The Rise of Skywalker-elokuva on tullut vihdoin elokuvateattereihin. Tähtien Sota -sarjan päätöselokuva on yleisesti jakanut fanikuntaa ja mielipiteitä. Nörttitytöt katsoivat elokuvan ja paljastavat omat mielipiteensä elokuvasta ja elokuvasarjasta nyt kun viimeinenkin osa on nähty.

VAROITUS:TEKSTI SISÄLTÄÄ SPOILEREITA. 

_____________

Jonas Mustonen:


Olen tutustunut Star Wars -elokuvasarjaan vasta 2000-luvun puolella joten siihen ei minulla ole lapsuuden nostalgiaa. Pidin alkuperäisestä trilogiasta heti ensinäkemällä, ne iskivät oikein kiehtovana sekoituksena fantasiaa, tieteisfiktiota ja seikkailutarinaa. Uusista elokuvista kaikkein koviten on kolahtanut Rogue One.

Täytyy sanoa että ihan ensimmäisenä The Rise of Skywalkerissa ihastutti aiempien elokuvien perinteille uskollinen informaation dumppaaminen katsojalle elokuvan alussa hitaasti valkokankaalla rullaavalla tekstillä. En odottanut että melkein koko asetelma aiemmasta kahdesta elokuvista pistettäisiin uusiksi mutta olin valmis kyllä hyväksymään sen. Elokuvasta itsestään oli selvää heti että se on upean näköinen ja huolella tehdyn näköinen.

Katsoessa tosin alkoivat juonenkäänteet häiritä. Reyn parantamisvoima esiteltiin aika pikaisesti ja hätäisesti ja tuntui hassulta että pimeille ja tuhoisille sithivoimille omistautunut Ren oppi sen myös tuosta noin vaan. Olisin kaivannut sille ehkä pohjustusta melkein edelliseen elokuvaan – kuin jonkin hiekkakäärmeen parantamisen päälleliimatun oloisena kohtauksena. Reyn perhettä koskeva paljastus tuntui pettymykseltä, olisin pitänyt parempana että perhehistoria olisi vain jätetty pimentoon. Keisarin paluu tuntui myös loppujen lopuksi aika hätäiseltä. Lopussa myös se että pahantekijä voi lunastaa itsensä vain kuolemalla tuntuu niin kuluneelta juonikuviolta. Imperiumin pahat juonet ja superaseet voisivat pitää myös joskus muutakin sisällään kuin planeetan tuhoavan kuolemansäteen. Rosea oli myös liian vähän, odotin edellisen leffan perusteella että hän olisi ollut seuraavan leffan varsinaista sankarikaartia.

The Rise of Skywalker oli kuitenkin erittäin viihdyttävä, näytti ja tuntui Star Wars elokuvalta. Tapahtumapaikat, henkilöhahmot ja tunnelma olivat kohdallaan. Leian osuus tuntui elokuvaan kirjoitetulta koskettavilta jäähyväisiltä Carrie Fisherille. Adam Driverin roolisuoritus teki vaikutuksen. En voi sanoa että olisin ollut tyytyväinen kokonaisuuteen mutta viihdyin – nautin spektaakkelista.

_____________

Ella Lopperi:

Star Wars on ollut elämässäni mukana lapsuudesta saakka – vaikkakin vasta parisenkymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen ikäni takia. Alkuperäinen trilogia on minulle edelleen yksi rakkaimpia elokuvasarjoja. Esiosatrilogiakin tuo mielestäni tärkeitä osasia palapeliin, vaikka leffoja kovasti parjataankin. Jatko-osatrilogian parissa olen viihtynyt oikein hyvin, vaikka The Force Awakens ja The Last Jedi ovatkin hyvin eri piparimuotilla painetut. TFA:han oli sopivasti ripoteltu nostalgiaa ja truuttaus uutta verta, TLJ taas poukkoili WOW-elämysten ja plääh-tuntemusten väliä.

