Lyra ja Roger kiipeilevät mielellään Jordan Collegen katoilla. Kuva: HBO Nordic.

Game of Thronesin loputtua (ei puhuta kasikaudesta) on arvailtu paljon, mikä sarja voisi nousta vastaavaan asemaan. Spinoffien ohella spekulaatioissa on vilahdellut muutama vakavasti otettava nimi. Niistä ensimmäisenä starttasi Philip Pullmanin Universumien tomu -kirjasarjaan perustuva His Dark Materials, joka sai ensi-iltansa HBO Nordicilla marraskuun ensimmäisenä maanantaina.

Nörttitytöt arvostelevat nyt sarjan aloitusjakson.

Liisa:

Innostuin Kultainen kompassi -kirjasta vasta hiljattain, eikä minulla siis ole yhtä läheistä suhdetta kirjasarjaan kuin monilla niistä, jotka ovat sukeltaneet Lyran maailmoihin jo teininä. Nyt oli kuitenkin hyvä hetki korjata moinen puute sivistyksessä.

Koska kirja on siis tuoreessa muistissa, ihan ensimmäisenä voi sanoa, että pääpiirteissään aloitusjakson juoni on uskollinen kirjalle pikkumuutoksia lukuun ottamatta. Kirjassa ei mielestäni juosta niin paljon lähtevien ilma-alusten perään kuin sarjassa, mutta on hauskaa, että zeppeliinejäkin päätyi kuvaan. Mukaan on myös saatu alkuperäistä dialogia, puhumattakaan katoilla hyppimisestä tai hautakammioista. Jos sama linja jatkuu, ilahduttaa se varmasti kirjasarjan ystäviä.

Kun sarjaa katsoo hieman ulkopuolisimmin silmin, sen näyttävä visuaalisuus tekee vaikutuksen jo alkumetreillä. Sarjaa on ainakin brittilehdistössä kuvailtu jättisatsaukseksi HBO:lta ja BBC:ltä, mikä näkyy lopputuloksessa. Avausjakso vyöryttää kauniita kuvia aina rinnakkaistodellisuuden Oxfordista pohjoisen revontuliin. Erikoismaininta täytyy antaa daimoneille, eli ihmisten sieluille, jotka ovat ottaneet eläinten hahmon ja seuraavat ihmisensä mukana. Daimonit on toteutettu niin hienosti, etten ainakaan itse kiinnittänyt huomiota siihen, ettei niissä käsittääkseni ole käytetty lainkaan oikeita eläimiä.

His Dark Materialsin päähenkilö on noin 12-vuotias Lyra, jota esittää Dafne Keen. Mielestäni hän sopii hyvin itsepäisen ja rohkean sankarittaren rooliin, joskin Lyra ehkä vaikuttaa sarjassa hieman kaksitoistavuotiasta vanhemmalta. Muista rooleista on syytä mainita Lordi Astrielia esittävä James McAvoy, joka ei kuitenkaan ole sarjassa ihan yhtä pelottavan oloinen kuin minä hänet kirjassa kuvataan. Kolmas päähenkilö on rouva Coulter. Ruth Wilson sopii rooliin ulkoisesti, mutta ensimmäisen jakson perusteella on vielä varhaista sanoa, kuinka hyvin hän saa tuotua esiin hahmon ristiriitaisuuden.

Lordi Astrielia esittää skottinäyttelijä James McAvoy. Kuva: HBO Nordic.

Universumien tomu -kirjasarjaa on kritisoitu kristinuskon vastaisena, ja jo avausjaksossa tulee esiin kirkkoon vertautuvan Magisteriumin valta-asema. Yksi sarjan vahvuuksia saattaakin olla se, että ainakin aikuiskatsojalle se tarjoaa myös vertauskuvia. Jo itsessään Lyran todellisuus on monessa mielessä meidän maailmaamme lohduttomampi, mikä uskonnon vallan lisäksi näkyy muun muassa eri ihmisryhmien suurina eroina. Kirjassa tämä tosin tuli esille selvemmin kuin tv-sarjassa.

En usko, että His Dark Materialsista on sinänsä uudeksi Game of Thronesiksi, joka onnistui olemaan jonkinlainen fantasian ja historiallisten sarjojen vahvuudet yhdistävä hybridi. Onneksi se ei ole edes tarpeen: tämä sarja pärjää omilla vahvuuksillaan, kun ja jos se on uskollinen Pullmanin visiolle. Nopeatempoisen toiminnan ystäville aloitusjakso saattoi tuntua siltä, ettei juuri mitään tapahtunut, mutta uskon, että tahti kiihtyy tulevissa jaksoissa. Verisiä taistelukohtauksia tai seksiä on kuitenkin turha odottaa, koska sarja on suunnattu koko perheelle.

