Nörteimmät ystävämme on Nörttityttöjen uusi juttusarja, jossa esitellään…No, nörttejä ystäviä. Haastateltava pääsee itsestään ja nörtteilystään kertomisen lisäksi täyttämään Nörttityttöjen ystäväkirjaa, joka sai inspiraationsa 1990-luvulla kouluissa paljon kiertäneistä ystäväkirjoista. 

 

Kuva: Mia Meri

Vuoden Nörttityttö 2018

 

Nörttitytöt valitsee vuosittain Vuoden Nörttitytön, jonkun henkilön tai tahon joka on toiminnallaan jollain tavalla edistänyt nörttikulttuuria. Viime vuonna Vuoden Nörttitytöksi valittiin Niina Niskanen ja Huomioi helposti -työryhmä. He ovat tehneet työtä esteettömyyden ja turvallisuuden edistämiseksi Suomen nörtti- ja erityisesti larp-piireissä. Raadin perustelut valinnalle olivat seuraavanlaiset:

Huomioi helposti -työryhmä on tehnyt materiaalipaketteja ja työkaluja, joiden avulla mm. pelinjohtajat ja tapahtumanjärjestäjät voivat luoda turvallisia, inklusiivisia ympäristöjä ja puuttua kohtaamaansa syrjintään, ahdisteluun ja muuhun asiattomaan käytökseen. Materiaalit ovat ilmaiseksi saatavilla netissä. Ne ovat selkeästi kirjoitettuja ja sisältävät konkreettisia ohjeita ongelmatilanteiden käsittelyyn. Koemme, että tämä on konkreettinen askel kohti inklusiivista, syrjinnästä vapaata ja turvallista nörttiskeneä.

Huomioi helposti -työryhmä on julkaissut kaksi materiaalipakettia, joista toinen kantaa työryhmän nimeä ja toinen on nimeltään Turvallisempaa larppaamista. Ensimmäinen on koottu inklusiivisuuden lisäämisen sekä vammojen ja rajoitteiden huomioimisen työkaluksi, ja se sisältää sekä pelinjohtajille että pelaajille tarkoitettuja käytännön vinkkejä. Jälkimmäinen on tehty työkaluksi sukupuolisen häirinnän ja ahdistelun torjuntaan ja ehkäisyyn. Vaikka molemmat paketit on tehty erityisesti larppeja silmällä pitäen, voi niitä soveltaa mainiosti myös roolipeleihin ja erilaisiin tapahtumiin.

Löydät Huomioi helposti -materiaalin täältä ja Turvallisempaa larppaamista -materiaalin täältä,

Tokihan Vuoden Nörttityttöön pitää pystyä tutustumaan paremmin, joten pyysin Niinaa kertomaan enemmän itsestään, omasta larp-harrastuksestaan, Huomioi helposti -työstä sekä siitä, miltä tuntuu olla Vuoden Nörttityttö.

 

Aloitetaan ihan perusasioilla: kuka olet, ja mistä tulet?

Olen Niina ja tulen Helsingistä.

Mikä sai sinut alunperin innostumaan larppauksesta?

Varmaankin ystäväni Sanna, joka oli lukenut siitä jostain. Hänellä taisi olla tuttuja, joiden kautta juttuun pääsi sisään. Ihan tarkalleen en muista, tästä on kuitenkin aikaa yli 20 vuotta. Samoihin aikoihin kuulin myös Keskiaikaseuran toiminnasta, mutta larppaaminen veti helpommin mukaansa. Kai pohjimmiltaan syynä oli todellisuuspako. Oli huima ajatus päästä elämään esim. fantasiakirjallisuuden tarinoita pelien kautta (luin silloin paljon fantasiaa ja se oli myös yleinen larppien genre 90-luvulla).

Kauanko olet larpannut? Muistatko ensimmäisen larpin, johon osallistuit?

Muistan oikein hyvin ekan pelini, se oli syksyllä 1996. Genre oli fantasiaa ja hahmoni oli nimeltään Jaram. Sen aikaiseksi naishahmoksi hän oli varsin edistyksellinen: hän oli soturi, joka oli pikkusiskonsa kanssa pakenemassa tekemäänsä rikosta. Muistaakseni rikos oli tehty itsepuolustukseksi.

