Elokuussa 2019 Nörttityttöjen kirjakerho (HKI, LIVE) juhlii 5-vuotissyntymäpäiväänsä. Olemme lukeneet 30.7.2019 mennessä 50 kirjaa: sarjakuvia, tietokirjoja, romaaneja ja novelleja, laidasta laitaan spefiä, jännitystä, klassikkoja ja lastenkirjoja.  

Lukuhetki Rikhardinkadun kirjastossa. Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru (5/2019). Kuvassa näkyy avointa kirjaa sylissä pitelevä käsi, taustalla hämyinen kirjastosali.

Lukuhetki Rikhardinkadun kirjastossa. Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru (5/2019).

Kirjojen valinnassa noudatetaan yksinkertaisia sääntöjä. Tärkein näistä on tasavertaisuus: kirjaa tulee olla riittävä määrä saatavilla lähikirjastojen kokoelmissa, ettei sitä tarvitse ostaa omaksi. Toinen kriteeri on kieli: kirjan tulisi olla saatavilla myös suomeksi, sillä kaikille vierailla kielillä lukeminen ei ole helppoa. Esimerkiksi Ursula le Guinin Pimeyden vasen käsi (The Left Hand of Darknesson näiden periaatteiden vuoksi jouduttu useamman kerran hylkäämään ehdokkaana. Kirjaa löytyisi kyllä alkukielellä kirjastoista, mutta suomenkielistä käännöstä on saatavilla vain muutama nide. Odotamme uusintapainosta!

Perustamiskokouksessa 8.8.2014 ensimmäiseksi lukupiirikirjaksi valittiin Justina Robsonin Aitoa peliä (Keeping It Real), josta keskusteltiin 12.9.2014 järjestetyssä tapaamisessa. Aitoa peliä osoittautui hienoksi lukupiirikirjaksi, sillä osa lukijoista inhosi Lila Blackin tarinaa ja teoksen maailmaa, osa taas piti molemmista kovasti. Sitkein lukija sai kirjan luettua loppuun vasta kahdeksan kuukautta tapaamisen jälkeen. Hyvä lukupiirikirja on juuri tällainen: se jakaa mielipiteitä, herättää intohimoja sekä ravistelee omia lukutottumuksia. Toki toivomme luettavaa kirjaa valitessamme, ettei kirjan lukeminen veisi ihmisikää…

Jokainen voi halutessaan ehdottaa seuraavaa kirjaa. Ensimmäiset vuodet ehdotimme ja luimme kirjoja ilman erityistä teemaa. Äänestimme ehdokkaista voittajan jäsen-ja-ääni -metodilla. Luimme muun muassa Stephen Fryn elämäkerran Koppava kloppi (Moab Is My Washpot, kirjakerho 11/2014), Agatha Christien klassikon Eikä yksikään pelastunut (And Then There Were None, 10/2015), Tove Janssonin satukirjan Vaarallisen juhannus (Farlig midsommar, 4/2016) ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma -klassikkodystopian (Brave New World, 6/2017). 

Yksityiskohta Tiitu Takalon sarjakuvasta Minä, Mikko ja Annikki. Kuvassa vinttikoira katsoo paperille piirtävää ihmishahmoa. Taustalla toinen ihminen piirtää valopöydän ääressä.

Yksityiskohta Tiitu Takalon sarjakuvasta Minä, Mikko ja Annikki.

Keväästä 2018 alkaen olemme valinneet tiettyyn teemaan (vaikkapa Pride, klassikko tai meri) liittyvän kirjan. Kirjan ei tarvitse olla scifiä tai fantasiaa vaan riittää, että se ehdottajan oman tulkinnan mukaan kertoo valitusta teemasta. Esimerkiksi rakkaus-teemaan liittyen luettiin Tiitu Takalon sarjakuva Minä, Mikko ja Annikki, joka kertoo paitsi parisuhteesta, myös rakkaudesta elämäntapaan, kaupunkiin ja tiettyyn kortteliin (3/2019). Elokuun 2019 viisivuotisjuhlassa teemana on tietenkin juhla, joten valitsimme luettavaksi Mihail Bulgakovin romaanin Saatana saapuu Moskovaan (Master i Margarita).

