Syyskuun lopussa kerroimme, miksi aikuiset lukevat nuortenkirjallisuutta. Niina taas kirjoitti toissaviikolla tapahtumaraportin Suomen ainoasta nuortenkirjallisuus-tapahtumasta. Nyt onkin korkea aika jakaa Nörttityttöjen YA-suosikit!

Tuuli  suosittelee erityisesti:

Garth Nix: Abhorsen-saaga (1995-2016)
Abhorsen-saaga koostuu alunperin kolmesta kirjasta, Sabriel, Lirael ja Abhorsen, joista etenkin Lirael oli yläasteikäiselle minulle kirja, jota luin jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Saagaan on sittemmin tullut kaksi uutta kirjaa, jotka täydentävät tarinaa. Tarina keskittyy Abhorsen-sukuun, jonka tehtävänä on huolehtia kuolleista ja etenkin siitä, että kuolleet pysyvät kuolleina eikä niitä manata takaisin elämään. Tarinoista löytyy taikuutta ja monenlaisia vastakkainasetteluja, mutta myös harmaita teemoja käsitellään (esimerkiksi kaikki hahmot eivät ole suoraan hyviä tai pahoja). Kirjat soveltuvat jo yläkouluikäisille fantasiannälkäisille.

 

Julie Anne Peters: Rage: A Love Story (296 s., 2009), Keeping You A Secret (250 s., 2005), Luna (248 s., 2006)
Julie Anne Peters kirjoittaa paljon vähemmistöjen näkökulmasta. Sekä Rage: A Love Story että Keeping You A Secret käsittelevät homoseksuaalisuutta, ja päähenkilöt ovat lukioikäisiä, perinteisen kunnollisia naapurintyttöjä. Rage-kirjassa keskeisenä teemana on se, kuinka rakkaus tekee sokeaksi, kun taas Keeping You A Secret käsittelee uusien tunteiden käsittelyä sekä ympäristön suhtautumista tyttörakkauteen. Luna kertoo taas Luna-nimisestä trans-tytöstä, jonka sisko antaa tämän leikkiä vaatteillaan ja meikeillään. Ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa, kun Luna tahtoo näyttäytyä muillekin omana oikeana itsenään.

 

Anu Holopainen: Syysmaa-saaga (2003-2012)
Syysmaa-sarja koostuu kuudesta varsin itsenäisestä teoksesta, jotka sijoittuvat kuvitteelliseen, keskiaikaistyyliseen maailmaan. Kirjat edustavat kevyttä fantasiaa ja käsittelevät vahvasti feministisiä aiheita. Kirjoissa käsitellään esimerkiksi pakkoavioliittoa, naisten asemaa, tasa-arvoa, perinteisiä sukupuolirooleja, ääripatriarkaattisuutta ja homoseksuaalisuutta.
Teokset ovat kevytlukuisia ja pituudeltaan noin 250-300-sivuisia. Itse luin ensimmäiset osat jo yläkouluikäisenä, ja kielellisesti kirjat sopivatkin minusta enemmän nuoremmalle lukijalle, vaikka käsittelevätkin temaattisesti varsin rankkoja aiheita. Mielenkiintoinen maailma ja vahvat, monipuoliset naishahmot lämmittävät edelleen mieltä. Ei kannata lukea takakansitekstejä, koska ne spoilaavat.

 

Adam Silvera: They both die at the end (384 s., 2017)
Mateo Torrez ja Rufus Emeterio saavat 5. syyskuuta, vähän jälkeen keskiyön, saman puhelun: Death-Cast kertoo heille, että he valitettavasti kuolevat vuorokauden kuluessa. Yhteinen kuolinpäivä tuo toisilleen vieraat nuoret yhteen, ja he pyrkivät elämään viimeisen elinpäivänsä ilman, että jäisivät katumaan mitään.
Kirja käsittelee kuoleman pelon ja elämän merkityksellisyyden lisäksi monenlaisia ihmissuhteita: isä-poikasuhteen lisäksi valokeilassa ovat monipuoliset ystävyyssuhteet, joissa on tuoreutta ja nykyaikaisuutta. Teos on saanut paljon palkintoja, eikä syyttä. Tässäkin kirjassa seksuaalivähemmistöt nostetaan esiin ilman sen kummempaa alleviivausta. Teos tarjoaa miettimisen aihetta ihan jokaiselle ikään katsomatta.

Niina: Viisi suosikkiani YA-kirjallisuudesta. Nämä kaikki sopivat yläaste-lukioikäisestä aikuislukijaan asti. Jokaisessa on merkittävässä roolissa jollakin tapaa seksuaalisuuden, sukupuolen, ihonvärin tai muun asian takia silmätikuksi otettu ihminen/ihmisryhmä. Kirjat avaavat näitä kokemuksia, herättävät ajatuksia ja ovat kielellisestikin onnistuneita teoksia.

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens (249 s., Otava 2017)
Lyhyen teoksen päähenkilönä on lukiolaispoika Simon, joka kysyy, miksi heteron ei tarvitse tulla kaapista? Simon on homo ja se on hänestä ok, vaikka ei olekaan vielä kertonut sitä vanhemmilleen, siskoilleen tai ystävilleen. Todellinen hyvän mielen kirja, jonka haluaa lukea heti uudelleen ja joka synnyttää vakavaa Oreo-riippuvuutta.

