Nörttitytöt vierailivat Dome Karukosken Tolkien-elokuvan ennakkonäytöksessä. Tässä jutussa kerromme, mitä elokuvasta ajattelimme. Kiitokset myös Tolkien-seuralle ennakkonäytöspaikkojen järjestämisestä, ne olivat suuri ilo! Elokuvan trailerin voi katsoa täältä.

Katja: “Viihdyin elokuvan läpi ja nautin sen katsomisesta”

Elokuvan promojulisteessa Nicholas Hoult tuijottaa intensiivisesti ja Lily Collins on haaveellisen näköinen. (Kuva: Elokuvan promojuliste)

Dome Karukoski ohjasi elämänkertaelokuvan Tolkienista. Se on monella tapaa aika hieno juttu, eikä vähiten sen takia, että saadaan taas Suomi kartalle. Suomalainen ohjaaja ei ole sitten Renny Harlinin päässyt tekemään kunnon Hollywood-elokuvaa. Torilla siis tavataan. Itse elokuvaa pyrin kuitenkin katsomaan ilman suomilinssejä.

Elokuvan nimiroolia esittää Nicholas Hoult ja hänen rakkauttaan Edith Brattia Lily Collins. Heidän lisäkseen isossa osassa elokuvaa on Tolkienin fellowship, eli ystäväpiiri. Elokuva kertoo Tolkienin elämästä, lähinnä nuoruusvuosista siihen saakka kunnes hän kirjoitti sanat: “Kolossa maan sisällä asui hobitti”.

Tolkienin henkilökohtaisen elämän vaiheet eivät olleet itselleni kovin tuttuja, vaan oma kosketuspinta oli lähinnä hänen kirjoissaan ja niistä tehdyissä elokuvissa. Mielestäni hänen elämästä tai kirjallisuudesta ei kuitenkaan tarvinnut tietää paljoa nauttiakseen itse elokuvasta. Toki se varmasti auttoi, mutta tuntui että elokuva voisi pärjätä suhteellisen itsenäisenäkin teoksena, sillä se kertoo aikakauden tarinan nuoren miehen elämästä, ystävyydestä ja rakkaudesta.

Viihdyin elokuvan läpi ja nautin sen katsomisesta, mutta lopulta minulta kesti pitkään jotta sain muodostettua jonkinlaisen mielipiteen omassa päässäni. Halusin pitää elokuvasta niin kovin, mutta samalla se tuntui aika kiiltokuvamaiselta, ja siitä puuttui jonkinlaista persoonallisuutta tai rosoa, jota olisin toivonut.

Sekä Nicholas Hoult että Lily Collins tekivät molemmat hyvän tasaiset roolityöt. Tolkienin ystäväpiirin näyttelijät olivat myös rooleihin sopivia, sekä nuoremmat että hieman vanhemmat versiot. Pidin myös siitä, että elokuva ei vain ratsastanut Tolkienin kirjojen tai Peter Jacksonin elokuvien varjolla, vaikka pieniä viitteitä niihin olikin ujutettu läpi tarinan. Elokuvassa kun oli kuitenkin kyse elämänvaiheesta ennen kirjoitusuran alkamista, joten pienet viitteet kertoivat enemmän kokemuksista, jotka inspiroivat kuuluisien tarinoiden kirjoittamiseen.

Parhaiten mieleen jääneisiin kohtauksiin lukeutuivat Tolkienin mielenmaisemat/hallusinaatiot sotatantereella. Ne olivat hienoja, vaikka niiden taustalla olikin hänen kokemansa karu ampumahautakuume. Tolkienin ja Edithin välisistä kohtauksista taas mieleenpainuvin oli ravintolassa tapahtuva sokeripalojen heitto rikkaiden rouvien hattuihin. Ennakkonäytöksen jälkeisessä Q&A-tilaisuudessa olikin hauskaa kuulla Dome Karukosken kertovan tämän olleen oikeasti tapahtunut tilanne.

Ennakkonäytöksen jälkeen päästiin kuulemaan elokuvan tekijöiden ajatuksia Q&A:n merkeissä. (Kuva: Tuomas Puikkonen)

Elokuvaa kuitenkin vaivasi vahvasti tunne siitä, että mentiin vain kohtauksesta kohtaukseen ilman, että annettiin tarpeeksi painoarvoa oikein millekään, etenkin lapsuudesta kerrottaessa. Oxfordiin siirryttäessä se tuntui hieman helpottavan, mutta ehkä joidenkin kohtausten poistolla olisi saanut isompaa painoarvoa ja suurempaa tunnelatausta asioille, joilla oli oikeasti väliä. Ehkä osittain juuri tämän takia itseltäni jäi syvempi tunne-elämys saavuttamatta.

Lopussa kuitenkin jäi vahvasti se fiilis, että pitääkin taas tarttua Tolkienin kirjoihin ja tutustua hänen elämäänsä enemmän. Sanoisin siis että ihan positiivinen lopputulos.

 

 

Antti: “Elokuvaa katsoessa voi käydä läpi melkoisen tunneskaalan”

Dome Karukosken Tolkien on kasvutarina kahdella eri tavalla.”Siinä kuvataan John Ronald Reuel Tolkienin kasvua äitinsä menettäneestä orvosta opiskelijaelämän, ensirakkauden ja ensimmäisen maailmansodan menetysten kautta tunnetuksi kielitieteilijäksi ja fantasiakirjailijaksi. Toisaalta elokuva on myös kuvaus siitä, miten elämänkokemukset auttoivat luomaan Tolkienin kuuluisimman luomuksen, Keski-Maan ja sen legendariumin.

Elokuvan kuvauksessa on monin paikoin viittauksia Tolkienin kuuluisimpiin teoksiin ja niiden paikkoihin, alkaen lapsuusvuosien savusumun täytteisestä Birminghamistä, joka kuvataan lähes Isengardin oloisena synkkyydessään, ja päättyen vuoden 1916 Sommeen, jossa vihollisen liekinheittimet ovat kuin lohikäärmeitä ja sateenkastelema taistelutanner on kuin Tolkienin teoksissa esiintyvät kuolleet suot.

Tolkien-faneille elokuva ei välttämättä tuo kovinkaan paljon uutta, mutta elokuva on siitä huolimatta hyvä ja viihdyttävä. Täydellinen se ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi jotkut vaihdot vuoden 1916 Sommen ja Tolkienin nuoruuden välillä vaikuttivat hieman äkkinäisiltä. Elokuvaa katsoessa voi kuitenkin käydä läpi melkoisen tunneskaalan.