Näin ollen kuvittelin, ettei minulla oikeastaan ollut odotuksia The Rise of Skywalkerille. Jotenkin fiilis oli koko ajan, että meni miten meni, tämä on eräänlainen lapsuuden loppu. Prinsessa (myöh. kenraali) Leia oli lapsuuden sankarini, ja varttuessani Carrie Fisher kasvoi roolinsa takaa minulle sitäkin merkittävämmäksi hahmoksi, joten odotin pelonsekaisella jännityksellä Leian käsittelyä Fisherin poismenon jälkeen. Onnekseni tämä oli hoidettu mielestäni oikein kunnioittavasti. Arvostan elokuvantekijöiden valintaa käyttää Fisheristä aiempien elokuvien ”ylijäämämateriaalia” CG-nukkeilun sijaan, vaikka kohtauksissa tuntuikin hieman jäykkyyttä tämän tuloksena olevan.

The Rise of Skywalker kiitää eteenpäin kuin höyryjuna, eikä katsojalle jäädä kummemmin selittelemään jokaista sattumusta, tai miten Star Warsin maailma toimii. Elokuva kannattelee kyllä vauhtiaan mainiosti, ripotellen sopivin välein milloin Voima-mediaatiota, eeppisiä valosapelikamppailuja, omituisten otusten festivaalia, massiivisia avaruustaisteluita… RoS:n kunnianhimoisena tehtävänä oli vetää pakettiin 42 vuotta elokuvahistoriaa, 3 x 3 pääelokuvaa + muut leffat, ja siinä onnistuttiin. Poistuin teatterista haikeana mutta tyytyväisenä. Tämä fani sai leffasta ainakin juuri sen, mitä ei edes tiennyt odottaneensa.

Tähtien Sota-elokuvan juliste vuodelta 1977. Kuva Lucasfilm.

———-

Liisa K:

Star Wars tai Tähtien sota, kuten sitä siihen aikaan kutsuttiin, on ensimmäisiä elokuvia, joita muistan nähneeni videolta. Tämä on tapahtunut alle kouluikäisenä joskus 80-luvulla. Olin tuolloin perhepäivähoidossa ja muistan ihmetelleeni, kun elokuva pyöri ruudussa. Erityisesti Darth Vader oli minusta jännittävä mustine liehuvine viittoineen ja pihisevine hengityksineen. En kuitenkaan muista pelänneeni, vaan hahmo ja maailma olivat pikemminkin kiehtovia. Myöhemmin kuvioihin tuli myös Taisteluplaneetta Galactica -sarja, ja lapsuudessani teinkin paljon tutkimusmatkoja ympäri avaruutta isoveljen kanssa mielikuvituksen voimalla.

Itselleni olikin hieman hämmästyttävää, kun aikuisiällä luin jostain analyyysin siitä, että prinsessa Leia oli ensimmäisiä vahvoja ja itsenäisiä naissankareita, jotka rikkoivat elokuvien stereotyyppisiä rooleja. En ollut koskaan edes ajatellut, etteikö tyttö voisi olla aktiivinen avaruusseikkailija – olinhan minäkin ollut.

Vaikka olen lukenut jonkun verran scifiä, ei Tähtien sota ole minulle tuttu kuin elokuvista. Niihin on kuitenkin ollut aina mukava palata. Itse en nykyään vierasta edes parjattua vuosituhannen vaihteen trilogiaa, koska tarinan rakentamisen kannalta ne ovat minusta toimivia. Silti juurikin Sithin paluu, jossa on alkuosia enemmän tummia sävyjä, on mielestäni tuon trilogian paras.

Minulle jäi The Rise of Skywalkerista hieman ristiriitainen olo. Heti elokuvan jälkeen olin tyytyväinen ja liikuttunut. Epäilykset heräsivät vasta, kun tarinaa ehti miettiä enemmän ja oikeasti tajusi, että turhan moni asia jäi auki. Olo oli vähän samanlainen kuin Game of Thronesin jälkeen: katsoja on yrittänyt ymmärtää tarinan taustalla olevaa mytologiaa, mutta loppupeleissä sillä ei olekaan juuri merkitystä. Liekö syynä ohjaajan vaihtuminen, kun The Last Jedin pohdinnat voiman tasapainosta sivuutettiin kokonaan. En myöskään tässä ala enempää ihmettelemään esimerkiksi sitä, miten elokuvan pääpahis saattoi palata henkiin tai mistä voiman yllättävät parantavat ominaisuudet ilmestyivät ja miksi vasta nyt.

