Animesarjat ovat hyvin vaihtelevia sekä laadultaan että aiheiltaan. Joukkoon mahtuu niin toimintasarja ihmisiä syövistä jättiläisistä (Shingeki no Kyojin, 2013-) kuin rauhallinen draamasarja sanakirjan tekemisestä (Fune wo Amu, 2016). Massiivisesta tarjonnasta ja epämääräisestä sisällöstä johtuen voi olla vaikea löytää itselleen sopivaa sarjaa, vaikka anime saattaisi kiinnostaa. Potentiaalisia naiskatsojia voi pelästyttää naishahmojen öh – vaihteleva rooli riippuen sarjasta. Varsinkin miesyleisölle suunnatuissa sarjoissa naishahmot saatetaan suunnitella nimenomaan niiden kohdeyleisöä varten ja voivat näin ollen tuntua naiskatsojista vieraannuttavilta.

Jos anime kiinnostaa, niin netistä löytyy helposti googlettamalla ”anime for beginners”-listauksia. Nörttitytöissäkin on julkaistu aikaisemmin kirjoitus, jossa kirjoittajat esittelevät suosikkisarjojaan. Halusin omalla listauksellani keskittyä feministisempään näkökulmaan ja tuoda esiin sarjoja, joissa on useita naishahmoja ja jotka ovat mielestäni naiskatsojien mieleen. On toki olemassa hienoja ja katsomisen arvoisia sarjoja, joissa ei ole naishahmoja yhtä paljon keskeisissä rooleissa, mutta tällä kertaa en halunnut keskittyä niihin.

Listalle pääsyyn oli kolme kriteeriä: 1) päähenkilön tulee olla nainen, 2) sarjassa tulee olla päähenkilön lisäksi muita naishahmoja keskeisissä rooleissa ja 3) päähenkilöllä tulee olla muitakin tavoitteita (tai ainakin elämää) kuin suhde miespuoliseen henkilöön.

Koska pidän pyöreistä numeroista, päätin valita kymmenen sarjaa, joista esittelen tässä ensimmäisessä kirjoituksessa viisi ja seuraavassa loput viisi. Kaikki sopivat sarjat eivät luonnollisesti mahtuneet listalle ja varmasti joitain helmiä putosi pois. Kenties seuraavassa kirjoituksessani koostan jonkinlaisen ”honorary mentions”-listan näistä sarjoista.

ZombieLand Saga. Kuva: Crunchyroll

ZombieLand Saga (2018)

Lukiolaistyttö Sakura Minamoto kuolee epäonnisesti jäätyään rekan alle ollessaan matkalla koe-esiintymiseen. Kymmenen vuotta myöhemmin hän herää isossa kartanossa zombieksi muuttuneena yhdessä muiden örisevien zombietyttöjen kanssa. Heidät on tuonut haudan takaa eksentrinen manageri Kotaro Tatsumi, joka haluaa tyttöjen pelastavan Sagan perfektuurin ryhtymällä idoleiksi! Alun vastahakoisuuden jälkeen tytöt suostuvat. Konserttikeikkojen lisäksi he joutuvat tekemään muita sekalaisia markkinointitempauksia kuten tanssimaan ja laulamaan kanapuvuissa paikallisen ravintolan tv-mainoksessa.

Idolisarjat ovat varsin suosittuja Japanissa, mutta zombieidoleja ei sentään ole nähty aikaisemmin. Idolius on rankkaa hommaa elävillekin, puhumattakaan siitä, että olisi epäkuollut. Tytöt joutuvat meikkaamaan vihertävän ihonsa piiloon ja raajojen irtoaminen ihmisten ilmoilla olisi katastrofi. Positiivista sarjassa on myös sen kypsä suhtautuminen erääseen transhahmoon, joka alkuhämmennyksen jälkeen hyväksytään luontevasti porukkaan. Omituisesta alkuasetelmasta muodostuu yllättävän lämminhenkinen ja humoristinen sarja, jossa tytöt tukevat toisiaan ja kohtaavat samalla menneisyyden haamujaan.

