Tunne itsesi – tunnetaidot videopelaamisessa

Usein törmää ajatukseen, että videopelaaminen on turhaa eikä kehitä ihmistä missään muussa kuin pelin vaatimissa taidoissa. Tämä kommentti on helppo perustella kumoon jo kättelyssä, sillä pelaaminen voi pelistä riippuen kehittää vaikka minkälaisia taitoja keskittymiskyvystä vihanhallintaan. Myöskään pelkillä hyvillä teknisillä taidoilla ei välttämättä pärjää – toki esimerkiksi FPS-peleissä tähtäämistaito on avainasemassa, mutta muitakin taitoja tarvitaan. Keskittymiskyvyllä ja hyvillä hermoilla pötkitään jo aika paljon pidemmälle kuin ilman niitä.

Graaaah. Hävisin Hearthstonessa ja kaikki on kuraa. Ehkä jätänkin pelaamisen hetkeksi ja syön vähän jotain. (Kuva: Pixabay)

Mitä taitoja siis voisi tarvita? Kuten sanottu, ainakin erinäiset kognitiiviset taidot ovat tärkeitä peleissä onnistumisen kannalta. Tarkkaavaisuuttaan on tärkeää pystyä kohdentamaan olennaisiin asioihin ja keskittymiskykyä on kyettävä ylläpitämään ja ohjailemaan. Mutta entä sitten, kun pelitilanne alkaa turhauttaa, ja kaikki osaaminen tuntuu samalla ottavan askeleita taaksepäin? Peleissä turhautumisen aiheuttamaa tilaa kutsutaan toisinaan myös tilttaamiseksi, ja sitä on hyvä pystyä hallitsemaan sekä peleissä pärjäämisen että pelaamisesta nauttimisen kannalta.

Tilttaaminen – kuinka ottaa tilanne haltuun

Tilttaaminen voi johtua monesta eri tekijästä – se ärsyttävä vastapelaaja suorastaan vainoaa ja voittaa kaksintaistelut joka kerta, tiimikaverit eivät kuuntele ohjeita yhtään tai siitä raivostuttavan hankalasta bossista on vain mahdoton selvitä. Tilanne voi alkaa turhauttaa hyvinkin pienistä asioista, ja oman turhautumisen merkit on hyvä tunnistaa. Alkavatko esimerkiksi sydän hakata ja kädet täristä, raivo tuntua kehossa? Alatko tehdä typeriä virheitä peliälyllisesti ja tekniset taidotkin tuntuvat olevan tiessään? Voimakkaan tiltin vallassa voi olla hyvin hankalaa myöntää itselleen olevansa tiltissä, ja se usein vain pahentaa suuttumusta.

Joskus alkaa ärsyttää kuin Overwatchin Winstonia kerrassaan. (Kuva: Pixabay)

Tärkeintä on, että oman tilttaamisen merkit pystyy tunnistamaan. Kun huomaa tiltin olevan tulossa tai jo päällä, kannattaa ottaa hetki aikaa irti pelistä ja tehdä hetken aikaa jotain muuta. Joskus energian purkaminen johonkin fyysiseen tekemiseen voi helpottaa nopeastikin, eikä välttämättä tarvitse lähteä hikilenkille, vaan esimerkiksi sukkalaatikon järjestely tai tiskaaminen voi olla yhtä hyvää vaihtoehtopuuhaa. Jos fyysinen purkaminen ei tunnu tarpeelliselta, myös erilaiset meditointi- ja mindfulness-tekniikat voivat auttaa. Joskus vain hengitteleminen ja ”nyt rauhoitun” –lauseen toisteleminen voi olla riittävä toimenpide. Tärkeää on tunnistaa tunteensa ja reaktionsa, ja antaa tunteiden tasaantumiselle sen verran aikaa, kuin se sillä hetkellä vaatii.

Aina ei tietenkään ole mahdollista ottaa tarvittavaa määrää aikaa rauhoittumiselle. Esimerkiksi savepointin ollessa liian kaukana tai kesken online-matsin voi olla hankalaa ottaa rauhoittumiselle enempää kuin muutama sekunti. Onneksi rauhoittumisessakin on mahdollista kehittyä – tosin sitä oppii vain harjoittelemalla.

Hyvällä hengellä onnistuu todennäköisemmin

Mieliala ja ympäröivä yhteisö vaikuttavat yllättävän paljon pelaamiskokemukseen. Kivojen tyyppien kanssa on kivaa pelata, ja kivoista kokemuksista seuraa uusia kivoja kokemuksia. Hyvien tyyppien kanssa pelatessa myös epäonnistumiset ärsyttävät vähemmän ja virheille on helppo nauraa. Hyvähenkisessä porukassa myös toisten kannustaminen ja tsemppaaminen on luontevaa, mikä niin ikään vaikuttaa pelaamiskokemukseen positiivisesti.

Samantyyppisiä vaikutuksia on myös mielialalla. Hyväntuulisuus johtaa helpommin onnistusmiseen – tai ainakin kiertotietä siten, että hyväntuulisena epäonnistumisiin ei jää yhtä helposti kiinni kuin huonotuulisena. Yksi hyvä tapahtuma johtaa toiseen – hyvästä tulee kierre yllättävän helposti, vaikka joskus tuntuu siltä, että vain epäonnistumisista seuraa epäonnistumisten kehä. Tarkkailemalla omaa mielialaa voi siis myös ennaltaehkäistä tilttaamista. Jos on valmiiksi huonolla tuulella ja huomaa sen johtuvan vaikkapa nälästä, kannattaa ehkä syödä jotakin ennen kuin loikkaa ruudun ääreen riehumaan.

Pelaamisessa tarvitaan siis paljon muutakin kuin taitoa käyttää ohjainta tai tietokonetta – parhaimmillaan se voi kehittää hyvin paljon omien tunteiden tunnistamista ja hallintaa sekä esimerkiksi paineensietokykyä. Ei ollenkaan turha harrastus siis!

Jutun takaa löytyy Nörttityttöjen kirjoittaja, Maria Djakonowsky.