Ainakin jos olet alakouluikäinen lapsi. Ruotsalaisdekkaristi Kristina Ohlsson debytoi lastenkirjallisuudessa kauhutrilogiallaan Lasilapset (WSOY 2018, suom. Pekka Marjamäki), Hopeapoika (WSOY 2018, suom. Pekka Marjamäki) ja Kivienkelit (WSOY 2018, suom. Pekka Marjamäki).

Lasilapset on sarjan avausosa, jossa Billie muuttaa uuteen kotiin ja huomaa pian, että talo ei oikeastaan halua häntä äitineen sinne. Tavarat vaihtavat paikkaa ja yöllä joku koputtaa ikkunaan… Billie ja hänen ystävänsä Simone ja Aladdin alkavat ottaa selvää mysteeristä.

Lasilapset on oiva kauhukirja n. 10-vuotiaille, sillä siinä on sopivasti jännitystä, pelkoa, mysteerejä, ratkaisuja ja vielä loppukaneetti, joka saa karvat nousemaan pystyyn. Kieli on selkeää ja juoni etenee johdonmukaisesti, ymmärrettävästi ja koukuttavasti. Teoksessa on mukana myös synkempiä ja syvempiä sävyjä, kun viitataan Billien isän kuolemaan ja toisaalta myös ihan tavallisia alakouluikäisen tuntemuksia, ajatuksia ja odotuksia.

Toisessa osassa, Hopeapojassa, Billie ystävineen alkaa selvittää mystisen hopeapojan tapausta. Poika ei tunnu jättävän jälkiä lumihankeen, mutta onko hän todella kauan sitten kuolleen lapsen haamu?

Hopeapoika on yhtä pelottava ja jännittävä kuin avausosakin, mutta tässä on mukana todella laajoja teemoja pakolaiskriisistä taloudellisiin vaikeuksiin. Teos on huomattavasti kantaaottavampi, ajatuksia herättävämpi ja yhteiskunnallisia arvoja painottavampi kuin ensimmäinen osa. Juoni jää hieman näiden suurien teemojen jalkoihin, ja tuntuu, että vaikka kirjassa puhutaan tärkeistä asioista, niitä on liikaa eivätkä eritoten lapset välttämättä jaksa keskittyä niihin. Kaikesta huolimatta kirjassa on kuitenkin selkeä, ensimmäistä osaa mukaileva draaman kaari ja tuttuun tapaan koukku koko kirjan lopussa.

Kivienkeleissä, trilogian viimeisessä osassa, Simone matkustaa pääsiäiseksi isoäitinsä luo Århusiin, mutta huolestuu pian paitsi isoäidin huononevasta voinnista myös pihan suurista kivipatsaista, jotka vaihtavat paikkaa. Myös eräästä huoneesta kuuluu kuiskailua, vaikka huoneessa ei ole ketään…

Kivienkeleissä juoni on taas supistettu kahteen kantavaan teemaan, huoleen isoäidistä ja mysteerin selvittämiseen, ja se toimii tässä hyvin. Teksti noudattelee samaa kaavaa kuin aiemmissa osissa selkeydellään ja koukuttavuudellaan. Jännitystä, kutkutusta ja pelkoa ei tästäkään osasta puutu.

Trilogia on puhutteleva, pelottava ja jännittävä 10-12-vuotiaille lapsille, jotka kaipaavat selkäpiitä karmivaa jännitystä ja sydämentykytyksiä. Oma 12-vuotiaani ahmaisi kirjat viikossa ja jäi janoamaan lisää. Toiveisiin on vastattu, sillä Ohlssonilta ilmestyi helmikuussa 2020 seuraavan lasten kauhutrilogian ensimmäinen osa, Zombikuume (WSOY, suom. Pekka Marjamäki).