Naisjärjestöjen keskusliitto järjestää ajalla  18.7.-31.12.2019 Tytöt Teknologiaan! -kampanjan. Tarkoituksena on herättää keskustelua ja houkutella lisää naisia teknologia-aloille. Me Nörttitytöissä halusimme tottakai osallistua kampanjaan!

Olen itse töissä teknologia-alalla – koulutukseltani olen tietotekniikan insinööri. Valmistumiseni jälkeen olen tehnyt ohjelmistotestausta ja laadunvarmistusta sekä ylläpitotyötä. Tällä hetkellä toimin automaatioasiantuntijana ja rakennan ohjelmistorobotteja. Tunnen vahvasti olevani omalla alallani ja nautin työstäni. Jo opiskeluaikoina osallistuin aktiivisesti tekniikan opiskelun ilosanoman levittämiseen ja tein mm. yhden markkinointiprojektin, jonka tarkoituksena oli saada tyttöjä mukaan tekniikan alalle. Niinpä tuntui luontevalta osallistua tähänkin kampanjaan ja kertoa omista kokemuksistani ja ajatuksistani.

Valmistujaiskuvassa oli (tietenkin!) robotti kaverina.

Olen pienestä asti tiennyt, mille alalle tulen lopulta päätymään. Kotona minua kannustettiin rohkeasti tutustumaan tarkemmin itseäni kiinnostaviin asioihin; niinpä esimerkiksi kävimme isän kanssa tähtitaivaskurssilla ja rakensimme yhdessä legoilla. Tekstinkäsittelykone oli myös sen verran kovassa käytössä, että isä päätti, että on parempi hankkia minulle oma tietokone. Olin silloin kuusivuotias. Oman koneen vieressä tuli vietettyä hyvin paljon aikaa, ja silloin varmasti jo kävi selväksi, mikä tulee olemaan tuon tytön tuleva ammatti. Lukiossa hetken näytti siltä, että saattaisinkin olla humanisti, mutta lopulta tajusin kuunnella tarkemmin omaa sydäntäni. Onneksi! 

Tietenkin matkalla on ollut omat vastoinkäymisensä. Insinööriopintojeni aloitukseen muutama miespuolinen sukulainen suhtautui naureskellen ja sillä ajatuksella “ettei se kuitenkaan valmistu ikinä”. Opintojen aikana oli myös hetkiä, jolloin tuntui, että tyttöjen uravalintaa kyseenalaistettiin poikia enemmän ja ryhmätöiden palautetilaisuudessa käytettiin enemmän aikaa vaihtoehtoisten uravalintojen pohdintaan kuin oikeasti palautteen antoon. Joskus jouduin myös harjoittelupaikassa muistuttamaan, että olen insinööriopiskelija hakemassa kokemusta, enkä suinkaan toimiston uusi sihteeri, joka pyyhkii pöytiä ja keittää kahvia. 

Mutta siihen se sitten jääkin, se “huono” kohtelu. Työelämässä en ole kohdannut ennakkoluuloja tai vähättelyä. Joko siis kanssani työskennelleet ihmiset ovat harvinaisen fiksuja olentoja, tai sitten vain ovat osanneet pitää epäluulonsa itsellään. Lisäksi it-alalla tulee naisia vastaan yllättävän paljon; harvoin tarvitsee olla se porukan ainoa mimmi. Ja mitäpä sitten vaikka olisikin? Mahtavia tyyppejä löytyy kaikista sukupuolista. 

Tärkein oppi, jonka olen urallani saanut, on se, että tietotekniikka-alalla ei ole vain yhtä suurta totuutta uravalinnan kannalta, vaan tapoja toteuttaa itseään löytyy jokaiselle. Kaikista ei tule koodareita, eikä tarvitsekaan. Vaatii ehkä hieman panostusta, että jaksaa ottaa selvää mahdollisuuksista ja niihin mahdollisuuksiin johtavista koulutuspoluista. Mutta mitäpä sitä ei unelmaduuninsa eteen tekisi? 

Kannattaa miettiä sitä, mitä itse haluaisi tehdä ja mitä annettavaa itsellä olisi. Esimerkiksi laadunvarmistuksessa pystyy helposti yhdistämään kiinnostuksen kohteita, kun lähtee testaamaan johonkin tiettyyn alaan liittyvää softaa. Tietotekniikka ei todellakaan ole pelkkää koodaamista, vaan se on mitä monimuotoisin ala, jossa asiantuntijoina on mitä erilaisempia ihmisiä erilaisin taustoin. Olen esimerkiksi omalla urallani saanut tehdä töitä maatalouden asiantuntijoiden sekä kirjanpitäjien kanssa. 

Työpäivien peruscombo: Cappucino ja robottihommia.

Aikoinaan kun suunnittelin psykologian opintoja ja sitten lähdinkin opiskelemaan tietotekniikkaa, eräs ystäväni totesi minulle, että ala ehkä vaihtui, mutta ei päämäärä. Tulen tekemään toimivaa ja laadukasta softaa, joka helpottaa ihmisten arkea ja parantaa käyttäjien mielenterveyttä, koska ei ole koko ajan hajalla.

Tiivistettynä omat ohjeeni uravalintaan:

1. Löydä oma tapasi toteuttaa itseäsi.

2. Älä kuuntele muiden epäilyjä ja kritiikkiä: sinä itse teet valitsemaasi työtä joka päivä, eivät ne muut. Valitse siis niin, että itse jaksat ja olet kiinnostunut.

3. Ei ole olemassa miesten ja naisten töitä. On vaan töitä ja ihmisiä, jotka soveltuvat niihin. Eikä sillä soveltumisella ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

Näin kymmenen vuotta it-alalla työskennelleenä ja työelämää seuranneena voisin todeta, että jos teet työtä, josta et tykkää, tai tunnet jatkuvasti olevasi väärällä alalla, et tule jaksamaan eläkeikään asti. Valitse siis oma alasi omaa sydäntäsi kuunnellen ja unohda miesten ja naisten työt. Työilmapiiri on jokaisessa työpaikassa erilainen: joihinkin tuntee olevansa enemmän tervetullut kuin muihin. Joskus saattaa tuntua siltä, että joutuu omaa osaamistaan todistelemaan enemmän, mutta se ei ole välttämättä sukupuoliongelma, vaan jotkut työpaikat vain ovat sellaisia. Itseensä pitää uskoa, koska jos et usko itseesi, ei kukaan muukaan usko. 

Jos teknologia-ala kiinnostaa, kannattaa suunnata esimerkiksi koodauskurssille tai erilaisiin alan seminaareihin. Jos et ole enää opiskelija etkä pysty sitä kautta osallistumaan kursseille, suosittelen erilaisia avoimen yliopiston kursseja sekä muita nettikursseja.  Koodauskursseja järjestetään myös lähiopetuksena. Tietoa näistä löytyy esimerkiksi erilaisista Facebook-ryhmistä. Rohkeasti vaan mukaan ja unelmia toteuttamaan!