Nörttitytöt
Myyttiset eläimet -kirjan kansi.

Hiir juoks hirttä myöte,
oravainen ortta myöte,
kärpänen pärettä myöte,
sika sein’viertä myöte,
kyrpä piian reittä myöte,
siint siklaht sissää!”
sanoo vanha seksuaalissävytteinen joululeikki tai hupailu, jonka tiimellyksessä muodostuneille pareille saatettiin toimittaa leikkivihkymis.

Myyttiset eläimet on folkloristi Liisa Kasken uusi tietokirja siitä, kuinka suhtaudumme eri eläinlajeihin ja kuinka esivanhempiemme luontosuhde edelleen vaikuttaa kokemuksiimme ja ajatuksiimme eri eläimistä. Teos esittelee 40 Suomen luonnossa/kotioloissa esiintyvää eläintä ja kertoo niihin liitetyistä myyteistä.

Tämä kirja on aivan mielettömän kaunis. Sitä on todella miellyttävää selata ja katsella, sillä eläinvalokuvissa on mystistä fiilistä ja muutenkin koko teos antaa kuvan siitä, että nyt ollaan herkän luonnon äärellä. Monissa kuvissa on mukana usvaa, ja muutenkin värimaailma on enemmän utuinen ja hillitty kuin kauhean kirkas ja voimakas. Visuaalisesti todella kiva kokemus.

Itse eläintekstit ovat aika perustasoa. Olisin itse henkilökohtaisesti kaivannut vähän elävämpää kieltä, mutta tietokirjamaiseen tapaan kirjoitustyyli on faktapohjaista ja paikoitellen hieman puisevaa. Suosittelenkin tämän lukemista pala palalta hiljakseltaan sen mukaan, mikä eläin sattuu kiinnostamaan. Eläimiä oli valittu monipuolisesti, ja itse ilahduin esimerkiksi siitä, että kovin tavanomainen hiirikin oli saanut oman osionsa.

Kuva karhusta kirjan sivulla.

Tästä kirjasta opin muun muassa:

– Hevosella on hyvin pitkä historia suomalaisten parissa, ei vain sodan aikana.
– Sana peura on alunperin tainnut tarkoittaa hirveä tai yleisesti hirvieläimiä.
– Kolmannes kaikista Suomen alueella tiedossa olevista kalliomaalauksista esittää hirveä, toiset kaksi yleisintä teemaa ovat vene ja ihminen.
– Kun metsäpeura 1800-luvulla metsästettiin sukupuuttoon, sama oli käydä myös hirvelle.
– Hylkeen nimi lienee syntynyt, kun hylkeenmetsästäjät ovat kierrelleen ilmaisseet saaliinsa olleen “meren hylkäämä” eikä varta vasten tapettu (kuten myös karhun kaadon kanssa toimittiin).
– Peninkulma on alunperin ollut se matka, jonka takaa koiran haukku vielä kuului.

Liisa Kaski: Myyttiset eläimet
Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2019
Kirja saatu arvostelukappaleena.