Kuva (c) Rockstar Games: http://www.rockstargames.com/reddeadredemption/videos#/?video=6421

Tämä kirjoitus sisältää juonipaljastuksia pelistä Red Dead Redemption.

Vuoden, tai mahdollisesti koko vuosikymmenen kovin pelijulkaisu Red Dead Redemption 2 saapuu kauppoihin huomenna. Vaikka sarjan edellisestä osasta on jo kahdeksan vuotta aikaa, roihuaa sen muisto yhä vahvana peliharrastajien mielissä.

Pelin kehittäjä Rockstar tunnetaan etenkin henkeäsalpaavista pelimaailmoistaan, jotka ovat kuitenkin saaneet osakseen myös kritiikkiä. Firman lippulaivaa Grand Theft Autoa on usein syytetty, vaihtelevin perustein, esimerkiksi väkivallan ihannoinnista ja seksismistä. Asiaa sen kummemmin kommentoimatta sanottakoon, ettei ole mikään ihme että sarjan yliaggressiivinen ja kyyninen karikatyyrimaailma on saanut moisia tulkintoja osakseen.

Mutta mitenkäs sitten Red Dead Redemption, joka asustaa visusti omanlaisessa maailmassaan? Ihme kyllä, tämä Villin lännen hiipuvaan kulta-aikaan sijoittuva eskapismi tarjoaa mielenkiintoisen näkymän perinteisiin sukupuolirooleihin ja niiden paikkaan modernissa yhteiskunnassa. En sano että tämä oli tarkoituksellista, mutta se tulkinta on helppo vetää, kun pelin keskiössä on väkivaltaisten pyssysankarien maailman väistyminen uudenlaisen ajan (ja ihmisen) tieltä.

 

Vanhoja miehiä viiksekkäitä

Kuva (c) Rockstar Games: http://www.rockstargames.com/reddeadredemption/videos#/?video=6421

Pelaaja saa pelissä hahmokseen John Marstonin, lainsuojattoman joka on virkavallan puolesta pakotettu jahtaamaan vanhoja jengitovereitaan perheensä hengen pelastamiseksi. Matkan varrella tämä tapaa useita erilaisia hahmoja; enemmän ja vähemmän merkittäviä, ystäviä ja vihollisia, miehiä ja naisia.

Marston itse on auttamattomasti sotkeutunut menneisyytensä synteihin: väkivaltaan, aggressioon ja murhiin. Kautta pelin häntä muistutetaan siitä, kuinka väistämättömiä näiden tekojen seuraukset ovat. Jopa Marstonille tarjottu pelastus ei ole niin autuaallinen kuin miltä se ensi alkuun näyttää. Likainen menneisyys on jättänyt jäljen myös Marstoniin itseensä – tämä on pelaajan valinnoista riippuen joko parhaimmillaan kyyninen ja vastahakoinen hyväntekijä tai pahimmillaan murhanhimoinen rettelöitsijä.

Vanhan ajan – Villin lännen – lähestyvä kuolema tuo mielenkiintoisen kontekstin Marstonin kaltaisten miesten rooliin uuden ajan alulla. Fyysinen aggressiivisuus ja ”vahvat syövät heikot” -tyyppinen asenne ovat nimittäin seikkoja, jotka on perinteisesti yhdistetty maskuliinisiin piirteisiin. Nyt näiden aika alkaa kuitenkin olla ohitse; kehittyvä yhteiskunta ja teknologia tekevät ne tarpeettomiksi. Kansa tasa-arvoistuu, kun menestykseen ei enää pääsekään vain tarpeeksi riittoisan verenvuodatuksen kautta.

Pelin keskeiset mieshahmot ovatkin usein joko pelaajaa vastaan nousevia konnia tai muuten väkivaltaan sotkeutuneita. Näistä erityisen mielenkiintoisen lisän peliin tuovat liittovaltion agentit Edgar Ross ja Archer Fordham, jotka edustavat ”uutta” aikaa – päävälineinään silti kiristys, väkivalta ja sen uhka. Kenties nämä miehisen kanssakäymisen piirteet eivät siis olekaan katoamassa, vaan ne ainoastaan jalostetaan uuteen muotoon?

