Onko loma, muttei mitään luettavaa? Tai vietätkö sittenkin kesää töissä ja kaipaat arkeesi vaihtelua ja eskapismia kirjojen muodossa? Nörttitytöt keräsivät kokoon kattauksen uutta ja vanhaa luettavaa. Mukaan mahtuu kaikenlaista tietokirjallisuudesta romanttiseen hömppään, olkaapa hyvät!

The Flatshare oli erinomaista kesäluettavaa, ja sen pystyi kätevästi lukemaan kännykän ruudultakin. (Kuva: Vehka)

Beth O’Leary: The Flatshare, 2019 (Quercus Publisher)

Tiffy toimittaa juttuja käsityölehteen ja yrittää päästä yli entisestä vahingollisesta parisuhteestaan. Leon taas viettää yöt palliatiivisena hoitajana ja kamppailee saadakseen viattomana tuomitun veljensä ulos vankilasta. Tiffy tarttuu Leonin kämppisilmoitukseen ja he jakavatkin asunnon: Tiffy viettää siellä yöt Leonin ollessa töissä, Leon taas päivät työvuorojensa välissä. He eivät ole ennen järjestelyn alkamista tavanneet kertaakaan.

Kirja on romanttista hömppää, mutta käsittelee erinomaisesti muun muassa gaslightingia, epäterveitä parisuhteita ja stalkkausta. Se onkin ilahduttavan tuore ja feministinen tuulahdus tyylilajissaan. (Vehka)

Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta – Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla, 2015 (Atena)

Olen harvemmin lukenut historiaa tavallisten ihmisten kannalta: lähestulkoon aina se on ollut hallitsijoiden, suuren omaisuuden tai vaikutusvallan omaavien ja melkeinpä aina miesten historiaa. Piikojen valtakunta tarttui aikanaan luettavaksi Nörttityttöjen kirjakerhosta. Teos avaa menneitä aikoja tavallisen väen elämästä, on kansantajuisesti kirjoitettu ja haastaa näkemyksiä siitä, millaista kuvittelee entisaikojen elämän olleen. Tilattomien elämä on ollut vailla pysyvää turvaa, mutta ei niin rajoitettua kuin olin kuvitellut. Se piti sisällään myös vapauksia tehdä omasta elämästään päätöksiä, esimerkiksi lähteä piikomaan paremman palkan ja työolojen perässä hyvinkin kauas tai ei mennä naimisiin nuorena vaan sitten, kun taloudellinen tilanne sen sallii. Suosittelen Piikojen valtakuntaa, jos haluaa haastaa omia näkemyksiään ja tietää enemmän siitä, millaista elämä Suomessa on tavallisella väellä ollut Ruotsin vallan aikaan. (Jonas)

Vuokko Hurme: Kiepaus, 2017 (S&S)

Kiepaus on lastenkirja, joka kertoo maailmasta, jossa meidän luonnonlakimme eivät pidä enää paikkansa – maapallon vetovoima on kadonnut kiepauksessa, ja nyt voit tippua taivaalle… kukaan ei tiedä tiputko avaruuteen asti vai et. Jotkut puhuvat toisesta maailmasta taivaan pilvien toisella puolella. Tässä Kardumiksi kutsutussa kipsahtaneessa maailmassa ihmiset ovat oppineet jotenkuten selviämään. Yksi näistä ihmisistä on Lenna Anderssen, joka ei ole koskaan elänyt maailmassa ennen kiepausta, mutta on kuullut vanhempiensa tarinat siitä.

