Sonic Screwdriver. Kuva: Pasi Välkkynen.

Elisan & Kisun kokeilevassa nörttikeittiössä oli tällä kertaa teemana scifi-aiheiset keittokirjat. Käytönnön syistä myös yksi realistisempikin (enemmän science kuin fiction) keittokirja eksyi mukaan kokeiluihin. Testattuja keittokirjoja oli tälläkin kertaa neljä. Kaikki valitut olivat englanninkielisiä eikä niistä ainuttakaan ole suomennettu. Keittokirjat olivat: The Astronaut’s Cookbook (Charles Thomas Bourland and Gregory Vogt, 2010), Dining on Babylon 5: The Ultimate Guide to Space Station Cuisine (Steve Smith, 1998), The Doctor Who Cookbook (Gary Downie, 1985) ja The Star Trek Cookbook (Ethan Philips & William J.Birnes, 1999)

The Astronaut’s Cookbook

Astronautti sai kaverikseen Enterprise -pizzaleikkurin. Kuva: Elisa Wiik.

The Astronaut’s Cookbook oli mielenkiintoinen yhdistelmä aitoa tiedettä ja kokemusta, sekä myös hieman tulevaisuusvisioita. Mukana oli sekä NASAn maatyöntekijöiden kertomuksia astronauttien ruokailusta ja että toki kokemuksia astronauteilta itseltään – mikä toimi ja mikä ei. Erityisen mielenkiintoisia olivat kokemukset alkoholin viemisestä avaruuteen: NASA tutki asiaa ja satsi portviiniä valmistettiinkin, ennen kuin päätettiin ettei avaruuteen tarvitse viedä alkoholia lainkaan. MIRillä oli kuitenkin myös kosmonautteja, joilla oli paremmat suhteet maassa, ja niinpä sinne kyllä päätyi votkaakin. Resepteissä on mukana myös ainesosia, joita ei NASAn ulkopuolelta juuri saa, mutta potentiaaliset poisjätettävät on kyllä merkitty selvästi. Kirjassa oli siis paljon lukemista ja paljon mielenkiintoista ja totuudenmukaiselta vaikuttavaa faktatietoa.

Sweet & sour tofu. Kuva: Pasi Välkkynen.

Mukana on myös hupaisia “älä kokeile tätä kotona”-reseptejä (ks. kokeilumme). Pääpaino resepteissä on liharuoissa, koska ilmeisen monet astronautit haluavat syödä avaruudessakin heille tuttua “kotiruokaa”, ja siinä on usein lihaa. Mukana on myös kuitenkin osuus tulevaisuudesta ja planeettojen asuttamisesta, jossa todetaan täysin yksiselitteisesti, että maapallon ja planeettojen asutuksen ainoa mahdollisuus on kasvisruoka. Tässä osiossa onkin mukana useita monipuolisia ja proteiinipitoisia vegaaniruokareseptejä, joiden soveltaminen kotiolosuhteisiin on helppoa.

Kokeiluun pääsivät astronauttimurot sekä sweet&sour tempeh -pääruoka riisin kera. Astronauttimuroissa sekoitettiin Minigrip-pussissa muroja, maitojauhetta ja sokeria, jonka jälkeen lisättiin vesi ja ravistettiin pussia. Testiyleisö odotti tajunnan räjäyttävää kauheutta, mutta ei se nyt niin hirveää ollut. Ei kyllä kovin kummoistakaan. Sweet & sour tempeh -ruokaa muokattiin hieman, eli tempen sijaan käytimme savustettua jalotofua, ja tämä ruokalaji saikin laajemman hyväksynnän (jopa seurueen tofusta normaalisti välittämätön jäsen halusi ottaa sitä toisenkin kierroksen). Tofun lisäksi mukana oli kasviksia, sekä itse ananasmehusta tehty sweet and sour -kastike.

Dining on Babylon 5: The Ultimate Guide to Space Station Cuisine

Londo ja Ivanova suosittelevat! Kuva: Elisa Wiik.

Dining on Babylon 5: The Ultimate Guide to Space Station Cuisine -keittokirja on ihan virallinen tuote, jopa niin pitkälle viety, että se vilahtaa varsinaisessa sarjassakin! Ideana on kuvata ihmishahmon silmin B5:n eri kulttuureita ja muutaman ihmishahmon ruokia tarkemminkin. Reseptejään ovat antaneet käyttöön Londo Mollari, Michael Garibaldi, Lennier, G’Kar ja Susan Ivanova.

Kirjan on kirjoittanut kuvitteellinen ravintoloitsija Emerson Briggs-Wallace, jonka viiden tähden Fresh Air -ravintola löytyy avaruusasemalta. Reseptit on jaettu hahmokohtaisesti ja jokaisen osion on kirjoittanut kyseinen hahmo. Kirjoitustyyli ja valitut reseptit kuvastavat mainiosti kyseisiä hahmoja ja heidän luonteitaan. Ruokaohjeiden lomassa on lisäksi infolaatikoita B5 universumin ruokakulttuurista, jotka ovat joko Briggs-Wallacen tai hahmojen kirjoittamia. Lähes kaikista resepteistä on upea koko sivun kuva ja astioihin sekä esillepanoon on panostettu. Kirjasta löytyy myös runsaasti kuvamateriaalia itse sarjasta.

