Crazy Rich Asians on John M. Chun ohjaama elokuva, joka perustuu Kevin Kwanin saman nimiseen romaaniin. Elokuva oli Yhdysvalloissa kesän yllätyshitti. Se keräsi huikeat katsojaluvut ja on saanut oman innokkaan fanikunnan. Crazy Rich Asians on juoneltaan perinteinen romanttinen draama, joka ei liikoja yllätyksiä lupaile saati tarjoa. Rikkaan ja kuuluisan singaporelaissuvun poika Nick Young (Henry Golding) seurustelee tavistyttö Rachel Chun (Constance Wu) kanssa. Nickin on tarkoitus esitellä Rachel perheelleen ystävänsä häissä.  Suvun kohtaaminen ei ole kuitenkaan ihan yksinkertaista. Yksinhuoltajaäidin kasvattama Rachel ei ole mieluisin morsianehdokas ainakaan Nickin äidille Eleanorille (Michelle Yeoh). Lopputarina onkin sitten juuri niin ennalta-arvattava kuin voi kuvitella. 

Häähumua elokuvan näyttävään tyyliin. (Kuva:
Courtesy of Warner Bros. Pictures)

Visuaalisesti ja tyylillisesti Crazy Rich Asians on komeaa ja värikästä katsottavaa. Se esittelee upeita muotiluomuksia, trendikkäitä sisustuksia ja nopeita autoja. Henkilöt ovat kauniita, hehkeitä ja lihaksikkaita. Singapore näytetään dynaamisena ja modernina metropolina. Aasialainen kulttuuri esitetään aika pitkälti sellaisena kuin se yleensä meille länsimaalaisille halutaan näyttää. Perinteet ja vanhat ajatusmaailmat ovat voimissaan. Kasvojen säilyttäminen on kaikkein tärkeintä. Suku on rakas hyvässä ja pahassa. Kaikkia asioita ei sanota suoraan, vaan symboliikkaa löytyy,  oli sitten kyse mykyjen leipomisesta, harvinaisista kukista tai mahjong-ottelusta. Kuitenkin kaiken tämän perinteen ja eksotiikan välissä elokuva antaa ymmärtää, että jossain asioissa olisi hyvä siirtyä tälle vuosituhannelle. Ajoittain olin jopa havaitsevinani jopa pientä kulttuurillista itseironiaa. 

Elokuvassa nähdään paljon onnistuneita henkilöhahmoja. Naisroolit ovat näyttävästi edustettuina. Michelle Yeoh näyttelee upeasti  ja karismaattisesti Eleanor-äitiä ja hänen vastakohtanaan nähdään sympaattinen Constance Wu. Youngin perheen isää ei näytetä ollenkaan, vaikka hän on puheista päätellen ilmeisenkin tärkeä henkilö. Toisaalta mukaan on ängetty romkomien pakolliset pellet, kuten se stereotyyppinen muotihomo, ärsyttävä ex-tyttöystävä ja lihava nörttisinkku. Koska Crazy Rich Asians on naisten tähdittämä elokuva, olisin odottanut sen läpäisevän Bechdelin testin. Mutta kun tarkkaan miettii, niin huomaa, että tarinan mieshenkilöt ovat koko ajan esillä naisten keskusteluissa, joten ehkäpä elokuva ei sittenkään läpäise testiä, niin harmillista kuin se onkin.

Kultainen suihkulähde, koska miksipä ei? (Kuvaaja: Sandra Bucko)

Crazy Rich Asians yllättää kuitenkin kokonaisuutena varsin positiivisesti.  Vaikka tarina on vanha ja nähty, sen esitystapa on tuore ja pirteä. Elokuvan viesti on yleismaailmallinen ja se antaa aihetta ajatella. Ketään ei pitäisi luokitella perimän, varallisuuden tai minkään muunkaan johdosta. Ja niin: joskus on hyvä katsoa hömppäelokuviakin.