Alustat: Xbox One, PlayStation 4 (testattu), Microsoft Windows
Kehittäjä: Crystal Dynamics, Eidos Montreal
Julkaisija: Square Enix
Genre: toimintaseikkailu
Ikäraja: 18

Shadow of the Tomb Raider on kolmas ja viimeisin osa pelisarjasta, jossa nuori Lara Croft seikkailee ja oppii taitoja, joita tulevalta seikkailijalta vaaditaan. Tämä peli jatkuu siitä, mihin Rise of The Tomb Raider loppui. Aikaa ei ole mennyt kuin pari kuukautta ja löydämme Laran ja hänen ystävänsä Jonahan Etelä-Amerikasta, jonne he ovat matkustaneet Laran isän muistiinpanoja seuraten. Paikan päällä tietysti on myös Trinity-järjestö. Suurin osa seikkailusta tapahtuu keskellä Etelä-Amerikan sademetsiä, joiden uumenista löytyy piilossa elävä alkuperäisheimo. Saamme myös tutustua lyhyesti hyvin nuoreen Laraan ja seikkailla Englannissa. Lyhyen sivujuonen aikana tutustutaan tarinan ja Laran taustoihin.

Lara lapsena Englannin maaseudulla

Itse huomasin, että Lara vaikutti ehkä jonkin verran aikuisemmalta tässä pelissä kuin aikaisemmissa. Aikaisemmat tapahtumat ovat siis jättäneet jälkensä. Toki varsinkin tarinan alussa Lara on hieman itsekäs ja ehkä naiivikin, vaikka onkin ollut monessa mukana. Silti huomaa, että Lara on kehittynyt ihmisenä eikä ole enää täysin sama henkilö kuin se, jonka tapasimme Tomb Raider -pelin alussa.

Ilahduttavaa on, ettei Lara ole yhtäkkiä unohtanut kaikkia taitoja, jotka hän oppi Siperiassa edellisessä pelissä. Suurin osa taidoista on edelleen käytettävissä jo heti pelin alussa, ja nyt niitä vain hiotaan ja vahvistetaan. Lisäksi Lara oppii uusia, ja taitopuu (skilltree) on helposti ymmärrettävissä ja monipuolinen. Muuta ilahduttavaa pelimekaanisesti on se, että eri osien vaikeustasoa voi säätää erikseen. Jos tykkää seikkailuosista, mutta inhoaa taisteluita, voi säätää taistelut helpoiksi samalla kun pitää seikkailun ja hautakammiopulmien tason vaikeana. Vaikeustasojärjestelmä siis tuo jotain uutta peliin.

Peli itsessään on hyvin samanlainen kuin aikaisemmat pelit sarjassa, joten pelaaja tietää mitä odottaa. Toki huomasin että tästä tuli ehkä vähän tylsähkö olo pelatessa. Liikaa sitä samaa. Peli jakautuu kahteen osaan. Ensiksi seikkaillaan Laran kanssa käytävässä, jossa liikutaan ohjattuun suuntaan, kiivetään ja uidaan, välillä taas vastaan tulee pahiksia. Tämän jälkeen tullaan isommalle avoimelle karttaalueelle, kuplaan, jossa voi seikkailla ja keräillä artifakteja, tekstejä ja valtavasti muutakin. Näissä “kuplissa” on aivan valtavasti kerättävää, erilaisia haasteita ja eri tehtäviä pelattavaksi. Kerrankin pelissä on tarpeeksi pulmahautoja. Uutta pelissä ovat myös sivutehtävät, joita voi saada NPCiltä. Minusta kaikkea oli ehkä jopa liikaa, sillä ehti tulla tylsää, kun päätarina ei edennyt kaikkea mahdollista kerätessä. Ehkä oma vika, mutta minussa nyt vain asuu kompletionisti, joka ei voi jättää yhtäkään kartannurkkaa tutkimatta.

Peli on kaunis ja ympäristö vaihteleva.

Valitettavaa on, että vaikka pelin on kehittänyt ja tehnyt laaja skaala erilaisia ihmisiä (Crystal Dynamics ja Eidos Montreal), joilla on ollut hyvä peli mielessään, niin pelistä loistaa läpi sellaisia arvoja, joista en oikein pidä. Rikas nuori valkoinen nainen saapuu alkuperäiskansan kylään keskelle viidakkoa pelastamaan heidät pahalta. Koska he elävät niin suojattua elämää, heitä pitää varjella, ja kaikki on vain Laran toiminnam varassa. Edellisissä peleissä Trinity on ollut enemmän etualalla, kun taas tässä pelissä heidät voi välillä jopa unohtaa, koska he eivät ole niin selvästi näkyvissä. Pelissä nouseekin enemmän esille rikas nuori valkoinen nainen, joka lainaa alkuperäiskansan vaatteita ja seikkailee viidakossa. Ehkä tämä vain on minun mielipiteeni ja joku muu voi tulkita tämän toisella lailla, mutta siltä peli minusta vaikutti.

Lara seikkailee osan ajasta pukeutuneena alkuperäiskansan vaatteisiin.

Haluaisin antaa pelille paremman arvosanan, mutta valitettavasti tämä ei vain ollut paras pelisarjan paras peli.

+ Vaikeustasojärjestelmä
+ Kaunis
+ Paljon tehtävää

– Liian paljon tehtävää – juoni ei etene

Todellinen nörttityttö