Spoo! Kuva: Pasi Välkkynen.

Narnien ja centaurien ruoissa on ymmärrettävästi eroja, ja toisaalta esimerkiksi Ivanovan ruoat ovat venäläishenkisiä (ja juomapainotteisia). Koska kirja on tarkoitettu ihmislukijoille, on joitakin reseptejä muokattu maan olosuhteisiin paremmin sopiviksi ja korvaavat elementit on listattu ruokaohjeisiin. Ehkä “kuuluisimmat” B5 reseptit liittyvät spoo-nimisiin otuksiin, joita sekä centaurit että narnit kasvattavat ruoaksi, ja joista on tietenkin molempien rotujen “oikea” resepti tarjolla kirjassakin. Pääosa resepteistä on varsin lihavoittoisia, mutta myös kasvissyöjille sopivia on jonkin verran tarjolla. Mukana on myös paljon erilaisia drinkkejä.

Koekeittiömme valmisti spoota centaurien tapaan. Spoo korvattiin tässä yhteydessä (ohjeen vinkin mukaan) nopeasti paistetuilla kampasimpukoilla (pakastettuja, ei tuoreita – emmehän halua loukata centaureja), jotka tarjottiin valkosipuli/voi/sienikastikkeessa. Reipasta määrää valkosipulia sekä ryöpättiin, paistettin että keitettiin, jonka jälkeen se vedettiin sauvasekoittajalla sileäksi ja lisättiin neljänneskilo voita sekä paistettuja herkkusieniä. Lopputulos oli pehmeän valkosipulinen voi-ihanuus, joka koristeltiin caviartilla ja tarjottiin riisin kera. Kovin usein tätä tuskin tulee tehtyä (ks. kohta neljänneskilo voita), mutta lopputulos oli herkullinen! Myös narnien reseptissä spoo tarjoillaan sienten kera, ja sitäkin tuli vielä myöhemmin kokeiltua – rasvaa käytettiin vähemmän, mutta varsin hyvä resepti sekin oli.

The Doctor Who Cookbook

Wibbly Wobbly Timey Wimey. Kuva: Elisa Wiik.

The Doctor Who Cookbook on ihana divarilöytö 80-luvulta! Se ei siis käsittele nykytohtoria mitenkään, vaan keskittyy sarjan ensimmäisiin 30+ vuoteen. Uudempiakin Tohtoriin liittyviä keittokirjoja on julkaistu, mutta meillä oli nyt käsittelyssä vain tämä. Kirjan on koostanut Gary Downey, joka oli sarjan tuottaja 80-luvulla. Mukaan onkin saatu reseptejä nimenomaan Doctor Whon tekijöitä: näyttelijöitä, ohjaajilta, erikoisefektien tekijöiltä, fanikerhon puheenjohtajalta ja niin edelleen. Koko teos vaikuttaa hieman kotikutoiselta, mutta sitäkin herttaisemmalta – tällä hetkellä Doctor Who on niin iso brändi, että mitään tämänkaltaista ei enää varmasti voisi julkaista.

Monet reseptit ovat tyyliin “tämä on ihan suosikkiruokaani muutenkin”. Esimerkiksi Colin Bakerin “Doctor’s temptation” vaikuttaa tosi tutun oloiselta peruna-sipuli-anjovis-uunipaistokselta, mutta tekstissä selitetäänkin sen pohjautuvan hänen teatterikiertuemuistoihinsa Ruotsista. Osa resepteistä pyrkii olemaan hauskoja käyttämällä alien-terminologiaa ruoista, osa on puolestaan kirjoitettu ihan suoraan englanniksi, mikä hieman sotkee tyyliä. Tuota ensimmäistä koulukuntaa on myös hieman vaikea lukea, etenkin kun yrittää samalla laittaa ruokaa. Keittokirjana teos on hyvin brittiläinen ja vielä sen lisäksi hieman vanhempi, hyvässä ja pahassa, ja pääpaino on selvästi liharuoissa. Vegaanisia on hyvin vähän, ja esimerkiksi kaikissa jälkiruoissa oli kermaa ja/tai kananmunaa. Kirjassa on herttainen piirroskuvitus, mutta ei kuvia ruoista, ja muutenkin ruoanlaitossa oletetaan aika paljon ennakkotaitoja (“nylje kala ja poista ruodot”-tyyppisiä juttuja).

Davros’ extermination pudding. Kuva: Pasi Välkkynen.

