Päädyn harvoin lukemaan teosta, jota en ole ennen lukupäätöstä selaillut tai pitänyt kädessäni. Tällä kertaa otin riskin, kun blogin kirjoittajille tarjottiin arvostelukappaletta teoksesta Satakieli joka ei laulanut. Tartuin teokseen nimen perusteella, vaikka en tiennyt siitä tai sen tekijästä mitään. Koska en tiennyt teoksesta kuin nimen, pystyin lähestymään teosta avoimen uteliaasti, ilman ennakko-oletuksia. Jopa teoksen ulkonäkö oli yllätys, kun avasin sen minulle lähetetystä paketista.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kannen väreihin. Ne ovat utuisia vaaleanpunaisen ja liilan sävyjä. Keskellä on musta lintu, jota haaleasti piirretyt kädet pitelevät. Aluksi en edes huomannut käsiä, sillä lintu ja sitä ympäröivät värit veivät huomioni. Havaitsin ne vasta tutkiessani kantta tarkemmin valmistautuessani kirjoittamaan. Takakansi on tumma muutamia väriläiskiä lukuunottamatta; osa kannen kuvista jatkuu takakannen puolelle. Takakannen teksti lupaa katsauksen lapsen maailmaan ja sen synkkiin salaisuuksiin.

Satakieli joka ei laulanut (2019, Suuri Kurpitsa) on Juliana Hyrrin esikoisteos. Se on sarjakuvanovellikokoelma, joka koostuu kuudesta sarjakuvasta. Hyrri kuvaa sarjakuvanovelleissaan lapsuuden synkkiä puolia, sitä, kun lapsi kohtaa jotain sellaista, mitä lapsen ei pitäisi joutua käsittelemään. Hyrrin piirrostyyli ja kerronta vaihtelee kertomusten välillä, mutta yhteisenä nimittäjänä voisi pitää lapsenomaisuutta. Teoksen värimaailma vaihtelee harmaansävyjen ja vaaleanpunertavan välillä.

Tarinoissa lomittuvat lasten leikit, ystävyys, salaiset majat, luonto ja yökyläilyt, mutta toisaalta monet asiat, joilta aikuisten pitäisi lapsia suojella: kuolema, eläinrääkkäys, seksuaalisuus, aikuisten huolet. Päähenkilöt ovat pieniä tyttöjä, joiden elämään lukija pääsee kurkistamaan. Tarinoissa esitetään lapsen elämästä pieni, synkkä kohtaus, jonka päähenkilö kätkee sisäänsä. Vaikka tytöt eivät aina ole aktiivisia toimijoita, he kokevat olevansa tilanteesta vastuussa. Nämä tilanteet jäävät salaisuuksiksi: niistä ei kerrota vanhemmille eikä parhaalle ystävälle – eihän sellainen ollut sopivaa käytöstä pikkutytöltä.

Hyrrin piirrostyyli ei puhuttele minua, joten minun oli aluksi hankala päästä sisään teoksen tarinoihin. Olen usein hyvin kriittinen sarjakuvien piirrostyylin suhteen ja minulla on ylipäänsä hyvin tarkka maku kuvataiteen suhteen, joten tämä ei välttämättä kerro kaikkea. En esimerkiksi pidä monista Neil Gaimanin Sandmaneissä käytetyistä piirrostyyleistä, vaikka pidänkin itse sarjakuvista. Hyrrin piirrostyylissä suurin ongelma minulle on lapsenomaisuus ja suttuinen jälki. Luettuani teoksen oivalsin kyllä, että tyylillä tavoitellaan lapsen näkökulmaan samastumista, mutta en välttämättä olisi tarttunut teokseen, jos olisin selaillut sitä kaupassa.

Tarinoiden aiheet ja salaisuudet, joiden kanssa pienet tytöt joutuvat elämään, koskettavat ja osuvat kovin lähelle. Itse tarinat eivät ole pitkiä, mutta ne herättivät paljon ajatuksia ja muistoja omasta lapsuudestani, leikeistä ystävieni kanssa ja monista sellaisista asioista, joita me kohtasimme ehkä liian varhain mutta joita emme jakaneet vanhempiemme kanssa. Teoksen tarinat ovat pohjimmiltaan hyvin ahdistavia, mutta ne kerrotaan samalla kepeydellä ja hämmennyksellä, jolla lapsi suhtautuisi tapahtumiin.

Loppujen lopuksi olen hyvin tyytyväinen, että päädyin lukemaan teoksen. Tarinat on kerrottu taitavasti ja niissä paljon erilaisia tasoja, jotka herättävät lukijassa ajatuksia. En vieläkään ole varma, pidinkö teoksesta, mutta jotkut ajatuksia herättävät teokset saavat minussa aikaan ristiriitaisia tunteita. Lukiessani minulla oli jatkuvasti sellainen olo, että haluaisin jakaa lukukokemuksen jonkun toisen kanssa, kuulla, mitä joku toinen ajattelee kirjan aiheista. Mietin jopa kirjan antamista muutamille oppilailleni luettavaksi, sillä haluaisin kuulla, mitä teini-ikäinen lukija ajattelee teoksesta. Vaikka kirja onkin tyyliltään lapsenomainen ja sen tarinat heijastelevat lasten kuvakirjoja, en antaisi kirjaa kovin nuorille lukijoille, sillä aiheet ovat rankkoja. Kokonaisuudessaan teos oli positiivinen lukukokemus ja mielestäni hyvinkin tutustumisen arvoinen.

Arvostelukappale saatu kirjailijalta.