Alustat: Selainpeli, iOS
Kehittäjät: Game in a Bottle
Julkaisijat: Armor Games (selainversio), NTT Resonant Inc (iOS)
Julkaisuvuosi: 2008
Genre: tornipuolustus, reaaliaikainen strategiapeli

Seuraa tunnustus: olen tosi huono pelaamaan pelejä läpi. Se ei yleensä johdu edes siitä, ettenkö pitäisi peleistä, mutta innostun vain liian helposti uusista asioista. Tällä hetkellä loppuun asti pelaamani pelit voikin laskea enintään kahden käden sormilla. Niihin lukeutuvat muun muassa sellaiset helmet kuin Mass Effect, The Banner Saga, Math Blaster: Matikkaraketti (peli, jossa opeteltiin matematiikkaa, mikäs sen coolimpaa?) ja Pokémon White. Tähän harvalukuiseen joukkoon kuuluu myös selainpeli nimeltä GemCraft.

Kartta ja kenttiä. Kun kentän saa pelattua läpi tarpeeksi kovilla pisteillä, siitä tulee nätin turkoosi. Ai että. (Kuva: jutun kirjoittaja.)

Pelasin GemCraftin ensimmäisen kerran läpi vuonna 2009, joten tämän merkittävän kymmenvuotisjuhlan kunniaksi päätin nyt tarttua peliin uudelleen ja katsoa, miten se on kestänyt aikaa. Ja kappas vain, olihan se! (Jopa niin hyvin, että tänä syksynä ilmestyy jälleen yksi jatko-osa – mutta siihen palataan arvostelun lopussa.)

Mistä siis on kyse?

GemCraft on klassinen tornipuolustuspeli, jossa tarkoituksena on estää hirviöitä pääsemästä terrorisoimaan omaa kylää. Hirviöitä vastaan taistellaan sijoittelemalla värikkäitä kiviä torneihin ja kaivamalla tielle vesihautoja. Toisinaan vihollisten niskaan voi myös heittää jalokivipommeja. Ja siinä se sitten oikeastaan olikin: GemCraftissä – siis pelisarjan ensimmäisessä osassa – on viehättävän vähän palikoita, ja siksi sen pelaaminen onkin hyvin meditatiivista.

 

Pelimekaniikka

Pelissä asetellaan jalokiviä torneihin, joista ne ampuvat tietä pitkin kylää lähestyviä hirviöitä. Torneja on jokaisen kentän alussa valmiina jo muutama, mutta niitä voi rakentaa lisää itse ja sijoitella sellaisiin kohtiin kenttää, joista uskoo jalokivien viskovan vasamia mahdollisimman hyvin. (Yleensä mutkat ovat hyviä, koska torni yltää ampumaan vihollisia useasta suunnasta.)

Jalokiviä on erivärisiä ja sen mukaan niillä on myös omat ominaisuutensa. Violetti kivi vähentää hirviöiden haarniskaa, turkoosi saa ne hetkeksi shokkiin ja siten pysähtymään, oranssi kerää osumistaan manaa ja niin edelleen. Ensimmäisessä GemCraftissa jalokiven väriä ei voi valmistusvaiheessa päättää, vaan peli arpoo sattumalta sen, mitä kulloinkin tulee. Siitä huolimatta kivillä taktikointi on tärkeää ja niitä kannattaakin sijoitella torneihin siten, että ominaisuudet tukevat toisiaan.

Kiviä voi myös yhdistellä, jolloin sama kivi voi sekä myrkyttää että hidastaa. Moniväriset jalokivet eivät kuitenkaan ole ominaisuuksiltaan yhtä tehokkaita kuin yksiväriset.

Tältä näyttää GemCraftin kenttä, kun viimeinen kykyporras on auki ja tornit täynnä supertehokkaita jalokiviä. (Kuva: jutun kirjoittaja.)

Tornien, jalokivien ja vesihautojen valmistamiseen sekä kivien yhdistelyyn käytetään manaa, jota saa vihollisten kukistamisesta. Mana on tärkeä resurssi, jonka tuotantoa voi myös lisätä omalla loitsullaan.

Pelin edetessä pelaaja saa myös kokemuspisteitä ja niitä hän voi sitten sijoitella kykyihin, jotka esimerkiksi lisäävät manatuotantoa, antavat kenttien alussa valmiiksi ilmaisia jalokiviä tai tekevät rakennusten valmistamisesta halvempaa. Nämä kykypisteet voi milloin tahansa nollata ja jakaa kykyihin uudelleen, mikä johtaakin sitten siihen, että kun viimeinen kykyporras on auki, sen maksimoimalla peli muuttuu hirveän helpoksi. Mikäli siis haluaa haastetta, kannattaa pelata peli läpi kykypisteitä välissä nollailematta.

 

Hyvät ja huonot puolet

GemCraft on hyvin rentouttava ja helposti opittava peli, jota on mukavaa pelata kenttä tai pari kerrallaan. Aluksi peli tarjoaa sopivasti haastetta, mutta kykyportaikon viimeisen kyvyn avauduttua se muuttuu nopeasti liian helpoksi, ja sen jälkeen pelin pelaa läpi muutamassa tunnissa. Kaikki kentät voi lisäksi koettaa saada pelattua läpi mahdollisimman hyvin pistein, jolloin osa avaa uusia bonuskenttiä – mutta nekään eivät kovin suuria haasteita tarjoa.

Ykkösosa pelisarjaa onkin kevyt ja hyväntuulinen välipala, joka sopii oivallisesti sellaisille pelaajille, jotka eivät sillä hetkellä kaipaa suuria haasteita tai mullistavia kokemuksia, mutta haluavat kuitenkin kokea onnistumisen iloa ja nauttia jalokuvien sijoittelusta torneihin. Kakkososan myötä meininki muuttuu huomattavasti ja mukaan tulee laajempia kykyportaikkoja, vähän yritystä oikeaan juonellisuuteen ja monimutkaisempaa pelimekaniikkaa. Suosittelenkin ykkösen pelaamista jo siksi, että mikäli tornipuolustuspelit nappaavat, on GemCraft: Gem of Eternity (eli ykkösosan jälkeen ilmestynyt “esiosa” – mikäs sen hauskempaa) erinomainen lajityyppinsä edustaja, joka tarjoaa jo enemmän haastettakin.

Yhteenvetona siis todettakoon, ettei GemCraft nyt oikeasti mikään ihmeellinen peli ole, mutta sitä voisi kuvata sanoilla “kivaa välipalaviihdettä”, eikä ykkösosa yritä muuta ollakaan. Mutta toisaalta: pelisarja on kokonaisuutena niin oivallinen, että kymmenen vuoden jälkeenkin sen uutta osaa, GemCraft: Frostborn Wrathia, odotetaan innolla. Ehkä sekin kertoo jotakin?

Ihan söpö naapurin tyttö