Alustat: PlayStation 4, Xbox One (testattu), Microsoft Windows
Kehittäjä: Bethesda Game Studios
Julkaisija: Bethesda Softworks
Genre: Toimintaroolipeli
Ikäraja: 18


Fallout 76 alkaa Vault-Tecin Länsi-Virginiassa sijaitsevasta kontrolliholvista numero 76. Holvi aukeaa 25 vuotta ydinsodan jälkeen, Reclamation Daynä, 23. lokakuuta 2102. Pelin alkaessa on Reclamation Day juhlittu, ja pelaaja on viimeinen, joka poistuu holvista. Holvin Overseer eli johtajahahmo on lähtenyt jo aiemmin ja jättänyt jälkeensä holonauhoja, joissa hän kertoo salaisesta tehtävästään; Vault-Tec on määrännyt hänet etsimään ja turvaamaan kolme ydinasesiiloa, ja Overseer pyytää apua tämän tehtävän täyttämisessä. Loogisesti hän ei ole kuitenkaan jäänyt holvin eteen odottamaan apuvoimia, vaan suunnannut edeltä jonnekin Appalakkien alueelle, josta hänet sitten pitäisi löytää. Tuttuun Fallout-tapaan pääjuoni on kuitenkin sivuseikka, kun sivutehtäviä alkaa putoilla sitä mukaa, kun uusia paikkoja löytyy. Fallout 76 eroaa edeltäjistään erityisesti siinä, että tämä peli on kokonaan online eli verkossa pelattava, ja kaikki muut maailmassa tavattavat ihmiset ovat toisia pelaajia. Tarkoituksena on kohdata maailma kavereiden kanssa, ja tehdä tehtäviä tiimeissä.

Koska pelistä puuttuvat kokonaan NPC-hahmot, eli koodatut ihmishahmot, tulee nopeasti yksinäistä. Muut pelaajat tuntuvat yhtä epäsosiaalisilta kuin minäkin, eikä keskustelua saa aikaseksi. Ainoat ihmisäänet tulevat siis holonauhoilta, joita sitten onkin ripoteltu ympäri pelimaailmaa enemmän kuin tarpeeksi. Tietysti pelin lukuisat robotit myös puhuvat, mutta heidän keskustelunsa ovat aika yksipuolisia ja itseääntoistavia. Mitään dialogivaihtoehtoja ei ole, eli turha odottaa henkeviä keskusteluja. Muutamalta pelaajalta olen saanut tiimiytymispyyntöjä, mutten oikein osaa suhtautua niihin, kun olen yksin tottunut pelaamaan.

Peli on monella tapaa ristiriitainen. Online-pelaamisesta innostuneelle siinä on liian vähän muita pelaajia, ja yksinpelaamisesta innostuneelle kuitenkin liikaa. Positiivinen puoli yksinpelaajalle on se, ettei tiimiä varten tarvitse olla kaverilista täynnä Falloutia pelaavia kavereita, vaan tiimejä voi muodostaa pelin aikana. Omasta kokemuksesta kuitenkin huomasin, että kun tiimi on muodostettu esimerkiksi sen jälkeen kun, ollaan satuttu samaan tulitaisteluun yhtä aikaa ja joku lähettää tiimiytymispyynnön, on tiimin ohjaaminen sitten jälkeenpäin hankalaa. Mitä me nyt sitten tehdään yhdessä? Muiden pelaajien kanssa voi kommunikoida emoteilla, mutta niiden käyttö tässä tilanteessa ei oikein auta. Voin näyttää hahmollani muille esimerkiksi peukkua tai sydäntä, viittoa olevani nälkäinen tai janoinen, mutta mitenkään et saa viitottua että ”Sopisiko mennä tuonne majakalle metsästämään tulikärpäsiä, vai tehdäänkö tuota sun missiota ensin?” Mikrofoneja tuntuu löytyvän harvoilta, tai sitten niitä ei vain haluta käyttää. Myönnän itse vierastavani muita ihmisiä MINUN pelissäni. En halua kuulla muiden kommentteja tai puhua vieraille. Olen kuullut liikaa kauhutarinoita pelaajista, jotka huutavat mikrofoniin, soittavat musiikkia liian lujalla, tai rouskuttavat sipsejä. Onneksi tässä pelissä saa asetuksissa valittua, kenen äänen kuulee.

Kappas, sehän on Grafton Monster!

