Kun luin ensimmäisen Potterini 13-vuotiaana ja tajusin, etten pääse Tylypahkaan, koska maaginen 11 vuoden rajapyykki oli jo ylittynyt, tunsin kieltämättä pienen pettymyksen piston rinnassani. Tästä huolimatta jatkoin saagan loppuun, katsoin leffat, luin ja kirjoitin fanficcejä, etsin lisäinfoa Rowlingista ja tämän taianomaisesta maailmasta – täytin kaikki tosifanin merkit.

Kun omatkin lapseni ovat jo 11 vuoden iän ohittaneita ja edelleen jästiperheessä asuvia, päätimme yhteistuumin lähteä kuitenkin ottamaan selvää, millainen on tämä maaginen maailma, johon on pääsy vain harvoilla ja valituilla – vai onko?

Nykyään J.K. Rowlingin kirjoittamaan ja monien tekijöiden todeksi luomaan taikamaailmaan pääsee näppärästi Lontoosta junalla parissakymmenessä minuutissa (kunhan valitsee sellaisen junan, joka menee suoraan Watfordiin eikä pysähdy jokaisella maitolaiturilla sitä ennen). Watfordissa sijaitsee Warner Bros. Studio, johon on koottu valtava kollaasi Potter-elokuvien lavasteita, rekvisiittaa ja knoppitietoa. Kierrokselle pitää ilmoittautua etukäteen, ja minä varasin meille liput sinne jo ennen kuin ehdin edes miettiä, missä majoittuisimme matkallamme.

Kierros alkoi ryhmässä, joka pakkautui pieneen huoneeseen. Parissa ensimmäisessä huoneessa kuultiin elokuvien tekijöiden ajatuksia sekä elokuvaprosessista että Potter-teemaisesta studiosta. Sitten pääsimme astumaan suuren salin ovista sisään – ja mikä näky se olikaan! Lavasteet olivat juuri niin upeita kuin leffat antavat ymmärtää – jopa salin lattia on tehty oikeasta kivestä. Vain lumottu katto puuttui, mutta senkin saattoi helposti kuvitella, sillä niin vaikuttavat suuren salin lavasteet olivat.

Suuren salin jälkeen studioilla pääsi kiertelemään vapaasti, ei siis enää ryhmän

kanssa. Ja katseltavaahan riitti! Kaikki oli juuri niin kuin elokuvissa: Viistokuja lukuisine kauppoineen, Rohkelikkojen lempeän kutsuva oleskeluhuone, Kalkaroksen kolkko ja kylmä tyrmä, loistokas Irveta, Hagridin sympaattinen mökki, Tylypahkan huumaavan kaunis pienoismalli ja karmiva, pelottava kielletty metsä – näin jotain mainitakseni.

Kierros sopii kaikille: paatuneet Potter-fanit löytävät jokaisesta nurkasta jotain tuttua, mutta kuitenkin jotain uutta – pienimmätkin yksityiskohdat elokuvissa ovat tarkkaan harkittuja, ja näitä löytyi ihasteltavaksi vaikka kuinka paljon. Toisaalta taas vaikka ei itseään Potter-faniksi tituleeraisikaan, studioilta löytyy paljon ihmeteltävää ja ihailtavaa huikeiden lavastusten, maskeerausten, teknisten toteutusten ja puvustusten parissa. Elokuvat ovat vaatineet mielettömän määrän useiden eri alojen ammattilaisten työtä, ja se todella näkyy lopputuloksessa. Minä pidin erityisesti pienistä knoppitiedoista: kuinka monta eri kissaa on tarvittu esittämään Koukkujalkaa, kuinka kielletyn metsän lavasteet olivat käsinmaalattuja (kyllä, tällä digitalisaation aikakaudella) ja miten nerokkaasti suojeliukset olikaan kuvattu.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kierroksen puolivälissä pääsi viettämään ruokataukoa pieneen ravintolaan, josta sai tilattua myös kermakaljaa. Pitihän meidän maistaa sitä, sillä näin kulinaristina se oli yksi niistä lukuisista syistä, jonka vuoksi olin tullut studioille. Kermakalja oli oikein hauskan, kuplivan ja makean makuista – tosin omissa mielikuvissani se oli vielä täyteläisempää.

Kermakaljahörppyjen jälkeen kierros jatkui ulkona, jossa pääsi tutustumaan muun muassa poimittaislinjaan ja Likusteritielle. Tämän jälkeen oli mielenkiintoinen osuus esimerkiksi menninkäisten maskeista, Hagridin sijaisnäyttelijästä (kyllä, Hagridia esitti Robbie Coltranen lisäksi myös sijaisnäyttelijä) sekä kaikenlaisista pienistä nippelitiedoista ja -taidoista, joita elokuvien tekeminen vaati. Kierros ei ollut pelkkää passiivista ihastelua, hämmästelyä ja hengähtelyä, vaan mukana oli myös interaktiivisia elementtejä, sillä paikalla pääsi kokeilemaan esimerkiksi luudalla lentämistä tai trikkikuvausta Tylypahkan junassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun kierros viimein päättyi, päädyimme suoraan teeman mukaisesti sisustettuun, valtavaan matkamuistomyymälään, josta sai napata itselleen suklaasammakon, kaulahuivin suosikkitupansa väreissä tai vaikkapa kirjanmerkin. Matkamuistot olivat toki hinnakkaita, mutta emme malttaneet olla ostamatta muistoja, kun kerran olimme paikan päälle päässeet. Sinänsä liput itse kierrokselle ovat suhteellisen halpoja: kesäkuussa 2019 aikuisten lippu maksoi 43 puntaa (n. 48 euroa) ja lastenlippu 35 puntaa (n. 39 euroa) ja studioilla saa helposti kulutettua koko päivän. (Vertailun vuoksi ranneke Linnanmäelle maksaa 42 euroa.)

Warner Bros. Studion kierros todella lunasti odotukset, vaikka ne olivat hurjan korkealla. Upea, maaginen, tarunhohtoinen taikamaailma on jokaisen Potter-fanin unelma, jota kannattaa tavoitella, sillä se on todellakin kaiken fanittamisen arvoinen.

Ps. En ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon velhohommien kanssa – kuopukseni on vasta 2-vuotias, joten odottelemme kirjettä saapuvaksi 9 vuoden kuluttua…