Mukaan mahtuu myös teoksia, joista kukaan ei pitänyt. Tällaisia olivat esimerkiksi Nikolaj Frobeniuksen Pelon kasvot (Jeg skal vise dere frykten, 4/2017) ja Blake Crouchin Pimeää ainetta (Dark Matter, 4/2018). Yleensä ärsyttäviksi ja huonoiksi koetaan kirjat, joiden juoni on kaavamainen ja henkilöhahmot toisintavat stereotypioita. Kirjakerho on kuitenkin armollinen ja joustava harrastus: kirjat saavat jäädä kesken ajan ja mielenkiinnon puutteen sekä muun elämän vuoksi, eikä lukemista aina ehditä edes aloittaa. Kokoonnumme kuitenkin kuukausittain, sillä on hauska kuulla muiden ajatuksia kirjasta, vaikkei sitä itse olisi ehtinyt lukea. Sääntöihin kuitenkin kuuluu, että kirjan saa tapaamisissa spoilata.

Kirjoista pidetyimpiä ovat olleet China Miévillen Toiset (The City and the City, 6/2016), Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (2/2015), Paula Arvaan & Voitto Ruohosen tietokirja Alussa oli murha: johtolankoja rikoskirjallisuuteen (5/2017) sekä Richard Adamsin Ruohometsän kansa (Watership Down, 12/2018). Toiset herätti paljon keskustelua rinnakkaisista maailmoista, maahanmuuttajista ja näkemisen tavoista, ja riemastuimme kun huomasimme, että BBC on tehnyt kirjasta tv-sarjan (traileri). Margaret Atwoodin Orjattaresi (The Handmaid’s Tale, 4/2015) puolestaan luettiin kaksi vuotta ennen kuin tv-sarja tuli levitykseen. 

Kirjakerho saa lukemaan myös kirjoja, joihin ei muuten tarttuisi. Peter Wattsin Sokeanäkö (Blindsight, 03/2016) oli alkukielellä niin haastava, että tämän blogitekstin kirjoittaja vaihtoi ensimmäisten sivujen jälkeen suomennokseen. Tapaamisessa keskusteltiin kovasta scifistä, parviälystä ja merimakkaroista intensiteetillä, jota muistellaan yhä. Myös Tiina Miettisen Piikojen valtakunta (12/2017) osoittautui yllättäen hyvin kiinnostavaksi ja keskustelua herättäneeksi naishistoriikiksi, johon useimpien ei ilman lukupiiriä olisi tullut tartuttua. 

Kiehtovaa kieltä Susanna Clarken fantasiaromaanissa Jonathan Strange & Herra Norrell (6/2019). Kuvassa on yksityiskohta tekstistä.

Kiehtovaa kieltä Susanna Clarken fantasiaromaanissa Jonathan Strange & Herra Norrell (6/2019).

Ehkä odotetuin kirja kirjakerhossa on ollut Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaani (Clan of the Cave Bear, 8/2017). Kirjaan oli jo ennen lukemista viitattu tapaamisissa lukemattomia kertoja, sillä sankaritar Ayla keksii muun muassa lisääntymisbiologian ja rintaliivit. Kirja jatko-osineen on myös ollut kirjakerhon jäsenten punastuttava ensikosketus eroottiseen kirjallisuuteen. Kuin enteenä Luolakarhun klaani sattumalta osui lukupiirin jäsenen käteen kirjaston kierrätyshyllyssä ennen tapaamista. Kohtalon sormi siis valitsi kirjan puolestamme.

Kuka tahansa voi tulla mukaan kirjakerhon kokoontumisiin. Jäsenet eivät ole kirjallisuuden asiantuntijoita, eikä keneltäkään odoteta säkenöivää analyysia kirjallisuuden lajeista. Riittää, kun on kiinnostunut lukuvuorossa olevasta kirjasta. Tervetuloa!