Maanpäällinen on Maija Haaviston uusin romaani. Kun tartuin teokseen, ei minulla ollut siitä oikein mitään oletuksia. Kirjailija oli minulle vieras – samoin suurin osa suomalaisesta kirjallisuudesta noin muutenkin. Synopsis kuitenkin vaikutti mielenkiintoiselta pureutuessaan masentuneen elämään ja sairauden vaikutukseen hänen lähipiirissään.

Tarina on yksinkertainen: Nopealla vilkaisulla tarinan päähenkilö vaikuttaa päällepäin tasapainoiselta ja tavalliselta aikuiselta, mutta pian lukija huomaa hänen mielessään synkkyyttä ja kyynisyyttä. Kyynisyyttä, josta Janni ei osaa päästää irti, vaan kokee helpommaksi päästää irti. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin, kun Jannille tuntematon, Tessaksi esiintyvä nainen estää tätä viime hetkillä hyppäämästä metron alle. Vastoin kaikkia oletuksia kaksikko ystävystyy, ja siitä alkaa kaksikon yhteinen seikkailu, joka tuntuu allekirjoittaneesta ajoittain hiukan epärealistiselta.

Vaikka Maanpäällinen ei ehkä olekaan kieleltään tai juoneltaan se vaikuttavin opus, on se mielestäni onnistunut moitteettomasti tavoitteessaan. Se kuvaa osuvasti sitä, mitä masentuneen päässä voi liikkua, sekä oman sairauden kieltämistä. Jannihan ei omien sanojensa mukaan ole masentunut. Hän vain tahtoo kuolla. Ristiriitaista, eikö? Teos näyttää, miten sairaus vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin: Kuinka huoli tuntuu ajoittain musertavalta, kuinka tuo viheliäinen tauti muuttaa paitsi uhriaan, myös läheisiä. Yhtäkkiä kaikki voi omasta mielestäkin tuntua aiempaa synkemmältä. Miten pitkälle omia voimavaroja venytetään, millaisia uhrauksia rakkaan vuoksi ollaan valmiita tekemään? Masentuneelle saatetaan olla katkeria ja vihaisia. Kuinka toinen voi olla noin typerä? Synkkyydessään teos on muistutus siitä, että periksi ei pidä antaa.

Maanpäällinen on kaikessa yksinkertaisuudessaan oiva kirja. Se, ainakin toivottavasti, onnistuu raottamaan hiukan verhoa sairastuneen mieleen. Suosittelen teosta kaikille sellaisille, jotka ovat kiinnostuneet psykologisista ilmiöistä, mutta tahtovat lukea niistä fiktioon verhottuna. Kuitenkin, jos on taipumusta masennukseen, tämä kirja ei ehkä ole se viisain valinta, sillä ohikiitävien hetkien ajan päähenkilön ajatusmaailma voi tuntua liiankin samaistuttavalta.

Maija Haavisto: Maanpäällinen (n. 300 sivua)
Oppian 2019
Arvostelukappale on saatu kustantajalta.