Hibike! Euphonium. Kuva: Crunchyroll

Hibike! Euphonium (2015) ja Hibike! Euphonium 2 (2016)

Kun teinityttö Kumiko Oumae aloittaa lukion, hän liittyy vastahakoisesti koulun orkesteriin uusien ystäviensä kanssa. Kumiko soittaa taitavasti barinotorvea, mutta menneisyytensä takia suhtautuu varauksella orkesterissa soittamiseen. Koulun orkesteri päättää uuden opettajan johdolla tavoitella koulujen väliseen musiikkikilpailuun osallistumista. Kilpailuun pääsy näyttää kuitenkin kaukaiselta haaveelta aikaisempien vuosien laiskottelujen vuoksi. Soittajat eivät ole teknisesti samalla tasolla kuin ennen, motivaatio on monilla matalalla ja jäsenien väliset suhteet aiheuttavat kiistoja. Kumiko tapaa jälleen entisen orkesterikaverinsa Reina Kousakan, joka suhtautuu hyvin kunnianhimoisesti trumpetin soittamiseen.

Sarja on erinomainen yhdistelmä draama- ja musiikkianimea. Harjoittelun merkitys, uuden instrumentin opettelu ja koe-esiintymiset saavat huomiota, mutta ihmissuhdeongelmat kulkevat luontevasti rinnalla. Keskiöön nousee erityisesti Kumikon suhde viileään ja kunnianhimoiseen Reinaan, josta kaikki orkesterin jäsenet eivät pidä hänen ylpeän asenteensa vuoksi. Kumikon ja Reinan suhteen voisi jopa mieltää romanttiseksi (niin kuin monet fanit ovatkin tehneet). Kumikolla on kaksi muuta kaveria, joista toinen on harjaantunut kontrabasson soittaja ja toinen vasta aloittelee tuuban soittamista. Suurin osa orkesterin jäsenistä on tyttöjä, joten sarjassa nähdään ennen kaikkea naisten välisiä ihmissuhteita. Romanssia sarjassa ei juuri ole muuta kuin yksipuolisten ihastusten muodossa.

Glass no Kamen. Kuva: Crunchyroll

Glass no Kamen (2005)

Glass no Kamen on adaptaatio vuonna 1976 alkaneesta mangasta, joka jatkuu yhä Hana to Yume nimisessä lehdessä. Maya Kitajima on köyhän yksinhuoltajan teinitytär. Tytössä ei päällepäin näytä olevan mitään erikoista, mutta hän aina ollut innostunut näyttelemisestä. Hänen luontaisen lahjakkuutensa huomaa legendaarinen näyttelijätär Chigusa Tsukikage, joka ottaa Mayan siipiensä alle omia tarkoituksiaan varten. Maya aloittaa nousunsa elokuva- ja teatterimaailman tähdeksi. Mayan uran edetessä hän saa kilpailijakseen samanikäisen Ayumi Himekawan. Kaunis tyttö on kaikessa Mayan vastakohta: hän on kasvanut rikkaassa perheessä ja vanhemmat ovat elokuvamaailman ammattilaisia.  Tytöt päätyvät kilpailemaan monista rooleista uriensa aikana, mutta heidän välillään vallitsee silti keskinäinen kunnioitus.

Sarjaa voisi kuvata ryysystä rikkauksiin -tarinana. Mayasta tulee köyhistä oloista, mutta onnistuu lahjakkuudellaan ja kovalla työllään nousemaan olosuhteiden yli. Hän on melko yksioikoinen tyttö, jonka päässä ei pyöri juuri mitään muuta näyttelemisen lisäksi.

Muita tärkeitä naishahmoja ovat tinkimätön ja ankara Chigusa, joka käyttää kyseenalaisiakin keinoja saadakseen Mayan näyttelemään. Ayumin ja Mayan suhde on myös suuressa osassa sarjassa. He kunnioittavat toisiaan, vaikka kadehtivat toisiaan eri syistä. Näytteleminen ja sen eri tekniikat ovat luonnollisesti isossa roolissa. Mayalla on tapana muuttua roolihahmoikseen siinä määrin, ettei hänen tapauksessaan voi edes puhua näyttelemisestä, vaan kokonaan toiseksi henkilöksi muuttumisesta. Ayumi puolestaan on enemmän tekninen näyttelijä.

On kyseenalaista kannattaako katsoa sarjaa, joka loppuu täysin kesken, mutta itse viihdyin kovasti sarjan parissa siitä huolimatta.

