Inhoatko kauhuelokuvien säikyttelykohtauksia tai goren roiskuvaa verta? Ahdistavatko sarjamurhaajat, pahat henget tai hiljalleen kasvava hulluus? Mikä neuvoksi, kun kaverit kutsuvat katsomaan The Ringiä tai yleissivistyksen vuoksi pitäisi lukea jokin Edgar Allan Poen novelli? Haluaisitko ymmärtää kauhugenreä paremmin, mutta pelottaa liikaa? Ei hätää, tämä on juuri sinun juttusi!

Ohje 1: Sovi treffit kauhun kanssa, jotta voitte tutustua

Aloitin kauhu-urani tästä huikeasta suomalaisesta salkkarielokuvasta. Ei muuten ollut liian pelottava edes minulle. (En muista elokuvasta mitään.) (Kuva: elokuvan promojuliste)

Yksi kauhugenren parhaista puolista on juuri omien pelkojen kohtaaminen turvallisesti. Jos se ei onnistu, vaan pelkääminen tuntuu liian kahlitsevalta tai ahdistavalta, ei genrekään pääse näyttämään parhaita puoliaan. Siksi sitä kannattaakin ehkä lähestyä uudesta näkökulmasta. Auttaisiko, jos tietäisitkin etukäteen, mitä on tapahtumassa? Jos tiedät jo ennen elokuvan katsomista, kuka kuolee ja kuka pelastuu, osaat ehkä sulkea silmäsi oikeissa kohdissa tarpeen mukaan ja toisaalta jättää osan pahimmasta jännityksestä kokematta.

Ei hätää – elokuva ei silti välttämättä menetä teräänsä! Kauhuelokuvissa keskeisessä roolissa on usein juonen lisäksi myös tunnelma, josta voi nauttia, vaikka juonen tuntisikin. Kun hahmojen kohtalo ei pelota, voi paremmin keskittyä huomioimaan vaikkapa musiikkia, valaistusta ja hienoja roolisuorituksia. Yllätys- ja säikyttelyelementti ehkä vähenee huomattavasti, mutta ei kauhussa ole kyse vain niistä. Kauhusta voi nauttia juuri sillä tavalla, joka itselle tuntuu omalta. Erilaiset asiat pelottavat erilaisia ihmisiä, eikä mikään kauhu ole “liian lällyä”.

Ohje 2: Tuo kauhu vierailulle kotiisi ja sovi pelisäännöt

Mikä parasta, loppuratkaisun voi tarvittaessa tarkistaa myös kesken elokuvan tai kirjan! Elokuvateatterissa tämä ei tietenkään onnistu, mutta jos lainaat kirjan kotiin tai katsot elokuvaa vaikkapa Netflixistä, mikään ei estä pysähtymästä, kun alkaa hirvittää. Itse katson usein pelottavia kohtauksia muutaman minuutin pätkissä, koska olen aivan liian herkkä, eikä se haittaa! Aivan yhtä arvokas kauhuelämys on kyseessä silloinkin, kun siitä nauttii omaan tahtiin ja sopivina annoksina. Saatan myös laskea kirjan kädestä ja googlata, mitä seuraavassa luvussa tapahtuu, jos vaikuttaa siltä, että kohta päähenkilöille käy jotakin ikävää. (Tulen ja jään laulu on ollut kohdallani pelkkää googlailemista.)

Kauhu on ihan jees, kuha on painajainen merellä.

Jos kauhuelokuvien katsominen tai kirjojen lukeminen yksin kotona pelottaa, kutsu treffeillenne kolmas osapuoli. Ei ole väärin ottaa mukaan kaveria, jos kohtaa uuden ja tuntemattoman tyypin – ja mitäpä muuta kauhun kanssa hengaaminen olisikaan kuin omiin pelkoihinsa tutustumista? Ystävän kanssa voi keskustella, kirkua, pitää taukoja tai jopa antaa periksi, jos vaikuttaa siltä, että kauhu on liian… kauheaa.

Jos kaikki menee hyvin, voitte viettää kauhun kanssa mukavan illan ja sopia toiset tärskyt myöhemmin, kun siltä tuntuu. Mutta jos homma ei toimi, niin sitä varten tarjolla on vielä…

Joo, ei oltu toisillemme ne oikeat saati vaihdettu sormuksia. Nopenopenope. (Kuva: The Ring -elokuvan promojuliste.)

…Ohje 3: Saata kauhu ulos ovesta ja jatka iltaa itseksesi tai ystävän kanssa

Joskus treffit eivät vain toimi ja peli on parempi viheltää poikki. Ehkä ette vain olleet toisillenne ne oikeat?

Eipä hätää. Kauhua ei tarvitse katsella väkipakolla. Ei on ei, ja silloin kun ei tunnu hyvältä, saa lopettaa. Trillerin voi vaihtaa vaikkapa fantasiaromaaniin tai The Ringin sitcomiin ja jatkaa niistä nauttimista hyvällä omallatunnolla. Jos siltä tuntuu, myöhemminkin ehtii antaa uuden mahdollisuuden.

Ja jos ei tunnu, niin hei, maailmassa riittää muitakin genrejä.