Yksinpelaajaa harmittaa hieman myös se, että erityisesti alueellisilla event-tyypin tehtävillä vihollisia on aivan liikaa yhdelle pelaajalle. Niissä kun on tarkoituksena, että alueella olevat pelaajat yhdessä tekisivät tehtävän, ja kaikki saisivat palkkion. Mutta koska pelimaailma on valtava, ja pelaajia on yhdellä palvelimella korkeintaan 24, on todennäköisyys melko pieni sille, että joku muukin eksyy juuri samaan aikaan samaan tehtävään. Ja entäpä jos siellä on jo joku? Mitä jos se haluaakin pelata yksin? Muutenkin vihulaisia tuntuu olevan joissain kohdin ihan liikaa, ja lisäksi niiden tasot ovat kovin moninkirjavia (esimerkiksi itse olet tasolla 16, ja vastaan saattaa samassa ghoul-joukkiossa tulla kaikkea tasolta 1 tasolle 30 asti). Itseäni harmittaa myös suuresti se, että jossain kohdin vihollisia spawnautuu (eli ilmestyy olemaan) tyhjästä ilmasta. Mitään taktikointia ei pysty tekemään, tai kiertämään tai hiippailemaan, kun se ghoul sitten napsahtaakin tyhjästä siihen metrin päähän ilman mitään ennakkovarotuksia. Kiitti!

Koska olen Fallout 4:n vannoutunut fani, tulee tätä peliä verrattua väkisinkin siihen, sekä tietysti myös muihin Fallout-sarjan peleihin. Fallout 4 alkaa siitä, kun pelaaja pakenee kodistaan holviin suojaan puolisonsa ja pienen vauvansa kanssa. Kaikki kolme syväjäädytetään, mutta pelaaja sulaa tajuihinsa nähdäkseen kuinka hänen puolisonsa tapetaan ja lapsensa kidnapataan. Kun pelaaja vihdoin toikkaroi ulos holvista, on häntä vanhan kotinsa pihalla vastassa sympaattinen kotitalousrobotti Codsworth. Ja heti asuinalueelta poistuttuaan hän tapaa omistajansa menettäneen saksanpaimenkoiran, Dogmeatin. Tämä alkujuoni vetoaa tunteisiin, ja saa pelaajat palaamaan pelin pariin muutenkin. Lisäksi peli on täynnä sympaattisia ihmishahmoja, jotka tarinoillaan koskettavat ja naurattavat ja siten saavat pelaajan sitoitumaan paremmin peliin. Fallout 76 ei kuitenkaan liikoja tunteile, vaan heittää pelaajan maailmaan, josta puuttuu syvyys. Overseer, jota siis koitetaan pääjuonessa etsiä, on vain ääni nauhoilla; olisi ollut ehkä parempi pelin alussa tehdä edes pieni pätkä, jossa näkyy Overseer ja pelaaja, heidän välilleen olisi luotu jotain tunnesidettä; näin pelaajalle tulisi olo, että etsii rakasta ihmistä. Nyt hukassa on vaan ”joku tyyppi”. Lisäankeutta tuo kaikkialta löytyvät ruumiit: holotapeilla ja paperilapuilla kaivataan rakkaita ihmisiä, mutta lopulta kaikki ovat kuitenkin kuolleet. Ymmärrän kyllä, että ydinsodan jälkeinen maailma on aika rankka paikka, ja että kuolleita on varmasti kaikkialla: mutta kai nyt joku on jäänyt henkiin?

Edellisissä Fallout-peleissä on pelaajan apuna ollut VATS-tähtäysjärjestelmä, joka hidastaa aikaa ja helpottaa kohteeseen osumista. VATS on edelleen olemassa, mutta koska online-pelissä ei oikein voi yhdelle pelaajalle hidastaa aikaa, tapahtuu tähtääminen reaaliajassa. Henkilökohtaisesti en ole VATSia kauheasti tässä pelissä käyttänyt; se on ihan kiva apu tiukoissa tilanteissa, mutta hyvin pärjään ilman sitäkin. Lisäksi olen huomannut, että tässä pelissä parhaita aseita ovat erilaiset lyömäaseet, ja niillä tuhoa saa aikaseksi ihan pelkällä vimmatulla huitomisellakin. Paitsi tietysti, kun joku ampuu katolta.