Kuulostaa hyvältä! Kerro lisää.

Peli pelattiin Suomenlinnassa. Siinä oli myös mm. haltiaprinsessa, örkkejä ja paha velho. Ennen peliä olimme käyneet ostoksilla Herttoniemen Etolassa ja askarrelleet bofferimiekkoja Sannan autotallissa. Vieläkin muistan että ilmastointiteippi piti saada siististi paikalleen. Itse peli varmaan jännitti. Paha velho uhkaili hahmoani yhdessä Suokin hämäristä luolista. Oli kuuma. Pian oltiin jo miettimässä larppiyhdistyksen perustamista, keräämässä jäseniä teksti-TV:n kautta (!), osallistumassa uusiin peleihin ja lopulta tekemässä niitä itse.  

 

Huomioi helposti

 

Mikä sai sinut lähtemään tekemään materiaalia inklusiivisemman ja turvallisemman larppauksen mahdollistamiseksi? Oliko takana joku yksittäinen tilanne, vai seurausta vuosien saatossa kertyneistä asioista?

Keskeinen motivaattori häirinnän vastaisen materiaalin synnyssä oli keskustelut sosiaalisessa mediassa. Rohkeat ihmiset alkoi puhua ahdistelusta ja häirinnästä, jota he ovat kohdanneet. Tuntui ettei pelinjärjestäjillä ollut mitään yhteistä työkalua asiasta keskustelemiseen tai sen kanssa työskentelemiseen. Päätin luoda sellaisen. Ahdistelijat on tietty häirinneet minuakin koko elämäni ajan, joten asiantuntijuutta siinä asiassa löytyi.  Oli aika pysäyttävää alkaa miettiä, kuinka paljon häirintää on itse joutunut kokemaan ja miten pienestä asti.

Huomioi helposti -materiaaliin syntyi kipinä niin ikään somekeskusteluista. Oli ollut puhetta esim. pelinjohdon jaksamisesta, erilaisten sukupuoli-identiteettien huomioimisesta peleissä jne. Mietin kumppanini Simo Järvelän kanssa, että aiheesta saisi aika helposti kasattua tietopaketin pelinjärjestäjiä varten. Saimmekin kokoon tiimin ihmisiä, joilla oli sanottavaa materiaalin eri aihealueisiin.

Millaisen vastaanoton projektit saivat, kun lähdit niitä esittelemään? Oliko ihmisiä helppo saada mukaan kertomaan kokemuksistaan?

Ensiksi esittelin materiaalin runkoa X-Conissa, joka on erityisesti pelinjärjestäjille suunnattu viikonlopputapahtuma. Vastaanotto oli tosi positiivinen, ja syntyi hyvää keskustelua. Kun materiaali oli pidemmällä, monet ihmiset auttoivat edelleen ehdotuksillaan ja kommenteillaan. Keräsin tosiaan jonkun verran myös häirintäkokemuksia. Niitä ei tullut kovin paljon, mutta se ei toisaalta ollut materiaalin tärkein pihvi.

Huomioi helposti -materiaalin vastaanotto on ollut käsittääkseni niin ikään hyvää. Esittelimme sitä koko tiimin voimin vuoden 2018 Ropeconissa. Taitaa kuitenkin olla niin, että näitä materiaaleja lukevat ja käyttävät ennen kaikkea ne, joilla jo valmiiksi on tietämystä tai kiinnostusta aiheesta. Siksi vastaanottokin on varmaan näyttäytynyt pääosin positiivisena.

Millaista palautetta materiaaleista on tullut?

Ei ole tullut kovin paljon suoraa palautetta (palautteen antaminen on kokemukseni mukaan valitettavan vähäistä ylipäätään). Tiedän että häirintämateriaaliin linkataan melko hyvin pelien sivuilla, mutta en tiedä miten sitä tarkemmin käytetään. Olen kuullut, että siitä on ollut hyötyä esim. häirintätapausten käsittelyssä, joten se on vaivansa arvoinen.