Pidin elokuvassa siitä, että Kylo Ren ja Rey nousivat selkeästi päärooleihin. Erikoismaininnan annan Adam Driverille, joka onnistui tuomaan valkokankaalle puhdasta energiaa ja aitoa Star Wars -tunnetta. En kuitenkaan täysin ymmärrä hahmojen välistä suhdetta ja ilmeisen dramaattiseksi tarkoitettu loppukohtaus lähinnä nauratti. En pidä itseäni varsinaisena Reylo-fanina, mutta ratkaisu olisi voinut olla vähemmän ennalta-arvattava ja kliseinen kuin se, että pahis muuttuu hyvikseksi ja uhraa lopulta itsensä toisen puolesta. Yllättäen koin myös Reyn hahmon muuttuvan hieman ärsyttäväksi loppua kohden, kun hänestä kehittyi niin ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna eikä pimeä puoli näyttänyt juuri vaikuttavan häneen.

Puutteista huolimatta nautin RoS:ista elokuvana: siinä oli visuaalisesti hienoja kohtia, vähän ehkä liikaakin näyttävää toimintaa sekä tuttuja ja rakkaita hahmoja. Leffa ei kuitenkaan noussut niin eeppiseksi elokuvasarjan päätökseksi, kun olin odottanut. Onneksi ihan loppuun saatiin silti jotenkin toiveikas fiilis. Pidän kauniina ajatusta siitä, että kohtalo ei ole saneltu, vaan kukin voi valita oman polkunsa ja perheensä.

Olin optimisen utelias, kun uudesta triologiasta ilmoitettiin muutama vuosi sitten ennen the Force Awakensiä. Nyt taas tuntuu hieman tyhjältä. On haikeaa, kun lapsuuden sankareiden aikakausi on lopullisesti ohi, oikeat Skywalkerit ovat poissa ja valomiekat haudattu hiekkaan – tosin saattavathan ne sieltä vielä nousta, jos ei itse voiman niin ainakin dollarien voiman ansiosta.

—————

Katja A:

Voin tunnustaa, että minulle Star Wars ei ole lapsuusmuistoja vaan se on tullut tutuksi vasta parikymppisenä 1990-luvulla ensin videolta ja sitten elokuvateatterissa, kun vanhan trilogian uudet versiot julkaistiin. Suhtaudun jokaiseen Tähtien Sota -elokuvaan hyvänä viihteenä. Alkuperäinen trilogia on edelleen toimiva ja etko-osissakin on kaikesta kritiikistä huolimatta omat hetkensä. Muutaman kerran vuodessa tulee elokuvat katsottua maratonina. Uusista elokuvista suosikkini on Rogue One, joka on parhaiten onnistunut saamaan vanhojen elokuvien tunnelman. Nykyään on harmittavaa se negatiivisuus, mitä elokuviin kohdistuu. Sen sijaan, että  elokuvista nautittaisiin viihteenä, virheiden etsiminen tuntuu olevan nettiväen pääasia. Uusinta elokuvaa odotin innokkaana ja positiivisin mielin. Vaikka Skywalker-tarina oli ehkä tässä, niin uskon, että jatkoa varmasti vielä seuraa jossain muodossa.

The Rise of Skywalker oli ensimmäisellä katselukerralla hyvin tunteisiin käyvä kokemus. Elokuva täytti sopivasti nostalgia-nälkäisen tunteet. Vanhat tutut hahmot herkistivät ja uudet hahmot toivat tarinaan uutta särmää.  Elokuva vei hyvin mukanaan ja vauhti kesti hienosti loppuun asti. Taistelukohtaukst olivat hienosti toteutettuja ja draamapuolikin oli jotakuinkin hallussa. Toisella kerralla elokuva yritti katsoa hieman kriittisemmin ja joitain epäkohtia siellä oli, esim. olihan Leian rooli hieman päälleliimatun tuntuinen, mutta annettakoon se anteeksi. Loppujen lopuksi The Rise of Skywalker oli varsin kelpo tekele ja hyvä päätös tälle elokuvasarjalle.