Huom. Arvostelu saattaa sisältää juonipaljastuksia.

BlacKkKlansman, ohjaus Spike Lee, pääosissa John David Washington, Adam Driver, Laura Harrier, Topher Grace, Jasper Pääkkönen. 135 min, K12.

Amerikkalaisen Spike Leen, 61, ohjaama tositapahtumiin perustuva rikosdraama BlacKkKlansman kertoo Colorado Springsin poliisilaitoksen ensimmäisestä tummaihoisesta poliisista Ron Stallworthista (John David Washington). Jopa kollegat ovat ennakkoluuloisia Stallworthia kohtaan. Tämä kuitenkin keksii soluttautua kaupungissa toimivan Ku Klux Klanin alajaoston jäseneksi. Hän ystävystyy puhelimitse järjestön jäsenien kanssa, ja livenä häntä esittää valkoihoinen kollega Filip Zimmerman (Adam Driver). Zimmerman saa tapaamisissa selville salajuonen, jota kollegat lähtevät paljastamaan.

BlacKkKlansman sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlien kilpailusarjassa toukokuussa 2018 ja palkittiin Grand Prix’lla.

Colorado Springsin ensimmäinen musta poliisi Ron Stallworth (John David Washington) © 2018 FOCUS FEATURES LLC. ALL RIGHTS RESERVED.

Tässä Nörttityttöjen ajatuksia elokuvasta:

BlacKkKlansman on varmaan paras näkemäni Spike Leen elokuva. Elokuvan juonenkuljetus ja tarinankerronta on huippuluokkaa. Tehokeinot iskeviä ja mikä tarina leffassa onkaan. Idea KKK:hon soluttautuvasta afroamerikkalaisesta poliisista vaikuttaa huonon vitsin aloitukselta mutta onkin ihan täyttä totta. Vaikka tositapahtumiin pohjaakin onneksi elokuvassa on myös ripaus inhimillisyyttä ja huumoria.

Maailmankuvauksen huolellisuus ja yksityiskohtaisuus teki vaikutuksen. Se voi johtaa hieman alleviivaavaan otteeseen mutta Lee selkeästi haluaa perustella elokuvansa sanomaa. Elokuvan viesti ääriryhmien sanoman normalisoinnista ja tulosta valtavirtaan vaatii aiheen selkeää ja johdonmukaista käsittelyä. Siinä ei voi olla pidättäytyväinen tolkun ihminen ja alkaa maltillisesti puhumaan molemmista puolista. Lee viittaa myös elokuvan käyttöön vaikuttamisen välineenä elokuvan itsensä sisällä. Elokuva-alalla on historiansa vihanlietsonnassa ja sekin joutuu tarkastelun alle.

Irrallisen kunniamaininnan mielestäni ansaitsee musiikki, se on leffan jälkeen soinut päässäni päiväkausia. Terence Blanchard ei ollut tuttu nimi mutta jälkikäteen oli pakko ottaa selvää kenen työtä kaikkein tarttuvimmat elokuvamusiikit olivat.

Näyttelijöistä revitään kaikki irti ja John David Washington, Adam Driver, Laura Harrier ja Topher Grace tekevät hyvää työtä. Jasper Pääkkösen sivuroolia täytyy kommentoida että hän tekee vakuuttavaa työtä hyytävän fanaatikon roolissa. Toivottavasti liian hyvän suorituksen antaminen näyttelijänä ei leimaa hänen uraansa kuten esimerkiksi Anthony Perkinsille kävi Psykon johdosta.

-Jonas

Ku Klux Klanin palava risti. © 2018 FOCUS FEATURES LLC. ALL RIGHTS RESERVED.

Kun ensimmäisen kerran kuulin BlacKkKlansmanista, ajatukseni oli tasoa “hohhoijaa, taas joku muka hauska komedia, lol, tosi hauskaa, musta mies KKK:ssa ja joku Jasper Pääkkönen, kivat sille.” Ei siis kiinnostanut tippaakaan. Pikku hiljaa elokuvasta alkoi kuitenkin valua lisätietoa ja sanat “perustuu tositapahtumiin” herättivät viimein kiinnostukseni. Täytyy sanoa, että onneksi hylkäsin ennakkoluuloni, sillä elokuva lukeutuu mielestäni ehdottomasti parhaimpiin mitä tällä vuosikymmenellä on tehty.

Mutta mitä BlacKkKlansmanista voi sanoa spoilaamatta täysin? Elokuva oli puhutteleva alusta loppuun, herätti paljon ajatuksia ja sai miettimään. Musiikit olivat loistavia ja roolisuoritukset osuvia. Hieman annan miinusta muulle äänimiksaukselle. Esimerkiksi puhelimen pirinä kävi välillä ainakin omiin korviini. Tehokeino kait sekin. Pisteet kevyelle vittuilulle Trumpin hallintoa kohtaan. Toisaalta, BlacKkKlansman on teemassaan niin kiinni tässä hetkessä, että kestääkö se aikaa? Jää nähtäväksi.

– Riikka

Felix Kendrickson (Jasper Pääkkönen) ja Filip Zimmerman (Adam Driver). © 2018 FOCUS FEATURES LLC. ALL RIGHTS RESERVED.

“Kamala!” oli päällimmäinen ajatus, kun astelin ulos leffateatterista pimenevään iltaan. Minä ja salillinen muita olimme katsoneet BlacKkKlansmania, nauraneet huvittavissa kohdissa, vaienneet vakavissa ja niin, en tiedä, itkikö joku. Minä pidätin jossakin vaiheessa kyyneleitä ja mietin lähdenkö pois kesken kaiken.

Lähdin kaverin ehdotuksesta mukaan elokuviin, sillä olin vast’ikään nähnyt Jasper Pääkkösen haastattelun TV:ssä. Jo lapsena Ku Klux Klanin toiminta herätti minussa ristiriitaisia tuntoja. Sen salamyhkäisyys tuntui jännittävältä, mutta samalla käytös äärettömän pelottavalta ja julmalta. Herätyskristillisen lapsuuden myötä gospelmusiikki ja mustien olot olivat minulle tuttuja pienestä pitäen. Muistan pohtineeni, miksi yhtä ihmisryhmää voidaan sortaa niin paljon.Elokuvassa on paljon komediaa, mikä keventää tunnelmaa. Esimerkiksi, kun Stallworth puhuu puhelimessa KKK-johtaja David Duken (Topher Grace) kanssa, mustan poliisin rasistinen puhe mustasta pohjasakasta on niin räävitöntä, että tilanteelle ei voi olla nauramatta. Samat puheet valkoisen suusta kuultuna tekevät kuitenkin vain oksettavan olon. Esimerkiksi äärettömän aggressiivinen ja rasistinen Felix Kendrickson (Jasper Pääkkönen) saa karvat pystyyn joka ikinen kerta, kun tämä avaa suunsa.

Niin, leffan tarina oli kamala. Sen sijaan elokuva itsessään oli hyvä ja puhutteleva, ja kosketti minua voimakkaasti. En kuulu mihinkään erityisen sorrettuihin vähemmistöihin, mutta silti löysin yhtymäkohtia omaan tai läheisen elämään. Onneksi minulla oli seuraa leffassa ja sen jälkeen syömässä, joten pääsin heti tuoreeltaan purkamaan ajatuksiani. Yksin katsottuna tämä olisi ollut turhan rankka kokemus.

– Stina