Nörttitytöt
Ohjelmaa vuoden 2013 Finnconissa. Kuva: Henry Söderlund (CC BY 3.0)

Conin pääjärjestäjän – kuten rikkaan ankankin – elämä  on täynnä iloa ja kultaista valoa. No ei tietenkään ole, pääjärjestämiseen liittyy paljon vastuuta ja stressiä, mutta toki myös onnistumisia ja hienoja hetkiä. Ei kai sitä muuten kukaan tekisikään?

Itse päädyin 2008 Finncon-Animeconin pääjärjestäjksi lähinnä siksi, että kukaan muu ei suostunut. Itsekin suostuin vain sillä ehdolla, että tittelini olisi Supreme Queen of Everything – 2008 kokeiltiin ensimmäistä kertaa Finnconille ja Animeconille yhteistä pääjärjestäjää. Vuoden 2008 Finncon-Animecon oli Tampereen ensimmäinen tämäntyyppinen con, ja conitea piti koota ihan tyhjästä – myöhempinä vuosina on voitu hyödyntää kokeneita con-järjestäjiä. Finncon-Animecon järjestettiin Tampere-talolla, ja sinne odotettiin noin 6000 kävijää, eli paineet ja kustannukset olivat kovat. Kaikki meni kuitenkin lopulta ihan sujuvasti, mutta kyllä siinä yöunia ehti menettää. Vuoden 2012 Finncon Tampereen yliopistolla olikin jo helpompi järjestää, ja pääjärjestäjä ehti nauttia conistakin. 

Hyviä ja huonoja puolia

Tässä onkin juuri yksi pääjärjestämisen riskeistä: pitää olla oikeastaan koko conin ajan tavoitettavissa eikä pääse välttämättä nauttimaan “omasta conistaan”. Toki hyvä suunnittelu, aikataulutus ja ennen kaikkea tiimi auttavat tässä asiassa: jos kaikki rullaa niin kuin pitäisi, pääjärjestäjällä ei ole conin aikana enää juuri mitään tekemistä. Mutta jotain sattuu tietenkin aina.

Mitkä sitten ovat pääjärjestäjän tärkeimmät tehtävät? Ensimmäisenä on hyvän tiimin kokoaminen. Jos conitea on hyvä, pääjärjestäjän rooliksi jää kokonaiskuvan hallussapito ja suurien linjojen vahtiminen. Jotkut pääjärjestäjät haluavat mikromanageroida kaikkia osa-alueita, mutta se johtaa helposti kaikenpuoliseen turhaan säätöön. Parempi valita tiimi, johon voi luottaa ja jotka tekevät mitä lupaavatkin. Toki joskus tiimiä pitää vaihtaa kesken con-järjestelyiden: ihmisten elämäntilanteet muuttuvat, joskus henkilökemiatkin menevät sekaisin. Tämäkin, joskus ikävä, nakki kuuluu pääjärjestäjälle.

Toinen tärkeä asia on con-järjestelyiden aikatauluttaminen. Jos con on heinäkuussa, koska pitää avata työvoimailmoittautuminen? Kuinka kauan ennen conia  se pitää sulkea? Missä vaiheessa pitää olla tilavaraukset maksettuna? Mistä rahat tulevat (etenkin kävijöille maksuttomien conien kohdalla tätä pitää todella miettiä)? Näidenkin varsinainen tekeminen kuuluu usein muille conitealaisille, mutta pääjärjestäjällä pitää olla kokonaiskäsitys aikataulusta koko ajan hyppysissään.

Naamiaiset vuoden 2019 Finnconissa. Kuva: Henry Söderlund (CC BY 3.0)

Miksi? Miksi ihmeessä?

Mitä tästä sitten hyötyy? Conien järjestäminen on – kaikissa rooleissa – ihan omanlaisensa obsessio, jossa järjestäjät uhraavat vapaa-aikaansa ja pahimmillaan terveyttään sen vuoksi, että muilla olisi kivaa. Ja onhan se ihanaa, kun kuulee positiivisia palautteita ja parhaimmillaan monen vuoden jälkeen joku muistelee, kuinka hauskaa juuri siinä “itsejärjestämässään” conissa oli. Kunniavieraatkin saattavat kehua hyviä järjestelyitä. Ja vaikka tietenkin kaiken takana on ollut aina hyvä tiimi, niin kyllähän se pääjärjestäjän sydäntä lämmittää! Järjestämisestä oppii myös todella paljon asioita, joita pystyy hyödyntämään myöhemmin työelämässä, esimerkiksi kommunikaatiosta, rahojen hallinnasta, aikatauluttamisesta ja ylipäätään itsensä ja muiden johtamisesta.

Kuka?

Kisu on tamperelainen fandom-aktiivi ja con-järjestäjä. Tekstissä mainittujen conien lisäksi muita Kisun pääjärjestämiä coneja ja tapahtumia ovat mm. Finncon 2016, TamFan Tampereella (useaan kertaan), Åcon 6 Ahvenanmaalla sekä muinainen Tampereen roolipelitapahtuma Tarot (ajalta ennen Traconia). Hän on ollut myös useamman conin coniteassa mm. kunniavierasvastaavana (Tracon) ja ohjelmatiimin vetäjänä (Worldcon75, Tampere Kuplii, Finncon 2020)

Omien coniensa ulkopuolella pääjärjestäjällä on aikaa panostaa con-pukeutumiseen. Kisu Helsingin Finnconissa vuonna 2013. Kuva: Henry Söderlund (CC BY 3.0)