Kahvia läppärin ääressä. Kuvituskuva. Burst, CC0-lisenssillä.

Siitä on jo useampi vuosi aikaa, kun yksi päätoimittajista mainitsi Nörttityttöjen miitissä ohimennen, että blogi voisi kaivata uusia päätoimittajia. Tietämättä sen enempää toimenkuvan sisällöstä vastasin, että voisin olla kiinnostunut oikolukemisesta, sitä ainakin osaan. Olin tuolloin lopettelemassa – myöskin vapaaehtoisia – toimitushommia erään yhdistyksen printtimedian parissa ja Nörttitytöt tuntui sopivalta porukalta, jonka hyväksi olisi kiva tehdä jotain. Ajattelin, että tällä tavalla elämääni ei myöskään tulisi isoa aukkoa kirjallisten puuhien suhteen.

Olen aina tykännyt kirjoittaa. En niinkään fiktiota, mutta kaikenlaisia asiatekstejä. Tykkään myös kielenhuollosta. En oikein tiedä, mikä siinä on kiehtovaa enkä osaa sanoa, mistä tämä edes alkoi. En ole koskaan erityisemmin tykännyt äidinkielen tunneistakaan. Toisaalta olen aina lukenut paljon ja monenlaista sekä osannut kertoa ehdotuksiani asiallisesti. Juuri tällaista taitoa tarvitaan, kun yhdessä kirjoittajan kanssa käydään läpi julkaistavaa tekstiä.

Nörttityttöjen blogin tekstit ovat kaikki kirjoittajiensa näköisiä. Jokaista pilkkuvirhettä ei metsästetä suurennuslasin kanssa, vaan teksti käydään läpi yleisemmällä tasolla. Itse mietin esimerkiksi tällaisia asioita: Jos aihe on lukijalle ventovieras, saako hän tekstistä jotain irti? Käytetäänkö erikoissanastoa tai anglismeja? Mitä kirjoittaja haluaa pohjimmiltaan sanoa?  Hyvin vähän joudun kuitenkaan korjaamaan tai kritisoimaan. Joskus kirjoittaja itse kysyy, mitä olen mieltä toisen kappaleen alusta tai voisinko ehdottaa, miten jokin kohta olisi hyvä kirjoittaa. Käytännössä saatan korjata pari näppäilyvirhettä ja etsiä esimerkiksi leffaa käsittelevään tekstiin kuvitusta. Kivaa puuhaa – ja pääsen vieläpä lukemaan etukäteen julkaistavia juttuja. Loistava aitiopaikka siis!

En ollut koskaan ajatellut, että minusta tulisi nimenomaan päätoimittaja. Se kuulostaa terminä tosi hienolta ja vastuulliselta, suorastaan pelottavalta, mutta käytännössä päätoimittajuus on rentoa ja kohtalaisen helppoa. Etenkin kun Nörttityttöjen blogissa vastuu on jaettu. Muulla tavalla vapaaehtoistyö tuskin toimisikaan. Päätoimittajat kokoustavat netissä joka toinen viikko. Lisäksi yhdistyksen hallituksen kokouksissa on usein joku päätoimittajista edustamassa blogia ja päinvastoin. Näin vastuuhenkilöt pysyvät kartalla ydintoiminnasta.

Kirjoitushommia läppärillä. Kuvituskuva. Startup Stock Photos from Pexels, CC0-lisenssillä.

Mitä päätoimitusvuorolla käytännössä sitten tapahtuu?

Päätoimitusvuorot jakautuvat niin, että kuukaudessa kullakin on 1-2 päätoimitusvuoroa. Kirjoittaja varaa vuoron, jolle on nimetty päätoimittaja. Tekstillä on deadline, jonka jälkeen päätoimittaja käy jutun läpi, antaa palautetta ja auttaa mahdollisesti kuvien kanssa. Merkitsen itselleni kalenteriin sekä deadlinen että julkaisupäivän ja varaudun deadline-päivänä tai sitä seuraavana käyttämään aikaa tekstin parissa.

Ajastan blogitekstin julkaisupäivän aamuun. Samalla varmistan, että kuvat asettuvat nätisti ja julkaisun muut asetukset ovat kunnossa. Julkaisupäivänä vastaan jutun mainostamisesta. Syntyneeseen keskusteluun on hyvä reagoida, etenkin jos aihe herättää suuria tunteita. Samoin seuraan itse blogipostauksen kommentteja ja suodatan tarvittaessa rumaa kielenkäyttöä.

Joskus on stressaavaa odottaa, että omalla vastuulla oleva päivä saa jutun. Toki päätoimittajat voivat itse täyttää omia “slottejaan”, mutta sekin käy pidemmän päälle työlääksi. Siksi tervehdin lämmöllä jokaista kirjoittajaa, joka haluaa jakaa blogin teemaan sopivia ajatuksiaan. Ilman heitä blogi olisi ihan kuollut.

Blogiin kirjoittaminen ja sen päätoimittaminen ovat vapaaehtoistyötä, jonka tulee olla antoisaa eikä kuormittaa liikaa. Porukassamme suhtaudutaankin hyvin ymmärtäväisesti, jos joku kokee tarvetta pieneen lomaan – tai ihan kokonaan eläkkeelle siirtymiseen. Elämäntilanteet muuttuvat, kiinnostuksenkohteet vaihtuvat. Joitakin ihania tyyppejä olen jo hyvästellyt, mutta onneksi yhteydenpito jatkuu muissa yhteyksissä.

Mitä tekisin ellen olisi blogin päätoimittaja? Varmaan kirjoittaisin enemmän omia juttuja. Nyt priorisoin päätoimittamisen kirjoittamisen edelle, mutta yleensä minulla on kuitenkin jotain työn alla. Niitä tämänhetkisiä raakileita nähdään toivottavasti valmiina ensi vuoden mittaan! Tiedostan myös, että mikään ei kestä ikuisesti. Jonakin päivänä on minun vuoroni antaa paikkani muille, mutta onneksi sen aika ei ole vielä.