Zombit eivät ehkä seiso ovellasi juuri nyt. Mutta ennemmin tai myöhemmin jokainen joutuu tilanteeseen, jonka edessä on neuvoton. Odottamattomia asioita tapahtuu. (s. 101)

Herman Geijerin Kriisit, katastrofit ja maailmanloput (Överlev katastrofen, tolv sätt att förbereda dig, suom. Sirpa Paavilainen, Art House 2019, 248 sivua) on kirja, jonka avulla pystyy hyväksymään, että kriisien mahdollisuus on olemassa ja oppimaan perustaitoja selviytymisestä. Lisäksi se leikittelee zombimaailmanlopulla – onhan olemassa sanonta, että jos on varautunut zombien tulemiseen, selviää kaikista poikkeustilanteista. Geijer käsittelee kirjassaan paljon ilmastonmuutostakin, joka on paitsi tämän hetken kuuma peruna, myös aivan todellinen kriisien aiheuttaja eri puolilla maailmaa jo nyt ja lähitulevaisuudessa se koskettaa entistä enemmän meidänkin jokapäiväistä elämäämme. 

Moni asia viittaa siihen, että sivilisaatiomme on romahtamaisillaan tai jo parhaillaan romahtamassa. — Jos zombit eivät ehdi ensin, tulevat ilmastonmuutoksen seuraukset sekä muut edessä siintävät uhkakuvat aiheuttamaan mittavia haasteita jo meidän elinaikanamme. (s. 17)

Geijer kirjoitti teoksen pidettyään opintopiirin zombikatastrofista selviytymiseen. Luentoja varten hän kävi läpi esimerkiksi selviytymisen ammattilaisten ja psykologien haastatteluja sekä akateemista ja populaaritieteellistä kirjallisuutta. Hän luuli aiheen kiinnostavan vain muutamaa roolipelaajaa, kirjanörttiä, hardrock-hemmoa ja kiusallista prepperityyppiä, mutta yllättyi, että ilmoittautuneita olikin melkein 200. 

Homma ei kuitenkaan toimi niin kuin pelissä Plants vs. Zombies. Älä siis käytä vihanneksia aseina zombeja vastaan, maailmanloppuskenaariossa siemenet ovat pidemmän päälle tärkeintä omaisuutta hengissä selviytymisen kannalta. (s. 221)

Teos on jaettu kahteen osaan, joista jälkimmäisessä käsitellään selviytymisen kahtatoista pääkohtaa, kuten Tunne naapurisi, Hanki syy elää, Kuntoile, Improvisoi ja Ole optimistinen realisti. Jokainen näistä kohdista pohjustetaan vajaan sivun mittaisella fiktiivisellä tarinalla. Kuntoa voi kasvattaa vaikkapa zombijuoksu-sovellusten avulla, sillä epäkuolleiden äänet saattavat motivoida liikkumaan normaalia rivakammin. 

Luovat ihmiset ovat tottuneet vaeltamaan mielikuvituksen ja todellisuuden välimaastossa. heillä on paremmat mahdollisuudet ottaa kriisissä sellainen rooli, jota heillä ei arjessa ole. — Kaikki tilanteet ovat ainutkertaisia, ja me tarvitsemme luovuuttamme, jotta voisimme eri tilanteissa toimia eri tavoin. (s. 215)

Geijer kertoo, että katastrofit ovat sosiaalisia tapahtumia, ellei kyseessä sitten ole jokin äärimmäisen nopea, väistämätön tuho kuten meteoriitti. Sosiaalisista taidoista onkin paljon hyötyä hädän hetkellä. Johtajuuden harjoitteleminen on hyödyllistä, sillä jonkun on otettava ohjat käsiinsä ja yritettävä estää tilannetta sortumasta totaaliseen kaaokseen.  Kriisitilanteissa tehdään nopeita arviointeja fyysisesti lähimpänä olevista ihmisistä, joiden kanssa liittoudutaan yhteen. Heidän tekojaan ja taitojaan arvioidaan usein tiedostamattakin. Samalla saattaa analysoida ympäristöä hyödyllisten esineiden varalta. 