Daimonit ottavat eläimen hahmon. HBO Nordicin järjestämässä ennakkonäytöksessä oli näytillä oikea fretti. Kuva: Liisa K.

Itse katsoin jakson esiteinin kanssa HBO Nordicin ennakkonäytöksessä. Hän piti sarjaa kiinnostavana, mutta tarinan juonta oli ensinäkemältä hieman hankala seurata kirjaa lukematta. Samoin daemonien merkitys ei oikein auennut, eikä hän tuntunut kiinnittäneen huomiota uskonnollisiin viittauksiin.

Esiteinin mielestä Lyra vaikutti 12-vuotiasta nuoremmalta ja lapsellisemmalta, eli siinä suhteessa olimme erimielisiä. Hän ei pitänyt sarjaa sinänsä pelottavana, mutta totesi jakson loppuneen jännittävään kohtaan, mikä houkuttelee jatkamaan katsomista. Päähenkilön sukupuoleen ei tytöllä ollut kommenttia – vaikka Lyra lienee monelle teinitytölle hyvin samaistuttava ja ihailua herättävä hahmo.

Sarjaa voi minusta suositella kaikille, joita hieman sadunomaisempi fantasia kiinnostaa. Itse odotan uteliaisuudella sitä, millaiseen Lappiin Lyra matkustaa. Jossain vaiheessa sarjassa on luvassa muitakin Suomi-viitteitä, sillä ennakkonäytöksessäkin mukana ollut suomalaisnäyttelijä Pasi Remsu tekee sarjassa pahiksen sivuroolin.

Suomalaisnäyttelijä Pasi Remsua haastatteli ennakkonäytöksessä HBO Nordicin Nina Palmroos.
Kuva: Liisa K.

Kaiken kaikkiaan pidän alkua lupaavana. Niin innoissani en ole, että nousisin jatkossa katsomaan tätä maanantaiaamuisin kello neljä, mutta tiedän kyllä, mitä teen maanantai-iltaisin.

Vehka:

Luin aikoinaan Universumien tomu -trilogian ollessani jotakuinkin 13-vuotias ja silloin kaksi ensimmäistä kirjaa tekivät suuren vaikutuksen. Kolmas osa taas muistutti minusta ateistien Narniaa, niin voimakas uskonnonvastaisuus sitä kuorrutti. Ja nimenomaan uskonnonvastaisuus, ei uskontokriittisyys. Siitä huolimatta pidin kovasti Pullmanin luomasta maailmasta ja olen edelleen sitä mieltä, että se on yksi hienoimpia fantasiakirjallisuudessa.

Siksi odotukseni His Dark Materialsin suhteen olivat melkoisen korkealla. James McAvoy on yksi suosikkinäyttelijöistäni, joten odotin onnessani hänen tulkintaansa Lordi Asrielista. Se olikin yksi pilottijakson ehdottomasti parhaita puolia, sillä minusta McAvoy kiteytti hyvin Asrielin rauhattoman olemuksen ja intohimoisuuden. (Joskin kirjoissa Asriel kuvataan tummaksi, joten oli vähän pettymys, että häntä näytteli hyvin vahvasti vaaleaihoinen ja muutenkin perinteisen näköinen länkkärimies, vaikka näyttelijä ihana onkin.)

Muutoin jakso tuotti osittain pettymyksen. Dialogi oli paikoitellen tönkköä eivätkä hahmot juurikaan herättäneet tunteita. Lyraa näytellyt Dafne Keen oli minusta oiva valinta rooliin, mutta koska vuorosanat tosiaan olivat välillä mitä olivat, ei hyvä näyttelijäkään niitä voinut erinomaisiksi muuttaa. Yliopiston henkilökunta jäi hyvin etäiseksi, kadonneen lapsen sivujuoni ei koskettanut millään tavalla ja Marisa Coulter, yksi sarjan mielenkiintoisimmista hahmoista, oli myös aika ohuen oloinen.

Oli mukavaa päästä vierailemaan Lyran Oxfordiin, nähdä daimoneita ja kokea joitakin kirjasta tuttuja kohtauksia, mutta siitä huolimatta ensimmäinen jakso jätti suuhuni melko laimean maun. Katson kyllä varmaan seuraavatkin ja toivon, että meno tästä paranee.

Sarja: His Dark Materials
Julkaistu: 3.11.2019-
Käsikirjoittaja: Jack Thorne
Tuottaja: Laurie Borg
Tuotanto: BBC, Bad Wolf, New Line Cinema, Scholastic
Jakelu: BBC, HBO
Perustuu Philip Pullmanin His Dark Materials -kirjasarjaan (suom. Universumien tomu)