Olen huomannut, että joillakin on ollut tarve löytää materiaalista synninpäästö tai selkeä ohjeistus juuri heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa. Selvästi ajatus siitä, että on saattanut haluamattaan häiritä toista, on ollut tosi ahdistava, ja ymmärrän sen hyvin. Olen yrittänyt viestittää, ettei materiaali kuitenkaan ole lakikirja eikä se voi nimetä ketään häiritsijäksi tai myöskään vapauttaa syyllisyydestä.

Miten toivoisit materiaalien muuttavan larppikulttuuria? Mikä on isoin asia, mitä haluaisit muuttaa? Mitä toivoisit säilytettävän ja vaalittavan?

Toivoisin ihmisten alkavan tiedostaa paremmin valta-asetelmia ja etuoikeuksia, jotka usein vaikuttavat häirinnän ja muun vallan väärinkäytön taustalla, hyvässä ja pahassa. Ihmisten aito huomioiminen ja sitä kautta turvallisuuden ja viihtyvyyden lisääminen ei onnistu vain toivomalla parasta, vaan kyllä se vaatii ihan oikeasti vähän vaivaa kaikilta. On hienoa jos ei itse esim. käyttäydy epäasiallisesti, mutta vielä parempi on jos tekee aktiivisesti vähän hommia haitallisen käytöksen ja käsitysten vähentämiseksi.

Larppikulttuuri on olemassa, pyörii ja kehittyy vapaaehtoistyön voimalla. Tämän innostuksen ja antaumuksellisen työn toivoisin säilyvän ja kukoistavan edelleen, samalla kun ongelmakohtiin pureudutaan ja niitä saadaan siistittyä pois. On ollut myös hieno huomata larppaamisen tunnettuuden lisääntyvän, ja toivon että tämä kehitys jatkuu samanlaisena, ja siten että larppaaminen tunnetaan nimenomaan vahvuuksistaan.

 

Missä olit, kun kuulit valinnastasi? Millaisia tunteita Vuoden Nörttitytöksi valinta herätti?

Pakko myöntää että en kyllä muista missä olin. Valinta on minusta hieno tunnustus ja tärkeä osoitus siitä, että työ jota olemme tehneet turvallisemman ja inklusiivisemman larppikulttuurin eteen, on huomattu. Se kannustaa jatkamaan hommaa eteenpäin – mitään sinänsä palkitsevaa tai inspiroivaahan työ ei suinkaan aina ole. Olen aidosti tosi ylpeä siitä että voin kutsua itseäni nörttitytöksi, ja siitä miten nörtti-termi on otettu haltuun ja voimaannutettu.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää Nörttitytöille ja blogin lukijoille?

Kaikkea kivaa tähän alkaneeseen vuoteen ja jatketaan nörtteilyä samaan malliin 🙂

 

Nörteimmät ystäväni -ystäväkirja

 

Nimi: Niina

Ikä: 38

Lempinimi: Valitettavasti mulla ei koskaan ole ollut lempinimeä. Irkkinikkini Shampanja oli varmaan lähimpänä.

Mitä teen: Arkipäivisin olen töissä. Kun en ole, luen, kirjoitan, hengailen eläinten ja kavereiden kanssa, käyn salilla, jumpassa ja joogassa. Käyn joskus larpeissa. Aloitan aina alusta uudelleen lempisarjani Buffyn ja Frasierin. Vähän myös suunnittelen tulevia projekteja.

Missä asun: Töölössä.

Kenen / minkä kanssa asun: Kumppanin, koiran ja kissan.

Minulla on liikaa: Pehmoleluja? Voiko niitä olla liikaa? Ei, joten ehkä tavaraa, jota en käytä.

Minulla on liian vähän: Itsekuria.

Harrastan: Kirjallisuutta, musiikkia, liikkumista, larppaamista. Tanssia aina kun mahdollisuus.

Lempivärini: Musta, tai jos se ei ole hyväksyttävä väri niin vihreä.