Myös Fallout 4:ssä tutuksi tullut rakentelu sekä perk-järjestelmä ovat kokeneet uudistuksia. Rakentamista on haluttu helpottaa C.A.M.P. –laitteella, jonka pelaaja voi asettaa ihan mihin vain. Kun se on paikallaan, pelaaja pääsee rakentamaan itselleen leiriä. Pelaaja voi rakentaa erilaisia rakentelupöytiä, sekä perinteisesti erilaisia asumuksia ja niihin sisustusta. Näitä leirejä voi kuitenkin rakentaa vain yhden kerrallaan mutta sitä yhtä rakennelmaa voi sitten piirustusten avulla siirtää paikasta toiseen ilman, että rakentaminen pitää aina aloittaa alusta. Kartalla on myös useita kiinteitä leirejä, joita voi käydä valloittamassa itselleen. Toki sitten joku muu pelaaja voi sen käydä valloittamassa taas itselleen. Näihin leireihin myös hyökkäilee pahiksia aaltoina, mikä taas saattaa olla vähän liikaa alemmilla tasoilla oleville pelaajille. Ja tietysti kaikki rakentamasi katoaa ja omistus loppuu, kun putoat palvelimelta (joko kun lopetat pelin, tai kun palvelin itsekseen kaatuu).

Perk-järjestelmä puolestaan on uudistettu korttimuotoon. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että noin 30 pelitunnin jälkeen en oikein vieläkään ole päässyt perille tuosta järjestelmästä. Pelaajalle annetaan muutaman tason välein uusi pakka, jossa on käytettäviä kortteja (sekä vitsikortti, ihan vain huviksi). Näistä korteista sitten kasataan jokaiselle SPECIAL-ominaisuudelle oma setti kortteja. Tämä olisi vielä yksinkertaista ja ymmärrettävää, mutta tämän lisäksi kortit ilmeisesti toimivat keskenään eri tavoin. Tiettyjä kortteja yhdistelemällä saa taas erilaisia ominaisuuksia hahmolleen. Kortteja voi myös lahjoittaa tiimikavereilleen, jolloin ryhmä saa omia uusia vahvuuksia. Vitsi piilee kuitenkin siinä, ettei valittuja kortteja voi olla loputtomasti. Tämän takia ilmeisesti erilaisiin tilanteisiin pitäisi kerätä erilaiset korttikombot. Mutta missä vaiheessa niitä komboja sitten miettii ja kasaa? Online-pelissä kun tapahtumat etenevät koko ajan, vaikka itse kuinka tuijottaisit pipboytä.

Fallout 76 on myös edeltäjiään enemmän selviytymispeli. Tietysti edellisissäkin on voinut valita vaikeustasoksi survivalin, mutta tässä pelissä, jälleen online-ominaisuuden takia, ei voi valita vaikeusastetta, joten kaikki vain koittavat selviytyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan pitää esimerkiksi tietyin väliajoin syödä ja juoda. Et voi pitää terveyttä yllä pelkästään esimerkiksi stimpakkien avulla, vaan jossain vaiheessa maha alkaa murista ja vaatia kiinteää ruokaa, ja janokin yllättää. Vettä tietenkään ei voi juoda, koska se on pahasti saastunutta, vaan se pitää keittää. Ja tähän tarkoitukseen sinun pitää kerätä puuta, jotta saat keitinvedet porisemaan tulille. Ja tietysti ne ruoat sitten myös pilaantuvat, ellei niitä syö tarpeeksi pian. Nukkuminen puolestaan ei taida olla pakollista (ainakaan itselle ei ole vielä tullut unenpuutteesta ongelmia), mutta se on tehokas keino palauttaa kulunut HP, eli terveyspisteet. Mutta ihan missä tahansa ei kannata nukkua, vaikka patja tai makuupussi löytyisikin; saatat nimittäin saada itseesi jonkin taudin likaiselta patjalta. Taudit sitten taas aiheuttavat erilaisia ongelmia, mutta poistuvat itsestään jonkin ajan kuluttua. Niitä voi myös parantaa erityisillä lääkkeillä. Myös säteily on tässä pelissä hieman haastavampi vastus, sillä se aiheuttaa mutaatioita. Mahtaisikohan hahmolleni kasvaa kolmas käsi, jos oikein yritän häntä säteilyttää?

Omalla kohdalla pelaamisen aloittaminen oli ehkä hieman tahmeaa, koska pelissä on näitä pieniä nyansseja, kuten CAMP ja perkit ja selviytymisaspekti, jne, joita ei oikein missään opetettu pelaajalle. Esimerkiksi ihmettelin pitkään, miksi aina kuolin taisteluissa, miksi se hp palkki aina hupeni niin nopeasti. Olin toki askarrellut itselleni suojavarusteet, mutta niistä ei oikein tuntunut olevan apua. Kunnes sitten lueskelin keskustelua aiheesta Facebookin Fallout-ryhmässä, ja joku kertoi, että varusteillakin on tasot, ja jos on itse tasolla 15, ei tason 1 suojavarusteista oikein ole enää apua, vaan pitää askarrella itselleen uudet, tason 15 suojavarusteet. Aseet myös tuppaavat hajoamaan, kun niitä käyttää tarpeeksi, ja sitten ne pitää korjata. Mutta tässä pelissä ei onnistukkaan sama temppu kuin esim. New Vegasissa, eli samanlaisella aseella ei pysty korjaamaan toista asetta.

