Kehittäjä: Nomada Studio
Julkaisija: Devolver Digital
Alustat: Windows (testattu), MacOS, Nintendo Switch
Genre: Tasohyppely, puzzle
Ikäraja: N/A

 

 

 

 

 

Gris on barcelonalaisen indiekehittäjä Nomada Studion ensimmäinen peli, jossa käsitellään surun vaiheita taiteen, musiikin ja pienten puzzlejen eli ratkaistavien pulmien keinoin. Peli tihkuu toinen toistaan upeampia kuvituksia sekä maailmaa hienosti täydentävää musiikkia, ja kieltäytyy tarjoamasta ilmiselviä tulkintoja juonestaan.

 

Ensin taide, sitten vasta peli

Eräänä päivänä tapahtuu jotain, minkä johdosta päähahmo Grisin maailmasta katoavat värit, oma ääni särkyy, ja elämän tukipilarit murenevat ympäriltä. Gris putoaa, putoaa, putoaa… ja lopulta päädyttyään harmaanvalkeaan, sumun peittämään maisemaan, Gris nousee ja käskee itsensä taas liikkeelle. Helppoa se ei ole. Niin kuin ei paikoittain Gris-pelikään.

Suuri murhe kumittaa värit maailmasta. Pelikaappaus.

Grisin tekijät ovat sanoneet halunneensa luoda pelin, jota ei ole pakko edes itse pelata voidakseen nauttia sen sykähdyttävästä musiikista ja grafiikasta. Pelin maailma onkin kieltämättä henkeäsalpaavan kaunis akvarellimaisine taustoineen ja pehmeästi soljuvine linjoineen. Kääntöpuolena pelattavuus jää harmillisesti ajoittain visuaalien jalkoihin. Pelin edetessä Grisin hahmon saamat lisävoimat toimivat ikään kuin vertauskuvina omien voimavarojen eheytymiselle tragedian jälkeen. Uudet kyvyt on ujutettu mukaan melko saumattomasti ja niitä on hyödynnetty tasapuolisesti, mutta liitohyppyjen tai uimapyrähdysten ajoitus tuntuu välillä käyvän pikselien mittailuksi.

Lineaariseksi peliksi Gris on toisinaan yllättävän kehno viestimään pelaajalle, mihin tämän tulisi seuraavaksi edetä, kun taiteelliset ansiot ajavat pelaajan huomion herättämisen edelle. Harmaita hiuksia allekirjoittaneelle aiheuttivat myös pari puzzlea, joissa on ensin saatava aikaan muutos ympäristössä, ja sen jälkeen palattava suorittamaan tismalleen sama askelsarja voidakseen vihdoin oikeasti edetä maailmassa. Onneksi nämä jäivät pieniksi rypyiksi audiovisuaalisen ilmeen ja ainutlaatuisen tunnelman kannatellessa yleisfiilistä.

 

Kiireetöntä väriterapiaa

Gris tarjoilee näyttävää, rauhalliseen tahtiin etenevää seikkailua, jossa välillä pitkäksi venähtävää ees taas juoksentelua tauottavat nokkelat puzzlet. Muutamaan otteeseen sain raapia päätäni huolella, mutta useimmiten puzzlejen ratkaisut ovat yhden ahaa-elämyksen päässä. Pelin kaunis, vähäeleinen musiikki kertoo sen, minkä Gris jättää ääneen sanomatta. Toisaalta Grisistä voi sen maailmaan uppoutuessa löytää myös tummempia sävyjä – uidaanhan pelissä (myös kirjaimellisesti) aika syvissä vesissä.

Akvarellimaiset grafiikat saavat pelaajan haukkomaan henkeään ja raamittavat abstraktia juonta. Pelikaappaus.

Grisin suurin vahvuus onkin lopulta se, ettei se sanoita tarinaansa, vaan antaa pelaajan peilata pelin herättämiä tuntemuksia omiin kokemuksiinsa. Surun vaiheiden läpikäyminen konkretisoituu ainoastaan Grisin löytäessä väri kerrallaan sävyjä takaisin maailmaansa. Silkkaa särmää tasohyppelyä haikaileville pelattavuuden oikut saattavat häiritä kokemusta, mutta taide-elämyksenä peli todella toimii, ja sen ainutlaatuinen tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa. Pienistä hikoista huolimatta uskallan suositella Grisiä lämpimästi jokaiselle, jonka elämästä ovat joskus tuntuneet värit katoavan kokonaan.

 

Tiivistelmä

+ Lumoaville grafiikoille voisi ihaillen huokailla tuntikausia
+ Surun vaiheita on käsitelty osuvasti, muttei alleviivaavasti
+ Musiikki saa sydämen läikkymään

– Pelattavuus kaipaisi pientä hiomista
– Välillä toivoisi kompassia tai neon-kylttiä etenemisen avuksi

 

Arvosana

Ihan söpö naapurin tyttö

 


Peli on kirjoittajan itse hankkima.