En ollut ollenkaan tietoinen luonnon lainaamisesta ennen kuin ystävä tammikuun alussa mainitsi, että kirjastoilla on vuosittain ”Luonto lainassa” -viikko. Harmittaa suuresti, ettei tämä ole osunut aiemmin tietoisuuteeni, sillä olen suuri sekä kirjastojen että luonnon ystävä, mutta olen pieneltä paikkakunnalta, joten laitetaan kaikki sen piikkiin! Nyt on kuitenkin hyvä aika levittää kirjastojen ja luonnon ilosanomaa laajemmallekin.

Luonto lainassa -viikko täyttää tänä vuonna jo 20 vuotta. Viikon pääjärjestäjänä toimii Suomen luonnonsuojeluliitto: aiemmin mukana ovat olleet myös Luonto-Liitto sekä Suomen kirjastoseura. Yleensä viikkoa vietetään helmikuun alussa, ja tänä vuonna se osuu 4.-8.2.

Viikolla on aina jokin tietty teema, joka liittyy ajankohtaiseen luontokeskusteluun Suomessa: tänä vuonna teemana on ”ilmasto”. Aihe onkin erittäin ajankohtainen, kun eduskuntavaalit lähestyvät ja vaalikeskustelussa vilahtaa jatkuvasti sana ”ilmastovaalit”. Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta löytyy aihepiiriin sopivia lukuvinkkejä.

Graafinen ilme: Petter Nissinen / Suomen luonnonsuojeluliitto

#luontolainassa

”Luonto lainassa -viikon nimeen liittyy ajatus siitä, että luonto on meillä vain lainassa, ja siitä on pidettävä hyvää huolta”, kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton sisäisen viestinnän ja koulutuksen asiantuntija Jenni Hamara. ”Nykyään viikosta on tullut enemmän kansalaisten vapaa pop up -tapahtuma, joka putkahtaa eri näköisenä eri paikoissa tekijöistä riippuen.” Viikon aikana voikin törmätä paikallisen luonnonsuojelujärjestön ja kirjaston järjestämiin yhteistapahtumiin, tai huomata kirjastossa esittelyhyllyn ilmasto-aiheisille kirjoille.

Tapahtumaan on parhaimmillaan osallistunut jopa 255 kirjastoa eri puolella Suomea, mutta Hamara kertoo, että osallistujia ei enää lasketa: ”Annamme yhdistysten ja kirjastojen itse vapaasti päättää, kuinka he haluavat tehdä Luonto lainassa -viikosta oman näköisensä. Tarjoamme yhteisen teeman ja visuaalisen ilmeen sekä vinkkejä toteutukseen, mutta annamme vapaat kädet ideointiin ja toteutukseen. Toivomme, että Luonto lainassa -viikko saisi kaikenlaiset ihmiset innostumaan luonnonsuojelusta ja liittymään Luonnonsuojeluliittoon. Sloganimme on ”Ole luonnonvoima. Yhdessä suojelemme suomalaisen luonnon.” Se sopii myös tähän viikkoon. Sosiaalinen media on tuonut uuden ulottuvuuden viikon viettoon sitten vuoden 1999. Kuvia ja tietoa tapahtumista voi jakaa #luontolainassa-tunnisteella.”

Hamarin mukaan viikko on ollut hyvin pidetty, ja Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset ovat alkaneet pyörittää sitä oma-aloitteisesti paikkakunnillaan. Kirjastot ja yhdistykset alkavat kysellä jo syksyllä, mikä helmikuisen viikon teema on. Viikko on kuitenkin tarkoitettu aivan kaikille, samoin kuin myös tapahtumien järjestäminen.

”Haluamme kutsua kaikki ideoimaan ja toteuttamaan mielikuvituksellista toimintaa oman lähikirjaston ja/tai luonnosuojeluyhdistyksen kanssa. Luuri käteen ja soitto omaan kirjastoon tai paikallisyhdistykseen!” Hamari vahvistaa. Esimerkiksi paikalliset nörttityttöjärjestöt voisivat saada vaihtelua toimintaansa luontolainaviikon avulla. Tapahtumaideoita voi ehdottaa myös yksityishenkilönä.

Hamari tahtoisi itse nähdä innostavia ja toimintaan kannustavia tempauksia kirjastoissa ja luonnossa: ”Luonto lainassa -viikko ei pyöri rahan vaan mielikuvituksen ja sivistyksen voimin. Itse ripustaisin mielelläni oman ilmastolupaukseni kirjaston pihapuuhun tai laitattaisin lapsilleni norppatatuoinnin lasten osastolla.”

 

Kirjavinkit ilmastoon

Hamarin suositus sekä kokeneelle ilmastokriisi-asiantuntijalle että asiaan vielä tutustumattomalle keltanokalle on Suomen luonnonsuojeluliiton listastakin ensimmäisenä löytyvä Hanna Nikkasen ja työryhmän ”Hyvän sään aikana – mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken”. Kirja on vuonna 2017 julkaistu tietoisku siitä, miten ilmaston lämpeneminen iskee Suomeen ja miten me siihen reagoimme. Teos käsittelee muun muassa Suomen kestämättömimpiä valtarakenteita, ja kirjoittajat tapaavat tulevaisuuden ilmastopakolaisia ja selvittävät, miten demokratiamme voisi kestää muutospaineen.

Oma suosikkini ilmastokirjallisuudessa on Risto Isomäki. Kaksi hänen tietokirjallisuutta edustavaa teostaan on päässyt myös SLL:n listalle (tosin 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen on valitettavasti kirjoitettu jo vuonna 2008, ei 2018), mutta itse suosittelisin fiktion ystäville Isomäen Finlandia-ehdokkaanakin ollutta Sarasvatin hiekkaa (2005). Kirja on ekologinen jännitysromaani, jossa käsitellään muun muassa Grönlannin jäätiköiden liian nopeaa sulamista ja sitä, mitä se maapallolle tarkoittaa. Äärimmäisen karmaiseva ja käsinkosketeltavan kiihdyttävä teos. Kurganin varjot (2014), yksi Isomäen muista kirjoista, on myös erittäin kiinnostava teos: Mustallamerellä tapahtuu äkkiä ekokatastrofi, jota kukaan ei ole osannut ennustaa mutta joka uhkaa heti valtavaa ihmismassaa. Kirja tarjoaa aidon kauhukuvan lähitulevaisuudessa tapahtuvaan (fiktiiviseen) ekokatastrofiin.

Johanna Sinisalon romaani Enkelten verta (2011) taas tuo esiin uhkakuvan siitä, mitä maailmalle tapahtuisi, jos tuhoisa mehiläisten joukkokatoaminen alkaisi. Teos käsittelee eettisiä kysymyksiä siitä, miten luontoon ja eläimiin tulisi suhtautua, ja tuo esiin ihmisten sokeuden pakottavien valintojen edessä. Lisäksi suosittelen Piia Leinon uutuusromaania Taivas (2018) (laajempi Nörttityttö-arvostelu täällä), jossa virtuaalitodellisuus on vallannut ihmisten elämän. Teoksessa käsitellään taustalla sitä, kuinka ilmastonmuutoksesta aiheutunut vedennousu on hukuttanut rannikkokaupunkeja ja kuinka Suomi on suljettu muureilla, jotta kantasuomalaiset pysyisivät vereltään puhtaina ilmastopakolaisten rynniessä maasta toiseen.

Mikäli Luonto lainassa -viikko jäi kutkuttamaan toden teolla, viime vuoden lukuvinkkejä teemalla ”metsä kutsuu sinua” voi lukea esimerkiksi Kirjasammon sivuilta täältä ja täältä.