Sinking Cityssä pelaaja uppoaa suurten muinaisten kosteaan kauhuun. Kuva sinkingcity.com

Julkaisuvuosi: 2019

Kehittäjä: Frogwares

Alusta: PlayStation 4

Pelaajia: 1

Ikäraja: 18

Peliaika: n. 10 h

 

Sinking City on lovecraftiaanista kauhua sisältävä pienen budjetin kauhupeli, jonka on tuottanut pieni ukrainalainen pelitalo Frogwares. Sinking City on avoimen maailman peli, jossa pelaaja  selvittää Oakmontin, eli uppoavan kaupungin salamyhkäisiä tapahtumia.

 

Sinking City sijoittuu H.P Lovecraftin luomaan klassisen uuskumman maailman, jossa muinaiset olennot alkavat nousemaan meren synkistä syvyyksistä ja ihmismieli ei kestä niiden kohtaamista ehjänä. Peli alkaa kun yksityisetsivä Reed saapuu Oakmontin kaupunkiin oman ailahtelevan mielenterveytensä ajamana tavoitteenaan saada jotain selvyyttä näkemiinsä näkyihin. Avoimen maailmansa ansiosta Sinking Cityssä riittää paljon tutkittavaa pääkeissin lisäksi lukuisissa sivukeisseissä, jotka vievät Reedin yhä syvemmälle Oakmontin todellisuutta taivuttaviin syövereihin.

 

Sinking City on ensisijaisesti seikkailupeli kauhumausteilla ja siinä mielessä ihan toimiva. Pelaaja voi hyvin vapaasti valita mitä tekee, mutta kykyjen ja  riittävien varusteiden puute tulevat vastaan joidenkin sivukeissien kohdalla ja niihin joutuu palaamaan myöhemmin uudelleen paremmin varustautuneena. Pelaajan valinnoilla on seurauksia juonen kehittymisen kannalta, vaikka pääkeissin yhteydessä alkuvaiheessa valinnat vaikuttavat vain vähän.  Pelin edetessä valinnoilla on suurempi merkitys ja vastuun kantaminen teoista ja valinnoista tulee keskeisempään rooliin.

Grafiikan heikkoudet voivat häiritä eläytymistä. Kuva sinkingcity.com

Pelin grafiikan kankeudesta huolimatta se onnisuu mielestäni luomaan mielikuvan Yhdysvaltojen itä-rannikosta, jonne suurin osa Lovecraftin tarinoista sijoittuu. Oakmontin vettyneen ränsistynyt kaupunki muistuttaa Rhode Islandin rannikkokaupunkeja, erityisesti Providencea, joka oli Lovecraftin kotikaupunki ja itsellenikin tuttu, sillä asuin siellä muutama vuosi sitten. Onnistuneesta tunnelmastaan huolimatta pelin grafiikka on välillä kömpelöä ja rajallisten rakennusmallien vuoksi osa paikoista tuntui toistuvan ja välillä jäin miettimään olinko jo ollut jossain tilassa vai en, koska ne muistuttivat toisiaan niin paljon. Tämän lisäksi Reed ja pelin muut hahmot jäävät välillä jumiin ja irrottautuminen tai liikkuminen voivat käydä työlääksi tai mahdottomaksi.

 

Itse koin suurimmaksi ongelmaksi pelin kankeat kontrollit, esimerkiksi taisteluissa. Esineiden ja aseiden vaihtaminen on hidasta ja kömpelöä, eikä taisteleminen, jota pelissä pitää tehdä yllättävän paljon. Kuvittelin, että pelissä olisi yleensä järkevämpää piiloutua ja paeta kuin taistella, kuten Call of Chtulhu roolipelissä tai Lovecraftin tarinoissa. Pelissä ei ole tutoriaalia, joka opastaisi pelaajaa pelin perustoimintojen käytössä. Pelaajan pitää itse selvittää kuinka pelin eri ominaisuudet toimivat ja mikä niiden tarkoitus on. Se voi olla turhauttavaa, erityisesti kun alussa ei tiedä koska mitäkin pitäisi käyttää.

Herra Gaius auttaa mielellään pelaamisessa omalla tavallaan

Reedin salapoliisityö nousee keskiöön pelissä ja se tuo peliin mukavan Lovecraftiaanisen sävyn. Reed kerää johtolankoja, haastattelee ihmisiä ja tutkii arkistojen tietoja. Nämäjohtolangan yhdistyvät Reedin muistipalatsissa johdonmukaiseksi narratiiviksi tapahtumista. kuvaus pelissäkin, Reedin visualisoinnin kautta. Pidän tästä puolesta pelissä ja se tuo salapoliisityöhön mielenkiintoisen sävyn.

Sinking City ei ole täydellinen peli ja jos sen heikkoudet kuten kankeat kontrollit ja visuaaliset ongelmat vaivaavat, niin pelistä ei ehkä pysty nauttimaan. Itselleni nämä ovat ärsyttäviä, mutta eivät ylitsepääsemättömiä piirteitä. Olen nauttinut pelistä todella paljon sen heikkouksista huolimatta. Olen kokenut Oakmontin kaupungin ja sen tapahtumat kutkuttavan jännittäviksi ja ilahtunut kaikenlaisista viittauksista Lovecraft viittauksista, trophyjen nimistä tarinasäikseisiin saakka.

Eniten olen ehkä kuitenkin nauttinut siitä, että Sinking City on peli, jota voi pelata niin pitkään kuin yhdellä istumalla ehtii tai jaksaa ja siihen on helppo palata myöhemmin uudestaan. Lapsiperheessä on välillä vaikeaa löytää aikaa ja jaksamista pelaamiselle ja pelit jotka vaativat pitkäjännitteisyyttä ja jatkuvaa keskittymistä jäävät helposti hyllyyn pölyttymään. Sinking City on miellyttävän joustava peli siinä mielessä, että sen ääreen on helppo istua rentoutumaan vaikka puoleksi tunniksi kerrallaan tai viihtyä useampikin tunti koluten Oakmontin kosteita kujia.

 

Teknisten heikkouksiensa vuoksi Sinking City ei ehkä ole kaikkia varten, mutta tähän Lovecraft hengen faniin peli kolisi kovaa. Tunnelma on kohdallaan, Oakmontin kaupunki huokuu amerikkalaisen itärannikon pikkukaupungin ränsistyneen synkeää tunnelmaa ja pelaaja pääsee Reedin kautta eläytymään pulp-salapoliisin tutkimuksiin.

chtulhu itse ryhtyi pelaamaan, mutta nappasi väärän ohjaimen kouraansa

Peli saa minulta viisi tähteä viidestä ja iä iän vielä päälle!