Muista, että sinua itseäsikin saatetaan pitää tietyissä tilanteissa epämiellyttävänä tai vaarallisena – se voi kuulostaa kummalliselta, mutta kaikki eivät välttämättä ymmärrä varautumista zombiapokalypsiin. (s. 112)

Katastrofin kohdatessa ihminen käy läpi samoja vaiheita kuin muissakin suruprosesseissa. Ensin on vaikeaa uskoa tapahtunutta, kriisitilanteessa on helppoa passivoitua ja lopulta asia on pakko hyväksyä. Kun aktiivinen hätätila on ohitse, moni saattaa kokea eloonjääneen syyllisyyttä, joka nykyisin lasketaan posttraumaattisen sterssioireyhtymän piiriin. Onkin erittäin hyödyllistä tunnistaa nämä reaktiot itsessä ja muissa, etenkin jos kyseessä on eloonjäämiskamppailu tai vähemmänkin dramaattinen selviytymistilanne. Geijer korostaa huumoria tärkeänä työkaluna – tämä lienee tuttu vinkki stressavissa ammateissa työskenteleville. 

Hyväksy tilanne sellaisena kuin se on. Ajattele, että vanha maailma on poissa ja uusi seisoo ovella. Lakkaa toivomasta välitöntä pelastusta ja ala työskennellä parantaaksesi sitä todellista tilannetta, johon olet joutunut. (s. 127)

Konkreetisia selviytymistaitoja teoksessa esitellään hyvin urbaanista näkökulmasta. Kotiin kannattaa kerätä nykyistä isompi varasto arjessa normaalistikin käytettäviä ruokatarvikkeita (mieluummin kuin prepperiruokaa, joka vain ehtii mennä pilalle ennen käyttöä), kuinka tehdään lämpömaja, jos talvella sähköt katkeavat vähän pidemmäksi aikaa ja kuinka hypotermisen ihmisen alkuhoito tapahtuu. Yhden teoksen neuvoista voi jokainen ottaa käyttöön heti: ajattele kulunutta päivää ja paina mieleen sen parhaat hetket. Monet vinkeistä ovat erittäin hyödyllisiä arjessakin sovellettavaksi. Selviytymistä luonnon armoilla ei käsitellä ollenkaan, mutta näihin taitoihin perehdyttäviä teoksia löytyy kyllä varsin helposti.  

Huolemme tulevaisuudesta saa meidät kaipaamaan takaisin (ylinostalgisoituun, liioiteltuun ja myyttien verhoamaan) aikaan, jossa asiat tuntuivat vähemmä uhkaavilta ja ehkä yksinkertaisemmiltakin. — Vaikka tulevaisuus voikin näyttäytyä synkkänä, on tärkeää huomata, että peli ei ole vielä ohi. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa. (s. 23)

Tämä kirja on jos ei pakollista luettavaa, ainakin kiinnostava heille, jotka pitävät The Walking Deadista tai ovat kiinnostuneet survivalismista ja kriisienhallinnasta. Se haastaa ajattelemaan, mitä itse tekisi hädän hetkellä, millaiseksi ihmiseksi sitä paljastuisi muuttuneessa maailmassa. Kepeästi kirjoitettu kirja sisältää paljon faktaa pienessä tilassa olematta liian raskas. Geijerin weapon of choice zombeja vastaan vaikuttaa muuten olevan sorkkarauta, niin monta kertaa hän nostaa sen esille.

Ai niin, vielä yksi asia: hanki se sorkkarauta jo tänään, huomenna voi olla liian myöhäistä. (s. 239)

Lukuvinkkejä teoksen teemoista:

Miten loputon katastrofi vaikuttaisi ihmismieleen — tulos on todennäköisesti kaukana sekä The Walking deadista että Cormac McCarthyn Tiestä. (s. 237)

  • Agustina Bazterrica: Rotukarja
  • Max Brooks: Sukupolvi Z – Zombisodan aikakirjat ja Zombi: Taistelijan opas
  • Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen
  • Matthew Mather: Kybermyrsky
  • Isaac Marion: Warm Bodies
  • Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi
  • Mats Strandberg: Loppu
  • Emily St. John Mandel: Station Eleven
  • Maarit Verronen: Hiljaiset joet
Ihan söpö naapurin tyttö.