Kaksi edellistä maanantaita olemme julkaisseet mietteitämme Turun Science Fiction Seura ry:n järjestämän Atorox-kilpailun finalistinovelleista (linkki edelliseen juttuun). Tänään on luvassa kolmas pohdinta novelleista, jotka kaikki on julkaistu Osuuskumman antologiassa Metsän kronikka. Metsän kronikka on arvosteltu kokonaisuudessaan blogissamme viime syksynä, Ellan arvostelun löydät tästä linkistä. Seuraavaksi luvassa spoilereita metsänovelleista!

Kissa makaa tabletin päällä.
Kvartsi ei arvosta novellinlukuyrityksiä.

Jussi Katajala: Suuren tammen varjossa

Jussi Katajalan novelli Suuren tammen varjossa ammentaa vahvasti Shakespearin Romeosta ja Juliasta. Fenle Pomegnalainen astuu Henkimetsään ja kysyy ensimmäiseltä puuhaltialta suuntaa Thocero Fiocardan tammelle. Käy ilmi, että hän haluaa päättää sukuaan vainoavan verikoston, ja ainoa tapa siihen on lopettaa molempien sukujen sukuhaarat, jotta kostettavaa ei enää olisi.

Raadin fiilikset voi tiivistää näihin sanoihin: “Olipa kostotarina, ei oikein herättänyt tunteita suuntaan tai toiseen”. Tarina tuntui hieman turhan mahtipontiselta ja kieli muistutti teinin ensimmäisen fantasianovellin dramatiikkaa. Tässäkin novellissa sorruttiin jo aiemmin kohdattuun “kerron enkä näytä” -kerrontaan.

Miljöö sai kuitenkin kiitosta. Henkimetsä oli klassinen valtaisa metsä, johon oli istutettu puita vainajien kunniaksi. Erityisen kiva kohta oli Auringonlaskun koivikko, jossa kaikki sinne istutetut koivut edustivat itsemurhan tehneitä ja pyrkivät kasvamaan kohti länttä, auringonlaskua.

J. S. Meresmaa: Metsän kronikka – Fragmentteja muistamisesta ja unohtamisesta

J. S. Meresmaan Metsän kronikka on kokoelma lyhyitä pätkiä ja kokeellista novellinkirjoitusta. Yksi tarinankaari kulkee siinä, kun eri puulajit keskustelevat keskenään dialogimuodossa (puhuvat mm. oksillaan vipeltävistä oravista ja humalaisista tilhistä). Toisessa taas oli luotu puun lehden vaiheista runo. Tekstien yhteinen teema löytyy siitä, että puita ja metsiä ei kunnioiteta tarpeeksi. Ihminen on yleensä metsän vihollinen.

Raati piti novellista suuresti. Se erottui joukosta, ja erilaisten tyylikeinojen käyttö oli toimivaa, kiinnostavaa ja tehokasta. Novelli kosketti monessa kohtaa ja sai kyyneleet silmiin, kun ihmiset käyttäytyivät niin välinpitämättömästi puita kohtaan. Eräskin viisikymppinen poika [sic] kaataa pihallaan kasvavan, häntä huomattavasti vanhemman tammen, koska “eihän se kuin varjosta ja roskaa” – siihen mennessä puu on ehtinyt nähdä miehen koko elämänkaaren ja heidän välilleen on kuvailtu lempeä suhde. Lopetuksesta käy ilmi, ettei poika ole juurikaan kiinnittänyt huomiota tammeen koko elämänsä aikana. Novelli kuvaa ihmiset raakoina ja itsekeskeisinä, ja karvain piikki taitaa olla se, että näinhän monesti puihin suhtaudutaan.

Novellin lopetus saa raadilta pienen miinuksen. Siinä kuvataan ihmisen ja metsän yhteensulautumista, ja tunnelma on varsin erilainen, toiveikas, kuin muissa teksteissä. Se syöstää lukijan ihan eri urille kuin muu novelli, ja raadin mielestä tekstin olisi voinut jättää pois. Toiseksi viimeinen teksti olisi ollut paljon parempi lopetus, sillä se on hätkähdyttävä, pysäyttävä, jopa järkyttävä todenmukaisuudessaan.