Aikana, jona mieheyden ja maskuliinisuuden uudelleenmäärittäminen aiempaa laajemmin koetaan erityisen tärkeäksi, Red Dead Redemptionin pyssysankarit ovat kuin vertauskuva menneisyyteen nojaavalle toksiselle maskuliinisuudelle, jonka aiheuttama vahinko kohdistuu ensisijaisesti heihin itseensä.

Edes Marstonin poika Jack ei säästy isänsä väkivaltaisen auran vaikutukselta. Älykäs ja lukemisesta kiinnostunut poika vääntyy lopulta samalle polulle kuin Marston, vaikka hän olisi muissa olosuhteissa varmastikin soveltunut niihin ”sivistyneisiin” tehtäviin, joita edistyksen aikakausi tuo tullessaan.

Näitä taustoja vasten onkin siis mielenkiintoista huomata, miten peli käsittelee keskeisiä naishahmojaan.

 

Karjatilan kasvatti

Kuva (c) Rockstar: http://www.rockstargames.com/reddeadredemption/videos#/?video=6421

Pelin alussa pelaajan tapaa lehmityttö Bonnien, joka kantaa haavoittuneen Marstonin perheensä karjatilalle ja hoitaa tämän haavat. Nainen – parantaja -suhde on toki varsin perinteinen, mutta Bonnie on monella muulla tavalla maailman odotuksia rikkova nainen. Tämä hoitaa isänsä karjatilaa aktiivisesti ja itsepäisesti, eikä niin asultaan kuin luonteeltaankaan taivu vanhan ajan siron naisen muottiin.

Paikallisessa lehdessä voivotellaan ”jo” lähes kolmikymppisen Bonnien epäonnistumista saada itselleen aviomies.

Vaikka Bonnie monesti tukeutuukin Marstonin apuun, on tämä pikemminkin pelin luonteesta johtuva väistämättömyys kuin tarkoituksellista luonnehdintaa. Bonniella on omat tavoitteensa ja unelmansa, jotka eivät ole riippuvaisia Marstonin tai kenenkään muun miehen tavoitteista.

Hahmoa tahraa kenties pahimmin se, että tämä asetetaan tästä huolimatta kliseiseen ja inhottavaan juonikuvioon. Paikallinen jengi kaappaa Bonnien vaihtokaupan toivossa, joten Marstonilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pelastamaan neito hädästä. Tämän hän tekeekin, juuri ennen kuin Bonnie on tukehtumassa hirteen. Vaikka asiaa ei varmistetakaan, myös seksuaalisen väkivallan uhka häilyy ikävästi tilanteen yllä.

Tietenkin täytyy kysyä, miksi kidnapattavaksi joutui juuri Bonnie? Tällä on sukupuolestaan huolimatta monta piirrettä, jotka tekevät tästä täydellisen kohteen – kuten vaikutusvaltainen isä ja se, että pelaajalla on tässä vaiheessa kaikista pelin hahmoista vahvin side juuri Bonnieen.

Toki vahingollinenkin moka on aina moka, mutta tietentahtoisesta seksismistä ei käsikirjoittajia tuskin voi syyttää.

 

Sisällissotaa Meksikossa

Kuva (c) Rockstar Games: http://www.rockstargames.com/reddeadredemption/videos#/?video=6421

Pelin toinen osio vie pelaajan sisällissodan riepottelemaan Meksikoon. Täällä hän törmää Luisaan – nuoreen vapaustaistelijanaiseen. Luisalla on palava vihasuhde alueen hallitsijaan Agustin Allendeen, jonka hän haluaa kaataa kaikin mahdollisin keinoin. Vastavuoroisesti Luisa ihailee ja rakastaa vapaustaistelijoiden johtajaa Abraham Reyesiä.