Kokeiluun päätyi aina ajankohtainen Davros’ extermination pudding, jossa sana “pudding” tarkoittaa brittiläisittäin jälkiruokaa, ei vanukasta. Kyseessä oli vadelmahillolla maustetut, marenkikuorrutetut uunibanaanit ja resepti toimi erittäin hyvin! Ohjeessa banaanit halkaistaan ja paistetaan kuorineen, mutta ehkä jatkossa saatamme vain pilkkoa banaanit suurehkoiksi palasiksi, peittää ne vadelmahillolla ja marengilla ja paistaa. Hyvin perinteisen oloinen brittijälkiruoka, mutta hyvältä se maistui näin Suomenkin olosuhteissa ja menee varmasti jatkoon – tästä saa helposti vegaanisen korvaamalla marengin valkuaiset kikherne-liemellä.

Kirjasta löytyi myös Sonic Screwdriver -resepti, joka ei vaikuttanut meidän suuhumme sopivalta, joten laadimme omamme! Otimme siis perus Screwdriver-reseptin (votkaa ja appelsiinimehua), lisäsimme pienen tilkan kuplavettä sekä – ajatuksena ne Dalekien kyljissä olevat puolipallot – bubble tea -tapioca palleroita. Tapioca ei ihan kellunut toivotulla tavalla, eikä maistunutkaan kovin hyvältä (ne oli napattu valmiista bubble tea -instantpaketista), ilman niitä drinkki oli varsin hyvä! Tämä ei oikeastaan yllättänyt meitä laisinkaan: siihen on syynsä miksi Screwdriver on klassikko.

The Star Trek Cookbook

Worf on hieman epäluuloinen. Kuva: Elisa Wiik.

Star Trek -keittokirja on fiktionsa puolesta hämmentävä sekametelisoppa. Kirjan “kertojana” ja kokoajana toimii Star Trek: Voyager -sarjan kokki Neelix. Reseptit on jaettu hahmokohtaisesti jokaisen tähtilaivan alle. Kaikki tuohon mennessä tulleet sarjat ovat mukana: The Original Series, The Next Generation, Deep Space Nine ja tietenkin Voyager. Lopussa on vielä pyhitetty yksi kappale Delta Quadrantin erikoisuuksille.

Jokaisesta hahmosta on lyhyt esittelyteksti, joissa Neelix on haastatellut heitä tai etsinyt heistä informaatiota tietopankeista. Myös jokaisen reseptin alussa Neelix kertoo kyseisen ruuan kokkaamisesta ja/tai miten se liittyy kyseiseen hahmoon. Kuitenkin useissa hahmo-osioissa on mukana myös hahmon näyttelijän oma lempiresepti, joka on nimetty heidän mukaansa ja josta kyseinen näyttelijä kertoo esittelytekstissä. Reseptien ohjeteksteissä puhutaan myös iloisesti supermarketeista ja tietyistä amerikkalaisista brändeistä, vaikka Neelix onkin kertojana. Näiden lisäksi kirjasta löytyy vielä kolme pidempää “behind the scenes”-osiota, joissa kerrotaan mielenkiintoisesti Voyagerissa käytetyistä ruokapropeista, klingoniruuasta ja Quarkin baarin drinkeistä.

Peach cobbler. Kuva: Pasi Välkkynen.

Reseptit ovat ehkä hieman enemmän kallellaan liharuokiin päin, mutta kasvisruokiakin löytyy useampia. Erityisesti niitä on Chakotayn, Tuvokin ja Spockin osioissa (he ovat kasvissyöjiä), mutta myös muiden hahmojen resepteissä. Suurin osa liharuuista on helppo korvata kasvisproteiineilla mutta klingonruuat ovat toki asia erikseen, gaghia lukuunottamatta (nuudeleita seesamisoijakastikkeessa). Kirjassa ei ole minkäänlaisia kuvia annoksista, ainut kuvitus on satunnainen kuvakaappaus sarjojen jaksoista siellä täällä. Drinkkejä ja muitakin juomia on reseptien joukossa kiitettävä määrä, mutta leivonnaiset ja jälkiruuat ovat jääneet hieman paitsioon. Useassa leivonnaisreseptissä myös neuvotaan käyttämään valmista taikinaa. Ysärikuriositeettina on pakko mainita muutama leipäresepti, joissa kaikissa käytetään leipäkonetta! Harmillisesti siis niissä resepteissä ei ole mainittu ollenkaan paistoaikoja tai asteita.

Menumme kaipasi vielä leivonnaista, joten valitsimme kirjan harvoista makeista resepteistä persikkapiirakan eli peach cobblerin. Persikkapiirakka on sekä kapteeni Picardin että kapteeni Siskon mieleen, joten saimme kaksi sarjaa hoidettua yhdellä iskulla. Käytimme siihen valmista murotaikinaa ja tuoreita persikoita, jotka paistettiin pannulla sokerissa ja kanelissa. Tarjoilimme sen vaniljakastikkeen kanssa ja lopputulos oli mukavan raikas versio tutusta omenapiirakasta.

Kokonaisuutena voisi mainita edelliseen kertaan (fantasiakeittokirjat) verrattuna sen, että ns. helppoja bileissä tarjottavia ruokia (keksejä, piirakoita jne.) oli näissä vähemmän, ja vastaavasti “oikeita pääruokia” merkittävästi enemmän. Seuraavalla kerralla kokkaamme taas eri teemalla!