lastaan itse, vaan hän vuokraa kohdun köyhältä opiskelijalta, jonka koko raskauden kulun hän sanelee, kuten myös lapsen ulkomuodon.

Kerronnallisesti ja kielellisesti novelli kumartaa Rosa Liksomin Kesävauvan suuntaan, lisäksi raati löysi novellista Black Mirror – ja Electric Dreams -henkistä kuvausta somen ja teknologian aiheuttamista ylilyönneistä. Teemoista löytyy muutenkin paljon käsiteltyjä nykyajan ilmiöitä: geeniteknologian mahdollisuuksia, kohdunvuokrauksen ja keinohedelmöityksen eettisiä ongelmia sekä someajan narsistisia julkkiksia. Melko kevyet spefiainekset toimivat novellissa lähinnä päähenkilön narsismia alleviivaavana tehokeinona.

Novelli on hyvin ja taitavasti kirjoitettu, mutta herätti raadissa kysymyksiä. Vaikka raati ymmärsi novellin tavoitteeksi kuvata äärimmäisyyksiin menevää narsistista pinnallisuutta, osa jäi pohtimaan, miksi tällaisten tekstien bimbona esitetty, empatiakyvytön päähenkilö on aina nainen? Naiseutta pidetään usein eräänlaisena suojaavana tekijänä narsismia ja pahuutta vastaan ja äitiyttä pidetään hyvyyden ja pyyteettömän uhrautumisen perikuvana, mutta äitimyytin murtaminen ei mielestämme ole enää tässä ajassa tabuja rikkovaa.

Sokerista, kukkasista, inkivääristä, siirapista on ilmestynyt Kosmoskynän pahuusteemaisessa numerossa vuonna  2019.

Liisa Näsi: Kesälahja

Monty ei voi käsittää, että ihminen käyttää käsiään lukuvälineen pitelyyn, kun niillä voisi parhaillaankin paijata karvaista masua. Kuva: Milla-Maria Hietala

Syrjäisen maalaiskylän liepeillä asuu säiden herra, joka säätää säät kyläläisten viljelmille suotuisiksi. Mystinen säämies asuu tönössään yksin, paitsi kesäisin, jolloin kukin kylän perhe vuorollaan luovuttaa hänelle Kesälahjan, nuoren neitsyen, jotta säät hellisivät kylän sukuja jatkossakin. Mitä vanhemmaksi säämies käy, sitä nuoremmilla neidoilla kylän isät käyvät kauppaa.

Päähenkilö on epäsympaattinen ja apaattinen. Hän myy säätä ja saa vastineeksi “vuoroneitoja”, jotka usein kokevat elämänsä arvottomaksi vuoronsa jälkeen. Useimmat neidot pelkäävät säämiestä, joka samaan aikaan himoitsee neitsyitä ja halveksii heidän mielistelyään. Seksi ei pysty täyttämään tyhjää paikkaa hänen sielussaan. Kunnes tämän kesän lahja sanookin hänelle vastaan: hän pitäisi mökin kunnossa ja säämiehen ruoassa, mutta häntä säämies ei makaa.

Näsi kirjoittaa rehevää kieltä ja käyttää murretta tyylikeinona. Novelli on taitavasti kirjoitettu, tosin mielestämme päähenkilö löytää inhimillisyytensä rippeet hiukan turhan nopeasti siihen nähden, kuinka pitkään hän on elänyt yksin eristyksissä täysin oman mielensä mukaan muiden tarpeita ajattelematta. Raati piti vahvasta tyttöhahmosta, jonka ei on ei, samoin kiiteltiin siitä, että tarina ei kääntynyt Kaunotar ja hirviö -tyyppiseksi Tukholma-syndrooma -tarinaksi.

Liisa Näsi: Ostalginen päivä

Liisa Näsin toisessa finalistinovellissa eletään kulutusdystopiassa. Valtion luomutuotteet pitävät kulutusyhteiskunnan rattaat pyörimässä, vastuullisen kuluttajan tehtävä ei ole karsia, vaan ostaa kulutuskiintiönsä täyteen. Epäeettinen kuluttaja laistaa velvollisuudestaan ostaa ja pääsee kulutusasiamiehen pakeille, jossa hänen oikeuksiaan ei puolusteta, vaan tehdään kulutussuunnitelma. Eläköityneet vanhukset harjaavat katuja VIP-ryhmässä kulutuskiintiötään pienentääkseen ja välillä kuolla kupsahtelevat työn lomassa. Valtion luomuperuna saa lannoitteensa ruumiista. Iloista antajaa valtio rakastaa!

Gerde ja hänen ystävänsä Anainia ovat mukana anarkistiryhmässä, joka pyrkii muistuttamaan ihmisiä siitä, että myös vapaa markkinatalous on mahdollinen. He suunnittelevat iskua vuoden suurimpaan kulutusjuhlaan, Kulutuspäivätanssiaisiin. Samppanjapullot tyhjennetään viemäriin ja designvaatteet leikataan silpuksi, kun keski-ikäisten iskujoukko valmistaa maailman kalleimpia Molotovin cocktaileja.

Tässäkin novellissa loppu tuli hiukan nopeasti, mutta pidimme novellin rakenteesta ja siitä, että lukijalle jäi tulkittavaa. Lohduton loppu toimii tässä dystopiassa. Osa lukijoista olisi kuitenkin kaivannut novellilta hiukan lisää kuvailua erityisesti Kulutuspäivätanssiaisten tapahtumista: Kuinka Gerde jäi kiinni? Mitä tapahtui Anainialle? Mikä tai kuka oli iskun pääkohde?

Raati kiittelee hauskaa ideaa ja kulutusyhteiskunnan kritiikkiä. Vaikka osaa raatilaisista väännelmät designmerkeistä ärsyttivät, myös tämä novelli on taidolla kirjoitettu kuten Kesälahjakin.