Pelin kansikuva, LucasArts 1992. Kannen kuvitus Bill Eaken.

Geek Women Unite! (Finland) -Facebook-ryhmässä oli muutama päivä sitten mainio keskustelunavaus, jossa pyydettiin miettimään omaa Top 10 -listaa videopeleistä. Tarkoitus ei ollut siis listata välttämättä parhaimpia pelejä, vaan sellaisia jotka ovat tehneet vaikutuksen ja ovat olleet elämän aikana tärkeitä tavalla tai toisella. Tässä minun listani, tässä hetkessä. Pelit ovat aikajärjestyksessä, sillä niitä on mahdoton arvottaa keskenään. Millainen on sinun listasi?

Indiana Jones and the Fate of Atlantis, LucasArts 1992

Ensimmäinen seikkailupeli, jota muistan itse pelanneeni. Hurahdin ihan kunnolla, vaikka en saanutkaan sitä pelattua läpi. Pelasin sitä uudestaan ja uudestaan, mutta Atlantikselle päästyäni en vain osannut edetä pulmissa. Tämä siis tuli vasta aikuisena pelattua kokonaan läpi. Pelissä ihastutti erityisesti musiikki, joka loi vahvan tunnelman peliin ja tietysti Atlantis-myytti, joka on aina kiehtonut minua.

Day of the Tentacle, LucasArts 1993

Ensimmäinen seikkailupeli, jota muistan seuranneeni sivusta. Veljeni pelasi tämän läpi omalla tietokoneellaan ja minä katselin vierestä. En muista tarkkaan vuotta, mutta todennäköisesti tuota pelattiin hyvin pian ilmestymisen jälkeen. Grafiikkatyyli, kirkkaat värit ja huumori ilahduttivat jo silloin, vaikka en varmastikaan tajunnut ihan kaikkea. Pelasin sen itse läpi vasta kolmekymppisenä mutta olin aivan ällikällä lyöty, kun muistin pulmien ratkaisuja ulkoa!

Half-Life, Valve 1998

Tämän sentään sain pelattua läpi ensimmäisellä kerralla, mutta lopussa oli pakko käyttää cheat-koodeja. Hyppiminen on ollut minulle aina peleissä vaikeaa (on edelleen) ja lopun loikkiminen avaruudessa oli vaan tyhmää. Siitä huolimatta Half-Life teki ihan järkyttävän vaikutuksen. Se oli tosi tunnelmallinen, pelottava, jännittävä ja mukaansatempaava. Scifi-räiskintä, jossa oli vielä tarinakin, mikäs sen parempaa!?

 

Pelin kansikuva, Black Isle Studios ja Interplay Entertainment 1998.

Fallout 2, Black Isle Studios 1998

Tästä pelistä lähti rakkauteni Fallout-pelisarjaa ja sen maailmaa kohtaan. Ensimmäisellä pelikerralla onnistuin vahingossa räjäyttämään ydinvoimalan, joten ei kun koko peli uusiksi. Toisella pelikerralla en voinut pelata peliä loppuun bugin takia, joten patch käyttöön ja eikun koko peli uusiksi. Näistä ongelmista huolimatta roolipelaaminen, keskustelut ja koko maailma saivat minut uppoutumaan peliin pitkiksi ajoiksi. Post-apokalyptinen ympäristö, ääninäyttely, supermutantit ja maailmaan vaikuttaminen ihastuttivat paljon.


Mass Effect -trilogia, BioWare 2007–2012

Vaikka tässä kai alun perin oli tarkoitus listata yksittäisiä pelejä, en mitenkään voi erottaa toisistaan Mass Effect -trilogian pelejä. Ne muodostavat niin eheän tarinakokonaisuuden ja eämyksen päässäni, että käsitän ne yhdeksi peliksi. Mass Effect on scifipelien aatelia, jonka hahmoihin kiintyi ihan uudella tavalla. Pelasin miespäähenkilöllä ja ihastuin omaan Paragon-Shepardiini niin paljon, etten ole pystynyt pelaamaan sarjaa uudestaan naishahmolla, vaikka olen kuullut siitä paljon hyvää. Ehkä vielä joskus… Minulla ei ollut ongelmaa kolmosen alkuperäisen lopun suhteen ja pidin myös Andromedasta, mutta se on jo kokonaan uutta tarinaa joten en sitä sisällytä tähän. Fanitus johti myös siihen, että saimme ystävieni kanssa kasaan Mass Effect -paneelin Archipelacon-tapahtumaan. Se on ollut yksi lemppareistani paneeliesiintymisten saralla.