Pari viikkoa virallisen julkaisun jälkeen peli on vielä täynnä erilaisia bugeja, mutta toisaalta pelin leimaaminen huonoksi bugien takia on sama, kun jättäisi asunnon ostamatta rumien huonekalujen takia. Bugeja korjaillaan jatkuvasti isojen päivitysten kanssa. Toisaalta, pelissä on tällä hetkellä useita isoja bugeja, jotka enemmän tai vähemmän haittaavat pelaamista. Tavaroiden katoilua ja palvelinten kaatuilua, kuolemattomia vihollisia ja yhdellä ampumisella katoavaa ammusvarastoa. Sellaisia ärsytyksiä ja ominaisuuksia, joita ei voi oikein edes kiertää mitenkään. Bethesda on lupaillut lisää päivityksiä, ja luvannut myös korjata joitakin pelaajia ärsyttäviä piirteitä, jotka eivät virallisesti ole bugeja. Paljon on lupailtu myös pelin kehittyvän ajan kuluessa; uusia alueita aukaistaan ja uusia konsepteja tuodaan mukaan peliin.

Kuten jo aiemmin totesin, minulla on takana noin 30 pelituntia, ja tunteeni ovat edelleen hyvin ristiriitaiset. Toisaalta Fallout 76 on hieno peli, pelimaailma on valtava, ja online-pelaamisen mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat kiinnostavia. Pelistä löytyy hauskoja pieniä yksityiskohtia, ja kun pelitekniikasta pääsee kärryille, on pelaaminen suhteellisen vaivatonta. Bethesda on lupaillut paljon uudistuksia peliin ajan kuluessa, ja niitä odotankin innolla; onhan tuolla pelillä hyvä potentiaali. Mutta. Jotain tästä puuttuu. Pelimaailma tuntuu yksinäiseltä ja juoni kovin päälleliimatulta. Olen kauhean innoissani pelistä, haluan olla innoissani, mutta aina välillä tulee fiilis, että peli on lässähdys. Edelliset Falloutit ovat olleet elämyksiä, pelaamiseen on liittynyt tunnetta ja peleissä on ollut imua. Tässä ei oikein ole. Fallout 4 jaksaa edelleen, yli 1100 pelitunnin jälkeen, herättää tunteita. Pelästyn kiljumiseen asti hyökkääviä ghouleja, kyynelehdin edelleen tavatessani Dogmeatin ekaa kertaa, ja jaksan nauraa Codsworthin vitseille. VAIKKA olen pelannut sitä yli tuhat tuntia, ja pelannut juonen läpi 5 kertaa. Fallout 76 ei puolestaan ole onnistunut kauheasti tunteita herättämään. Fallout 4:n tunnelma on vain kaukainen unelma, tässä pelaaminen on lähinnä läpijuoksua. Edes ne samalla tekniikalla toteutetut ghoulit ei tässä pelota, mitä ihmettä??

Terveisiä Länsi-Virginiasta!

Koitan kovasti miettiä, millainen tämä peli olisi kokemuksena, jos ei olisi koskaan pelannut Fallout-pelejä. Luultavasti peli jäisi laatikkoon, eikä ainakaan innostaisi kokeilemaan muita sarjan pelejä. Toisaalta, peliin ehkä suhtautuisi neutraalimmin; nyt takana on suuria odotuksia, ja nehän tunnetusti johtavat vain pettymyksiin. Olen seurannut keskustelua monessa Facebookin Fallout-ryhmässä, ja yleinen mielipide tuntuu olevan aika negatiivinen. Arvostelut ovat olleet karua luettavaa. Mielestäni peli ei ole kuitenkaan niin huono mitä yleinen mielipide tuntuu uskovan. Potentiaaliahan tässä on vaikka mihin, ja tehtävää ja nähtävää kyllä riittää. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tämä peli on puolen vuoden tai vuoden, kahden kuluttua. Uskon tähän peliin. Siihen asti, ydinsodan jälkeiseen maailmaan kannattaa tutustua ilman isoja odotuksia ja hyvän buginsiedon kanssa.

+ Iso pelimaailma, paljon tutkittavaa
+ Moninpeli
+ Fallout-mainen huumori ja yksityiskohdat
– NPC:den puuttuminen, yleinen yksinäisyys
– Moninpeli
– Lättänä juoni

Ihan söpö naapurin tyttö