My people tell stories of the night I was born. They say my mother crossed her legs in the middle of labor and fought with all her strength not to release me into the world. I was born anyhow, of course; nature cannot be denied. Yet it does not surprise me that she tried.
The Hundred Thousand Kingdoms, s. 1

Nappasin N. K. Jemisin kirjan The Hundred Thousand Kingdoms kirjaston hyllyltä hetken mielijohteesta. Ajattelin antaa teokselle mahdollisuuden, vaikka kirjan juoni vaikutti varsin tavanomaiselta fantasiagenren tarinalta:

Yeine Darr on hylkiö, osa pohjoisen barbaarista sukua, mutta kun hänen äitinsä kuolee yllättäen, hänet kutsutaan majesteettiseen Skyn kaupunkiin. Sky sijaitsee pilvien yläpuolella, ja siellä jumalten ja kuolevaisten elämät sotkeutuvat toisiinsa hyvinkin konkreettisella tavalla. Skyssa Yeine kokee järkytyksen, sillä hänet nimetään aivan yllättäen yhdeksi kuninkaan potentiaalisista perijöistä. Luvassa on valtataistelua lähisukulaisten kanssa, ja samalla Yeine yrittää saada selkoa äitinsä mysteerisestä kuolemasta ja tämän perheen verisestä historiasta.

Olinkin yllättynyt, että kirja vetäisi minut mukanaan heti alkuhetkistä lähtien. Luin 400-sivuisen teoksen noin vuorokaudessa, mitä ei tapahdu ihan joka päivä. Kirjassa oli paljon tyypillisiä fantasiatrooppeja, kuten se, että maailmaa ja sen kansoja kuvaillaan suhteellisen paljon, mutta mielestäni tämä oli kerrankin toteutettu varsin toimivalla tavalla: Heti alusta alkaen päähenkilö muistelee tarinaa ja vakuuttelee itseään siitä, että hänen täytyy muistaa kaikki. Siispä on luonnollista, että hän myös kertaa tiettyjä asioita itselleen ja samalla lukijalle sen sijaan, että erinäisiä historiallisia seikkoja vain kerrottaisiin kertomisen takia.

Jumalat ovat erittäin oleellinen osa tarinaa, ja ne ovat omalta osaltani kaikista kiinnostavinta antia kirjassa. Heti alkumetreiltä Yeine on paljon tekemisissä kahden kuolevaisten joukkoon kahlitun jumaluuden kanssa, joita Yeine ja hänen uusi sukunsa voivat käskeä mielin määrin. Heidän ja Yeinen välistä kanssakäymistä on todella mielenkiintoista seurata, vaikken kaikista aspekteista pitänytkään.

Kirjassa oli minun makuuni vähän turhan paljon seksuaalisuutta, mutta reiluuden nimissä se taisi olla varsin normaali määrä yleisesti ottaen. Vaikka päähenkilö on vasta 19-vuotias, sanoisin, että kirja puhuttelee fantasiannälkäistä lukijaa parikymppisestä ylöspäin. Suosittelen.

N. K. Jemisin: The Hundred Thousand Kingdoms (412 s.)
Orbit, 2010
Kustantajan sivuilta luettavissa luku 1.

Ihan söpö naapurin tyttö.