Haaveammattini: Vapaa kirjailija ja pelisuunnittelija

Mitä nörttiys tarkoittaa minulle: Vapautta kiinnostua erikoisemmistakin asioista ja saada siihen tukea ja hyväksyntää, ei dissausta.

Lempinörttäykseni: Kirjat ja tekstit. Myös vaatteita on aikanaan tullut ommeltua paljon.

Ketä ihailen: Ihmisiä, jotka eivät anna ulkopuolelta tulevien ulkonäkö- tai käyttäytymispaineiden rajoittaa itseään. Ihmisiä, jotka omistautuvat intohimoisesti omalle alalleen, ihmisiä jotka taistelevat vääryyksiä vastaan. Oopperalaulajia ja musikaalitähtiä!

Kuka / mikä haluaisin olla yhden päivän ajan: Merenneito.

Miksi: Merenneidot on aina tuntuneet läheisiltä olennoilta. Yhtä päivää voisi muistella pitkään.

Hotein fiktiivinen hahmo: Olen ihastunut helposti hahmoihin, joissa yhdistyy vahvuus ja heikkous. Niihin on lukeutuneet, täysin sensuroimatta ja analysoimatta, esim. Raistlin Majere, Spike, Boromir, Turtles-sarjan Tikku ja Hikaru no go -mangan Sai. Hottia ovat myös isot, vahvat ja karvaiset, esim. Taru sormusten herrasta -leffan uruk-hai (mut hammashygienialla varustettuna).

Kirja jonka luin viimeksi: Robert Galbraithin Lethal White. Jos kaipaa vetävää modernia lukudekkaria, suosittelen tätä sarjaa. Kaikki osat on myös suomennettu.

Kaikkien aikojen parhain peli: Täysin mahdotonta sanoa. Mulla on ollut hauskaa sekä mökillä Afrikan tähden poliittisesti erittäin epäkorrektin täydennellyn version parissa että puolalaisessa linnassa epookkilarpin tanssiaisissa, ja vielä nukkumaan mennessä Little Alchemyn kanssa. Puhumattakaan siitä miten pelien tekeminen on kehittänyt itseäni pelisuunnittelijana. Peleissä parasta on se, että niitä on niin monenlaisia eri ihmisille ja eri tarpeisiin, kaikissa elämänvaiheissa.

Hahmo, jota roolipelasin viimeksi: Roolipelasin viimeksi Ingridiä, nelikymppistä laivanvarustajaleskeä.

Minusta tehdyllä action figurilla olisi seuraavat lisävarusteet: Kirja, läppäri ja pyrstö.

Sanoisin fiktiiviselle lempihahmolleni: Kiitos Buffy että voin tiukan paikan tullen miettiä, mitä sinä tekisit. Se on yleensä oikein.

Perustelut, joilla saisit Tohtorin ottamaan sinut mukaan TARDISin kyytiin: En ehkä lähtisi suostuttelemaan. Päätöksen pitäisi tulla molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja toimeen tulemisesta. Olisin kyllä uskollinen ja sitkeä matkakumppani.

Seljasauva, näkymättömyysviitta vai elpymyskivi? Kyllä näkymättömyysviitta olisi ehkä kaikkein hauskin ja monikäyttöisin.

Aikamatkustus menneisyyteen vai tulevaisuuteen? Ehdottomasti tulevaisuuteen.

Korkea vai urbaani fantasia? Kumpikin miellyttää, mutta valitsen korkean, ihan oman vahvan haltiaprinsessa- ja fantasiakirjojenkulutusmenneisyyteni vuoksi.

Millennium Falcon vai Firefly? Millennium Falconiin on kyllä vahvempi tunneside.

Työpöydän taustakuvani nyt: 

Kuva on vuodelta 2015, Ascensionin saarelta Atlantilta, kun olin palaamassa St. Helenasta.

Kenelle haluan antaa tämän ystäväkirjan: Emi Maedalle, joka on pitkän linjan järjestöaktiivi, Ropeconin tekijä, larppaaja, roolipelaaja ja varmaan kaikkea muuta mitä en edes tiedä.

Mitä haluan häneltä kysyä: Mikä on taito, jonka opit viimeksi?