Sora yori mo Tooi Basho. Kuva: Crunchyroll

Sora yori mo Tooi Basho (2018)                            

Lukiolainen Mari Tamaki on laiskahko tyttö, jonka unelmana on lähteä seikkailulle. Hän ei kuitenkaan ole koskaan onnistunut ottamaan lopullista askelta, vaan jänistää viime hetkellä. Hän tapaa samassa koulussa opiskelevan Shirase Kobuchizawan, joka on kerännyt rahoitusta Etelänavan reissua varten, jonne hänen äitinsä katosi tutkimusmatkalla vuosia sitten. Kukaan ei kuitenkaan ota Shirasen unelmia tosissaan. Miten lukioikäinen tyttö voisi ikinä päästä Etelänavalle? Mari kuitenkin innostuu Shirasen unelmasta niin, että päättää ehdottomasti lähteä mukaan. Heidän seuraansa liittyy ikäistään kypsempi, mutta rento Hinata Miyake ja idolina työskentelevä hiljainen Yuzuki Shiraishi. Pääsevätkö tytöt koskaan Etelänavalle?

Kun kuulin sarjasta ensimmäisen kerran, ajattelin, että jälleen kerran sarja söpöistä tytöistä tekemässä söpöjä asioita hohhohhoijaa. Tytöt ovat kyllä söpöjä, mutta sarja on onneksi kaikkea muutakin. Sarjan voisi tiivistää ajatukseen: matkan tarkoitus ei ole päämäärä, vaan matka itse. Tässä sarjassa erityisen tärkeää on hahmojen välinen ystävyys. Tytöistä muodostuu vahva nelikko heidän erilaisuuksistaan huolimatta. Jokainen hahmo oppii jotain itsestään matkan aikana, kasvaa ja kohtaa heikkoutensa.

Haibane Renmei. Kuva: Crunchyroll

Haibane Renmei (2002)

Haibane Renmein ensimmäinen jakso alkaa erikoisesti.  Nuori tyttö herää alastomana jättimäisestä kotelosta ympärillään innostuneita nuoria naisia, joilla kaikilla on pienet siivet selässään ja halorenkaat päänsä päällä. Yksi nuorista naisista, Reki nimeltään, kertoo tytön olevan heidän kaltaisensa haibane. Tyttö saa nimekseen Rakka kotelossa näkemänsä unen perusteella. Kivuliaan yön jälkeen Rakkan omat siivet puhkeavat selästä ja hän saa päänsä päälle myös halorenkaan.

Kukaan ei varsinaisesti tiedä mitä haibanet ovat, mutta heitä varten on monia sääntöjä. Haibaneitten pitää muun muassa tehdä työtä, he eivät saa omistaa rahaa ja heidän pitää käyttää pelkästään käytettyjä vaatteita. Haibanet elävät omassa talossaan kaupungin ulkopuolella, kaupungissa asuvat puolestaan tavalliset ihmiset. Maailmaa ympyröi valtava muuri. Kukaan ei tiedä mitä sen toisella puolella on lukuun ottamatta Toga nimisen organisaation jäseniä, jotka ainoina saavat lähteä muurin toiselle puolelle ja tulla takaisin. Haibanet eivät saa mennä muurin lähelle eivätkä koskettaa sitä.

Haibane Renmei on yksi suosikkisarjoistani. Sarjaa ei todellakaan kannata katsoa kirjaimellisesti, vaan tärkeämpää on mitä asiat symbolisoivat. Selityksiä sarja ei myöskään juuri tarjoa ja katsojan pitää itse selvittää vastaukset sellaisiin kysymyksiin, kuten mistä haibanet ovat tulleet ja mitä tarkoitusta varten. Täysin käsittämätön sarja ei kuitenkaan ole, ja se sisältää paljon pieniä vihjeitä haibaneitten ja muuria ympäröivän maailman todellisesta luonteesta. Sarja on myös varsin maanläheinen: hahmojen pitää tehdä töitä, vahtia nuorempia haibanelapsia, siivota ja valmistaa ruokaa. Rakka on oiva päähenkilö, sillä hän uutena tulokkaana tajuaa maailmasta yhtä vähän kuin katsojakin. Suuressa roolissa on Rakkan suhde vanhempaan Rekiin, josta tulee melkein toinen päähenkilö. Tupakkaa alituisesti polttava ja ystävällinen Reki auttaa Rakkaa sopeutumaan uuteen kotiinsa ja on hänelle läheisin kaikista haibaneista.