Piikkilangalle tulee tarinassa käyttöä.

Ihan ensinnä tähän arvosteluun tulee lisätä samat trigger warningit kuin kirjaankin: raiskaus, vangitseminen, lapsen hyväksikäyttö, väkivalta eläintä kohtaan. Jos nämä aiheet aiheuttavat sinussa voimakasta ahdistusta, suosittelen jättämään nämä kirjat ja tämän arvostelun väliin.

Ruotsalaisen Mariette Lindsteinin syyskuussa 2019 ilmestynyt Tuomiopäivä – Lahko II -romaani käsittelee rankkoja aiheita melko päättäväisellä otteella: tarina vyöryy eteenpäin käsitellen samanlaisella asiallisella poljennolla sekä lahkon otteesta irti pyristelevää Sofia Baumania että itse pääpirua, lahkon karismaattista johtajaa Franz Oswaldia. Koko 391-sivuinen opus, joka on siis Lindsteinin Lahko-trilogian toinen osa, kertoo lähinnä Sofian ja hänen ystäviensä näkökulmasta piinallisen tarinan siitä, kuinka tiukkaan kultti voi pitää ihmistä otteessaan jopa sen jälkeen, kun hän on sieltä paennut.

Vaikka Sofia ei enää asu kultin päämajassa Dimö-nimisellä saarella (jota Tuomiopäivän edeltäjä Ehdoton valta käsittelee), kultin lonkerot ylettyvät hänen arkielämäänsä hankaloittamaan: häntä vakoillaan, häiritään ja piinataan suorastaan uskonnollisella paatoksella, hänen sähköpostitilillensä murtaudutaan ja hänet lopulta huijataan takaisin Dimölle, josta poispääsy on vielä trilogian ykkösosaakin hankalampaa. Turvassa eivät ole edes Sofian naapurit hänen koirastaan puhumattakaan. Sofian kärsimys tässä teoksessa alkaa oikeudenkäynnistä kulttijohtajaa vastaan ja päättyy vasta radikaaleihin toimiin – ja vielä yksi teos on trilogiassa jäljellä.

Itselleni lukukokemus oli ahdistava, mutta mielenkiintoinen. Sofiassa on pippuria eikä hän alistu kiusattavaksi helpolla, mutta välillä hänen hyväuskoisuutensa harmittaa. Yksityiskohtainen kuvaus raiskauksesta ja kuvaukset lasten hyväksikäytöstä olivat erityisen vaikeita paloja niellä, vaikkei niillä mässäiltykään. Vasta aivan viimeisillä sivuilla lukija ja päähenkilö saavat hieman voimiansa takaisin, joten sinne asti kannattaa jaksaa jatkaa lukumatkaansa. Lindstein on tyylikäs kirjoittaja eikä missään vaiheessa purista lukijastaan viimeisiä mehuja antamatta jotain vastalahjaksi.

Tuomiopäivä, kirjoitusassistentti Tao sekä Ehdottoman vallan englanninkielinen käännös Fog Island.

Ongelmalliseksi aihepiiriksi koin lähinnä sen, miten tarinaan kudotaan BDSM-elementtejä pelkästään negatiivisessa valossa. Ne eivät ole tarinan pääosassa, mutta aihepiiri toistuu tarpeeksi, jotta se häiritsee hieman. Kirjan pahimmat, sadistisimmat henkilöt ovat BDSM-harrastajia ja seksuaalisesti dominoivia hahmoja, joten aihepiiriä tuntematon saattaa yhdistää tämän seksuaalisuuden alalajin kirjan pohjalta vain hyväksikäyttöön ja jopa murhaan. Todellisuudessa BDSM-skene perustuu luottamukseen ja rajojen kunnioittamiseen sekä aina molemminpuoliseen suostumukseen.

Sen sijaan Lindsteinin lahkomaailman muu kuvaus tuntuu uskottavalta, eikä suotta: Lindstein toimi itse noin 25 vuoden ajan skientologialiikkeessä sen johtopaikkoja myöten ja pakeni kultista dramaattisesti, joten hänellä on asiantuntemusta juuri siitä aihepiiristä, mistä hän kirjoittaa. Lahko-trilogia on fiktiivinen tuotos, mutta kokemukset joihin Lindstein pohjaa kertomuksensa ovat todellisia. Hän kuvaa kirjoittamansa kultin uskomusmaailmaa etenkin Tuomiopäivässä melko suppeasti, mutta trilogian ensiosassa siitä kerrotaan hieman enemmän. Tuomiopäivä keskittyy enemmän Sofian kokemuksiin kultin jälkeen, ja se toimii itsenäisenä kokonaisuutena. Suosittelen silti myös Ehdotonta valtaa, etenkin jos itse kultin toiminta ja kulttijohtaja Franz Oswaldin mielenliikkeet kiinnostavat.

Kokonaisuudessaan Tuomiopäivä on mielenkiintoista luettavaa etenkin, jos kultit ja niiden psykopaattiset johtajat jostain syystä kiinnostavat (kuten minua). Kirja on nopealukuinen, mutta jos olet helposti ahdistuvaa ihmistyyppiä, lähestyisin tätä teosta varauksella.

Mariette Lindstein: Tuomiopäivä (391 s.)
Suomentanut Christine Thorel
Atena 2019
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Todellinen nörttityttö