Dragon Age -sarja, BioWare 2014–

Myös tämä on sarja, josta en voi erotella pelejä vaan käsittelen ne yhdessä. Erona Mass Effectiin on se, että Dragon Age –peleissä tarina onkin maailman eikä yksilön tarina. Tässä pelisarjassa olen pelannut aina naishahmolla ja tulenkin aina pelaamaan. On mahtavan voimauttavaa pelata naishahmolla eeppistä fantasiaa ja erityisesti Dragon Age: Inquisitionin päähahmon tarina aiheutti väristyksiä. Olen myös ihastunut jokaiseen pelihahmoni romanssikumppaniin: Alistairiin, Andersiin ja Culleniin. Miten niin minulla on tietynlainen miesmaku fiktiossa? Myös Dragon Agesta olen päässyt intoilemaan coniohjelmassa: Helsingin Worldconissa olin paneelinvetäjä ohjelmassa, jossa käsiteltiin Biowaren pelien tarinankerrontaa.

Alan Wake, Remedy Entertainment 2010

Olen Twin Peaks -fani ja Alan Waken kunnianosoitus sarjalle saa minulta täydet pisteet. Tykkään valtavasti oudosta tunnelmasta, metsässä haahuilusta, metatason jutuista ja tarinan käänteistä. Sydäntä lähellä on myös prequel webbisarja, Poets of the Fall -bändin musiikki siinä, keräilyversion mukana tuleva kirja sekä lisäosat. Tämä peli sai minut raahaamaan tuolin keskellä kesäyötä läheiseen metsikköön sekä painamaan pitkin puistoa hiihtosauvat kädessä erinäisten kuvaussessioiden takia. Olen suunnittelemassa myös tutkimusartikkelia pelin tiimoilta.

Pelin kansikuva, Dontnod Entertainment 2015.

Life is Strange, Dontnod Entertainment 2015

Olen pelannut tämän pelin kolme kertaa läpi enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen. Ajan manipulaatio, riipaisevat valinnat ja raskaat teemat tekevät pelistä mielenkiintoisen sekä erittäin mieleen painuvan. Eri studion tekemä prequel Before the Storm on äärimmäisen hyvä esiosa, joka kunnioittaa alkuperäisen henkeä. Peliä jatkavaa sarjakuvaa en ole vielä lukenut, mutta se on seuraavaksi ostoslistalla. Pelistä on vaikeaa puhua spoilaamatta, joten sanon vain, että minulle Life is Strange oli ja on edelleen hyvin emotionaalinen kokemus.

Quantum Break, Remedy Entertainment 2016

Transmedia on äärimmäisen kiinnostava ilmiö. Niin kiinnostava, että tein graduni siitä ja myöhemmin myös tutkimusartikkelin, jonka esittelen tämän vuoden elokuussa Japanissa DiGRA 2019 -konferenssissa. Yhtenä tapauksena työssäni oli juuri Quantum Break ja sen saama vastaanotto pelaajilta. Ammatillisen kiinnostuksen lisäksi pidin itse pelistä ja sen seurana olevasta digitaalisesta sarjasta aivan älyttömästi. Hyvät scifi-ideat, aikatasoilla kikkailu sekä mielenkiintoiset henkilöhahmot saavat minut viihtymään pelin parissa edelleen.

Horizon Zero Dawn, Guerrilla Games 2017

Upea naispäähenkilö, yllättävä scifitarina, mielenkiintoinen maailma ja henkeäsalpaavan kauniit maisemat. Joskus kaikki asiat vain loksahtavat paikoilleen ja tuottavat todella immersiivisen ja mieleenpainuvan pelikokemuksen. Myös lisäosa Frozen Wilds on samaa kovaa tasoa ja odotan kovasti lisää pelattavaa tässä maailmassa.