Sandra Bullock ja Vivien Lyra Blair. (c) Netflix.

 

Netflixin Bird Boxin lopussa katsoja tietää, mistä elokuvan nimi tulee – mutta jää silti kaipaamaan enemmän.

 

”Don’t take off your blindfold or you’ll die”

 

Elokuva alkaa ilmakuvalla joesta. Samaan aikaan radiopuhelimesta kuuluva miehen ääni kertoo yhteisöstä rakennuksessa, jossa on turvallista. Seuraavassa kohtauksessa Sandra Bullockin roolihahmo Malorie Hayes katsoo kameran ohi kuin puhuen joillekuille, joita katsoja ei näe.

Malorie kertoo, että matka alkaa eikä sidettä saa missään tapauksessa poistaa silmiltä ilman hänen lupaansa, tai muuten kuolema uhkaa. Tätä hän painottaa erityisen voimakkaasti, mistä katsojakin voi päätellä, että näkemisellä on vahva rooli elokuvan juonessa.

Seuraavaksi katsojalle paljastetaan, että Malorie puhuu kahdelle pienelle lapselle, tytölle ja pojalle. Kun Malorie on varma siitä, että lapset ovat ymmärtäneet asian vakavuuden, kolmikko lähtee liikkeelle. Malorie istuttaa lapset veneeseen ja soutaa pois rannasta.

 

Sandra Bullock, Julian Edwards ja Vivien Lyra Blair. (c) Netflix.

 

Tämän jälkeen elokuva siirtyy kuvaamaan tapahtumia viisi vuotta ennen elokuvan alkamishetkeä. Elokuva ei siis etene lineaarisesti, vaan siinä hypitään nykyhetken ja menneisyyden välillä. Tällainen ratkaisu menee helposti pieleen ja tekee elokuvasta sekavan, mutta Bird Boxissa toteutus on kohtuullisen onnistunut.

 

Vihdoinkin! Ei jumpscareja!

 

Elokuvaan on kiinnitetty nimekkäitä näyttelijöitä, mutta vain Bullockin ja Tom Hollanderin roolisuoritukset jäävät todella mieleen. Bullock onnistuu tavoittamaan erinomaisesti tunnekylmän Malorien kasvun ja kehityksen ihmisenä.

Tom Hollander. (c) Netflix.

Hollander puolestaan on vakuuttava Garyna, viimeisenä Malorien ja muiden joukkoon liittyvänä selviytyjänä, jolla on lopulta merkittävä rooli tarinan etenemisessä.

Dialogin taso on heikko eikä hahmojen välillä ole kipinää. Suuri osa hahmoista on kirjoitettu persoonattomiksi eikä heihin ole helppo samastua. Katsoja löytää itsensä miettimästä, miksi pitäisi välittää, kuoleeko joku hahmoista vai ei.

Bird Boxin parasta antia on sen tunnelma. Juoni aukeaa hitaasti, eikä katsojalle anneta suoraa vastausta siihen, mikä elokuvan tapahtumat oikeastaan aiheuttaa. Katsoja saakin itse päätellä, mistä on kyse.

Elokuva ei sorru viime vuosina kauhuelokuvassa suosittuihin jumpscare-kohtauksiin. Painostava ja paikoitellen ahdistavakin tunnelma syntyy klassisesta tuntemattoman pelosta ja siitä, että elokuva ei näytä liikaa. Katsojan mielikuvitukselle jää tilaa luoda vaikka millaisia kauhuskenaarioita.

Bird Box on keskinkertainen, ”ihan ok” kauhuhenkinen trilleri, joka ei hyvästä alusta ja tunnelman luomisesta huolimatta aivan lunasta odotuksia. Aineksia olisi, mutta kaikki lässähtää, kun painostavaa tunnelmaa ei lopulta hyödynnetä ja kliimaksi jää puuttumaan.

Bird Box perustuu Josh Malermanin samannimiseen, vuonna 2014 ilmestyneeseen romaaniin. Sen on ohjannut Susanne Bier ja tuottaneet Dylan Clark, Chris Morgan ja Clayton Townsend. Käsikirjoituksen on tehnyt Eric Heisserer