 

Holly Bourne: Normaali-trilogia (Oonko ihan normaali? 412 s., Mikä kaikki voi mennä pieleen? 448 s., Mitä tytön täytyy tehdä? 396 s., Gummerus 2017-2018)
Trilogia kertoo kolmesta tytöstä, jotka ystävystyvät ja perustavat Vanhatpiiat-nimisen feministisen keskustelukerhon. Jokaisessa sarjan osassa on äänessä yksi tytöistä. Ensimmäisessä osassa Evie yrittää elää OCD:n ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriönsä kanssa. Toisessa Amber yrittää parantaa suhdettaan ex-alkoholisti äitiinsä, joka on muuttanut uuden miehen kanssa Englannista Amerikkaan. Kolmannessa osassa Lottie reagoi kuukauden aikana kaikkeen kohtaamaansa seksismiin. Teokset ovat hieman pidempiä, mutta ne on kirjoitettu todella koukuttavasti ja kirjat haluaa ahmia kerralla. Teosten teemat ovat ajankohtaisia, keskustelua herättäviä ja nostavat esiin teemoja, joista ei juurikaan puhuta.

 

Cecelia Ahern: Viallinen (486 s., Gummerus 2018)
Chick lit-kirjailijana tunnetun Cecelia Ahernin ensimmäinen nuortenkirja on dystopia maailmasta, jossa kaikkien täytyy olla täydellisiä. Viallisiksi julistetut ovat tehneet jonkin eettisen tai moraalisen virheen, ja heidän polttomerkitään tekonsa vuoksi. Vialliset ovat toisen luokan kansalaisia, joita valvotaan tarkasti ja jotka menettävät osan ihmisoikeuksistaan (esimerkiksi matkustaminen ulkomaille on kielletty). Teoksen nuori päähenkilö Celestine auttaa miestä, joka on viallinen, ja joutuu tekonsa vuoksi kuulusteltavaksi oikeuden eteen. Teos herättää paljon ajatuksia nyky-yhteiskunnasta ja yhden ihmisen oikeudesta päättää toisen elämästä.

 

Meredith Russo: Tyttösi sun (342 s., Karisto 2018)
Meredith Russo on kirjoittanut teoksen, jonka pääosassa on transnuori. Erityisen kiinnostavaksi teoksen tekee, että Russo on itsekin transihminen ja siten tuo tarinaan enemmän syvyyttä. Teos kertoo, kuinka vaikeaa yhä edelleen on olla jotain muuta kuin valkoihoinen cis-hetero.

 

Angie Thomas: Viha jonka kylvät (426 s., Otava 2017)
Millaista on olla tummaihoinen nuori tämän hetken Yhdysvalloissa? Näin lyhyesti voisi tiivistää Angie Thomasin kehutun teoksen. Kirjan päähenkilönä on lukioikäinen Starr, joka on joutunut näkemään kahdesti, kun hänen ystävänsä on ammuttu. Silmiä avaava teos.

Minnan YA-suosikkeja satunnaisessa järjestyksessä:

John Greenin kirjat – The Fault In Our Stars (313 s.) (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe)
Tähtiin kirjoitettu virhe nousi lähes kulttimaineeseen (ja elokuva-adaptaatiokin on yllättävän hyvä), mutta Green on kirjoittanut paljon muitakin hyviä YA-kirjoja. Jokaisessa on hahmoja, joihin on helppo vähän vanhempanakin samaistua: nuoruuden ilot ja tuskat välittyvät kirjan sivuilta uskottavasti, ja tarinat etenevät jouhevasti. Erityisesti
Looking for Alaska (223 s.) (suom. Kaikki viimeiset sanat) kolahti itseeni, vaikka en sisäoppilaitoksessa olekaan koskaan opiskellut. Paper Towns (305 s.) (suom. Arvoitus nimeltä Margo) kertoo kauniin tarinan lapsuuden loppumisesta ja siitä, millaisia salaisuuksia pitkiinkin ystävyyssuhteisiin voi sisältyä.

 

Rainbow Rowell: Eleanor & Park (333 s.), Fangirl (445 s.)
Eleanor & Park sijoittuu itselleni hyvinkin tutulle 1980-luvulle, mutta avautuu varmasti nuoremmillekin lukijoille. Eleanor ja Park tapaavat koulubussissa ja tutustuvat toisiinsa sarjakuvien ja C-kaseteille nauhoitettujen kokoelmien avulla. Fangirl kertoo kaksosista, jotka opiskelevat samassa yliopistossa. Toisen siskon juhliessa ja viettäessä “elämänsä parasta aikaa” toinen nauttii yksinäisyydestä ja kirjoittaa fanficcejä. Kirjassa kuvataan kahden erilaisen, mutta kuitenkin samanlaisen nuoren elämää, ja tuodaan esille hyvin se, miten eristävä sosiaalisten tilanteiden pelko voi olla.

 

Salla Simukan kirjat
Simukka on kirjoittanut paljon nuorille aikuisille suunnattuja kirjoja, joista yhden suosikin valinta on mahdotonta. Lukekaa, ja valitkaa itse suosikkinne.

Mikäli tässä ei ollut tarpeeksi uutta luettavaa, käy vilkaisemassa Goodreadsista 100 suosituinta YA-kirjaa -lista, syksyn ultimaattinen lukulista YA-faneille tai tsekkaa muut listat, joita Goodreads YA-kirjallisuudesta tarjoaa.