Kehittäjä: Fictiorama Studios
Julkaisija: Badland Games
Alustat: Windows (testattu), MacOS, Linux
Genre: Simulaatio
Ikäraja: N/A

 

 

 

 

 

Do Not Feed the Monkeys on indiekehittäjä Fictiorama Studiosin pikseligrafiikalla toteuttama digitaalinen tirkistelysimulaattori. Pelissä pääset tyydyttämään piilevät kerrostalokyttääjähimosi samalla kun tarkkailet häkeissään puuhastelevien karvattomien kädellisten touhuja. Mutta muista: ÄLÄ RUOKI APINOITA.

 

Isoveli valvoo, ja valvoo, ja valvoo

Pelin alkaessa sinut, arvon tietokoneella istuvan ihmisen larppaaja, on juuri kutsuttu valikoivaan ja salamyhkäiseen Primate Observation Clubiin, eli härmäläisittäin Kädellisten tarkkailukerhoon. Tehtävänanto on selkeä: valvo tuntemattomia, urki heidän salaisuutensa ja muista välillä myös syödä ja nukkua. Pelaajalla on käytössään tietokone, jonka kautta voi tutkailla videoruutuja sekä mm. chattailla ja googlettaa. Lisäksi käsillä on vihko muistiinpanoille, puhelin, jääkaappi, kahvinkeitin ja sänky. Vuokrakin pitää maksaa! Resurssienhallinnalla peliin on tuotu sopivassa määrin strategian makua: kun aika on rajallinen ja unimittari näyttää punaista, silmissä sumenee ja viimeisetkin sumpit on kaavittu pannun pohjalta, ei auta, vaikka miten olisi juuri ratkaisemassa viimeisimmän apinansa arvoituksen. Nukuttava on.

Tarkkasilmäinen postinkantaja katkaisee välillä tirkistelijän duunit. (Kuva pelin pressikitistä / Fictiorama Studios.)

Peli etenee Primate Observation Clubilta sähköpostiin saatavien toimeksiantojen kautta ja uusia häkkejä – eli valvontakameroita – ostamalla. Kerhon tehtäviin ei ole pakko ottaa osaa, mutta varsinkin alkuvaiheessa ne ohjaavat ajattelua mukavasti: ”Ai häkin numero 7 osoite, no mistähän mä sen saisin kaivettua?” Kerhon tehtävänantojen ja ”ystävällisten” muistutusviestien myötä pelaajassa alkaa myös pikkuhiljaa kyteä epäilys, kestääkö toiminta lopulta päivänvaloa lainkaan. Orwellin haamua voi hätistellä kauemmas keskittymällä tarkkailemiensa kädellisten hulvattoman humoristisiin arkisiin askareisiin.

 

Vielä viisi häkkiä, äiti!

Ensimmäisellä pelikerralla lopputekstit yhyttävät tirkistelijän pyytämättä ja yllättäen. Ensijärkytyksen jälkeen (mulle oli just selviämässä mitä siellä viereisessä huoneessa tapahtuu!) apinabongari vetää henkeä, pyöräyttää hartioita, ja käynnistää uuden tarkkailujakson. Vaikka toisaalta jäin haikailemaan peliin jonkinlaista päättymätöntä moodia, antaa aikaraja uusille pelauskerroille kerta kerralta strategisempaa tunnetta. Harrastelevasta häkkikyttääjästä kehkeytyy kuin huomaamattaan jokaista kuvaruutua optimoiva omnipresenssi.

Niin monta ihmisapinakohtaloa, niin vähän aikaa. (Kuva pelin pressikitistä / Fictiorama Studios.)

Pelin uudelleenpeluuarvo onkin todella korkea. Apinoiden toilailujen selvittämiseen syntyy himo, ja koska häkkien aukeamisjärjestys on satunnainen, ei ruutukomboihin ehdi tympääntyä vaikka samoja kohdalle osuukin. Jo kertaalleen korkattujen häkkien uusinta antaa myös mahdollisuuden pelata kyseinen häkki eri tavalla, tai ratkaista se niin nopeasti kuin pystyy voidakseen siirtyä seuraavaan. Kun yksittäinen lause tai nokkela selainhaku vihdoin antaa avaimet pitkään muhineen mysteerin ratkaisuun, pääsee tunneskaalalla jonnekin hurmion ja helpotuksen leikkauspisteeseen.

Do Not Feed the Monkeys on ilahduttavan omaleimainen, hieman kieroutuneella huumorintajulla kuorrutettu pikselikliksuttelu, jota haluaa ensikosketuksen päätyttyä pelata uudestaan. Ja uudestaan. Peli koukuttaa pelaajansa simppelillä, mutta seurantaa vaativalla resurssienhallinnalla, sekä avaamalla ikkunoita toinen toistaan mielenkiintoisempien kädellisten kohtaloihin. Muista silti nukkua ja syödä välillä. Siis oikeassakin elämässä.

 

Tiivistelmä

+ Ovisilmästä tirkistelijän märkä päiväuni
+ Kieli poskessa kirjoitetut apinoiden toilailut
+ Osuvasti mitoitettu resurssienhallinta
+ Hyvä uudelleenpeluuarvo

 

Arvosana

Todellinen nörttityttö

 


Peli on kirjoittajan itse hankkima.