Reyes osoittaa kuitenkin olevansa kaikkea muuta kuin mitä Luisa kertoi. Hän on härski naistennaurattaja, jonka motivaationa toimivat enemmänkin kunnia ja raha kuin oikeus. Allenden tasoisiin väkivaltaisuuksiin hän ei sorru, mutta miehen itsekeskeisyydestä ei ole mitään epäilystä. Kaksikko onkin kuin kolikon kaksi puolta – irvikuvia historian hyvin tuntemista voimakkaista miehistä.

Näin ollen Lusian rooli vallankumoustaistelussa tuntuu surullisen sopivalta. Hän ottaa tappavan luodin Reyesiä pelastaessaan, mutta mies ei voitonhuumassaan edes muista tämän nimeä.

Mitä tulisi siis sanoa Lusiasta? Kyllä, tämä joutuu törkeästi miesten alistamaksi ja käytetyksi, mutta on samalla selvästi näitä jalompi ihminen. Lusian intohimo ja oikeudenmukaisuuden palo ovat jotakin sellaista, johon edes päähenkilö Marston ei enää yllä.

 

Rosvo ja huora, prinssi ja prinsessa

Kuva (c) Rockstar Games: http://www.rockstargames.com/reddeadredemption/videos#/?video=6421

Pelin loppuvaiheessa sen keskiöön nousee jälleen kerran stereotypioita rikkova naishahmo Abigail: Marstonin vaimo, tämän entinen jengitoveri ja prostituoitu. Tehtävänsä suoritettuaan Marston palaa farmilleen ja löytää perheensä sieltä hengissä ja hyvissä voimissa.

Näin ollen Abigailin olisi helppo tulkita olevan ”linnassa oleva prinsessa”, pelaajan palkinto. Abigailin hahmo itsessään kuitenkin torjuu tämän muotin täysin: Ensitapaamisessaan hän läimäisee ja kiroaa Marstonia, tivaten missä tämä on ollut. Abigail on anteeksiantamattoman kipakka, äkkipikainen ja rääväsuinen nainen, joka asettuu perhedynamiikassa kenties jopa Marstonin yläpuolelle. Kaksikon rakkaus toisiaan kohtaan on kuitenkin kiistaton.

Siltikin Abigail joutuu perheessä tyypillisen naisen rooliin samalla kun Marston hoitaa karjaa ja tilaa. Tämä siis siitä huolimatta, että Abigail on selvästikin elänyt yhtä toiminnantäyteistä elämää kuin Marstonkin. Kun kuitenkin ottaa huomioon pelin ajanjakson ja miljöön, voidaan jakoa pitää ymmärrettävänä välttämättömyytenä perheen selviytymisen kannalta. Siinä missä Marston joutuu muuntautumaan lainsuojattomasta lehmipaimeneksi, myös Abigail joutuu oppimaan pitämään huolta talon arjesta.

Tämä kääntyminen pois väkivaltaisesta menneisyydestä onkin se, joka loppujen lopuksi pelastaa Abigailin. Kun liittovaltion sotilaat palaavat riistämään Marstonin hengen ja hyökkäävät tilalle, Abigail on vähällä tarttua itsekin aseeseen. Hän kuitenkin epäröi ja jättää aseen sikseen. Abigail onnistuu pakenemaan Jackin kanssa, kun taas Marston, läpikotaisin aseisiin ja väkivaltaan liitetty mies, saa surmansa toivottomassa tulitaistelussa.

 

Lopuksi

Red Dead Redemption on mielenkiintoinen kertomus väkivallan luonteesta ja sen vaikutuksista. Kaaoottisen ja lainsuojattoman Villin lännen kuolemaa käsittelevä peli nostaa keskiöönsä verenvuodatuksen kierteeseen juuttuneet miehet, jotka ajautuvat sen kautta tuhon tielle.

Miespäähahmoihinsa verrattuna pelin keskeiset naishahmot nousevat poikkeuksellisen hyveellisiksi, saaden joko (pääosin) onnellisen lopun tai jalon kuoleman.

Vaikka peleihin liittyy aina tietynlainen eskapismi ja irroittelu, kuvaa Red Dead Redemption omassa keskiössään olevaa maskuliinista voimankäyttöä kuin hirttosilmukkaa, joka kietoutuu auttamatta hahmojen omien kaulojen ympärille.