“Ennen ihminen oli metsän.

Nyt metsä on ihmisen.”

Mia Myllymäki: Nuutin taikapuut

Nuutin taikapuussa Mia Myllymäki kertoo Nuutista, joka kauppaa niin markkinoilla kuin verkkokaupassa parannusta tarjoavia taikapuita. Teksti ottaa vahvasti kantaa nykyisiin uskomushoitoihin, ja tässä novellissa twistinä on se, että puiden aivan oikeaa parantavaa voimaa on käytetty liikaa niin, että taikapuiden käyttäminen alkaa sairastuttaa ihmisiä yhä pahemmin.

Raadilla oli kahtiajakautuneita fiiliksiä novellista. Toisille arkipäiväinen ja vähän hitaampi aloitus ja kerrontatyyli toimi, toisille se taas tuntui turhalta jahkailulta ja siltä, ettei novellissa juuri tapahtunut. Kiitosta sai kuitenkin se, että Nuutin pihalla kasvanut hyvin vanha pihlaja sai osansa, ja puiden henget tulivat kertomaan, että Nuutin täytyy muuttaa toimintatapojaan. Sen sijaan aivan loppuratkaisu tuntui raadista hieman antiklimaattiselta.

Novellissa oli raadin mielestä hienoja yksityiskohtia. Yksi sellainen oli Nuutin lapsuuden kuvaus ja se, kuinka edes pieni poika ei saa näyttää tunteitaan. Niinpä Nuutin käsitteli tunteitaan vuolemalla pieniä viiltoja kotipihlajan runkoon. Kovin suomalaista.

M. A. Tyrskyluoto: Hän joka ei laula

M. A. Tyrskyluodon Hän joka ei laula kertoo yhden lehtipuun elämäntarinan. Puun nimi on Hän joka laulaa vetten yllä (aivan ihana!), ja hän kasvaa pienestä taimesta suureksi puuheimonsa suuren johtajan rohkaisun alla. Puu kertoilee tarinoita puuystäviensä kanssa juuriensa ja lehviensä välityksellä ja tarkkailee muuttuvaa ympäristöään. Suuressa osassa on myös piikkilehtinen ystävä (kuusi), jonka juurioksainen (ihminen) käy istuttamassa lehtipuun juureen. Vaikka lehtipuu ja kuusi eivät kykene puhumaan samaa kieltä, heidän välilleen syntyy vankka ystävyyssuhde, joka voisi olla myös kuvaus puiden välisestä rakkaussuhteesta.

Novelli sai raadilta mieluisan vastaanoton. Kieli oli kaunista, tarina hyvin koskettava ja jätti hyvän mielen. Novelli tasapainoili onnistuneesti aidon luonnon ja tarinallisen inhimillistämisen välillä – jäi tunne, että jos puut voisivat kertoa meille näkemystään elämästä ja olemisesta, se olisi juuri tällaista. Tekstissä käytettiin myös aivan valloittavia uudissanoja, kuten nelijuuriset, jolla kuvattiin metsässä liikkuvia eläimiä.

Tässä novellissa positiivista oli se, ettei ihminen toiminut pelkästään pahana voimana. Puut pelkäsivät ihmisiä ja suhtautuivat niihin varauksella, mutta koska ihminen oli tuonut Hän joka laulaa vetten yllälle tämän rakkaan kuusiystävän, näki puu ihmisissä myös muita puolia. Erityisesti loppupuolella tarinaa oli kiva huomata, että ainakin nämä ihmiset kunnioittivat puita – eivät hakanneet niitä alas, vaan kävivät keräämässä nuotioihinsa vain jo kaatuneita puita ja niiden oksia.

Kissa istuu tuolilla, tabletti edessä.
“Voisimmeko mieluummin keskustella näistä lattialla heiluvista valoilmiöistä?” on Oivan mielipide novelleista.

Tässä tämän viikon neljä novellia! Ensi maanantaina on luvassa raadin mietteitä yhdestä sukupuolen moninaisuudesta kertovasta novellista sekä kahdesta kyborgiutta käsittelevästä novellista.