Kirja on siis dystopia lapsille ja kertoo lähinnä maailmasta ja elämästä Kardumissa. Se ei ole aina täysin helppoa ja mukavaa, mutta päähenkilö Lennalle silti seikkailu. Kirja ei piilottele sitä, että tässä maailmassa asiat ovat välillä vaikeita ja vaarallisia, ja minulle tuli samanlainen fiilis kun oman lapsuuteni klassikoista, joissa ei myöskään piiloteltu pelottavia asioita. Se saattoi olla yksi syy miksi pidin kirjasta kovin, ja tuli jotenkin kiepsahtanut olo ja painovoima tuntui vähän vähemmän luotettavalta voimalta… Suosittelen aikuisillekin. (Laura)

Sirkka Mäntysalo: Merenalaisia tarinoita, 1991 (Kirjayhtymä)

Merenalaisia tarinoita on jo pari vuosikymmentä vanha kirja yhden naisen sukelluskertomuksista maailman monissa merissä. Sirkka Mäntysalo kertoo niin meren käyttäytymisestä, vedenalaisesta luonnosta kuin kalojen yllättävän persoonallisista piirteistä. Kirjan tieteellisissä faktoissa saattaa olla jo muutamia vanhentuneita tietoja, mutta koska tarinat ovat pääosin kokemuksellisia, ei vääriä faktoja mahdu mukaan muutamaa enempää. Suosittelen ihmiselle, joka haluaa mielessään matkata maailman merien pinnan alle ja joka haluaa kuulla otsaansa rypistelevistä kaloista ja mitä mureena tuumaa tarjotusta pullasta. (Laura)

Lukuhetki ulkosalla, mikäs sen parempaa? (Kuva: Tuuli V.)

Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen, 1998 (Otava)

Post-apokalyptisen teoksen tapahtumat kerrotaan muistelmamaisesti. Päähenkilö on 17-vuotias Nell. Hän asuu metsän ympäröimässä talossa isänsä ja 18-vuotiaan siskonsa Evan kanssa. Heidän äitinsä on kuollut alle vuotta aikaisemmin syöpään. Aluksi koko perhe on surusta turtana eikä huomaa, mitä maailmalla tapahtuu, “vuosikymmenten varoitusten ja ennustusten jälkeen asiat todellakin alkoivat mennä pieleen.” (s. 21) Modernin sivistyksen murentuessa Nell ja Eva saavat keskellä metsää turvaa toisistaan, mutta metsässä on villisikojen ja käärmeiden lisäksi myös muita vaaroja. Puhutteleva kuvaus kahden nuoren naisen selviytymiskamppailusta tutun maailman romahtaessa. Voisin suositella esimerkiksi Cormac McCarthyn Tiestä pitäneille lukijoille. (Niina T.)

Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset, 2011 (WSOY)

Routasisarukset on samannimisen dystopia-trilogian ensimmäinen osa. Meidän lähitulevaisuudessamme osa Euroopan maista on jäänyt nousevan merenpinnan alle ja osa tuhoutunut säteilyn takia: jäljelle jäänyttä mannerta kutsutaan Euraaniaksi. Ensimmäisessä osassa viidestä esitellään Laakso, lähes utooppinen yhteisö, joka elää eristettynä ja jossa vain valitut perheet saavat lapsia junan tuomana ulkomaailmasta. Yhteisön jäsenet on tehty hedelmättömiksi sadonkorjausriitissä, sillä luonnollinen raskaus koetaan luonnottomaksi sisäsiittoisuuden ja mutaatioiden pelossa. Hieman naiivi päähenkilö Utu varttuu tarinan aikana tytöstä nuoreksi naiseksi, eikä hän enää purematta niele Laakson elintapaa, vaan haluaa nähdä maailmaa sen ulkopuolella. Hän haluaa myös selvittää, mistä on saanut erikoisen kykynsä kommunikoida koneiden kanssa. Teoksen maailmaa kuvataan hyvin runsaasti ja juoni sekä hahmot meinaavat jäädä hieman lapsipuolen asemaan, mutta toisinaan on hyvin herkullista lukea näin syväksi luodusta maailmasta, jossa on lukuisia aika- ja kulttuurikerroksia. Teos tuo paikoin mieleen Philip Reeven Kävelevät koneet -sarjan, ja se herättää paljon ajatuksia niin luonnonsuojelusta kuin kulutushysteriasta. (Niina T.)