Viikko sitten sunnuntaina minä ja ystäväni Joonas osallistuimme Poromagian järjestämään Magic the Gathering: Guilds of Ravnica -setin prerelease-viikonloppuun Pasilan liikkeessä. Viikonlopussa oli mahdollisuus päästä pelaamaan ensimmäistä kertaa uuden setin korteilla ja voittaa järjestetyissä turnauksissa korttipalkintoja. Mikäli Magic: The Gathering ei ole entuudestaan tuttu, olen selittänyt pelin pähkinänkuoressa aiemmassa artikkelissani pelin virtuaaliversiosta.

Ajattelin kirjoittaa tapahtumasta raportin, koska sen lisäksi, että Nörttityttöjen lukijoiden joukosta löytyy varmasti myös MtG:n pelaajia, on 2HG mielenkiintoinen tapa pelata peliä. Minulle kokemus oli järjestyksessään toinen turnausmuotoinen 2HG, ja pelatessani mietin, että kaikki palikat loistavaan ensikosketukseen lajin parissa olivat paikoillaan.

Vraska: Golgari Queen. Golgarin uusi planeswalker, jolla on kuolettava kosketus. (Lähde: Wizards of the Coast.)

Mistä Two-Headed Giantissa on kysymys?

Poromagian sivuilla pelityypin keskeisimmät piirteet summataan seuraavasti:

“Two-Headed Giantissa (tunnetaan myös lyhenteellä 2HG) pelaajat pelaavat kahden hengen tiimeissä vastapuolen kaksikkoa vastaan. Kullakin tiimillä on aluksi 30 Lifea ja nämä jakavat yhteisen vuoron. Kumpikin pelaajista kuitenkin käyttää omaa pakkaansa ja maksaa manat omista loitsuistaan. Tiimitoverit saavat keskustella keskenään, näyttää korttinsa toisilleen ja antaa vinkkejä.”

Kyse on siis perinteisestä MtG:stä, mutta yhteistyöpelinä. Itse en ole koskaan perustanut MtG:stä tai muistakaan korttipeleistä yksinpeleinä, koska en ole kovin kilpailuhenkinen, mutta yhdessä pelattuna mekaniikka on aivan erilaista. Ja koska ystäväni on paljon minua parempi pelaaja, yhdessä pelatessa oppiikin paljon enemmän. Lisäksi tiimityöskentely antaa mahdollisuuden rakentaa aivan erilaisia pakkakomboja – vaikkakin prereleasessa satunnaiset, boostereista saadut kortit ja pakanrakennukseen käytettävissä oleva rajallinen aika tosi asettavat omat haasteensa.

Miksi Two-Headed Giant sitten olisi hyvä ensikosketus?

Vastaus on yksinkertainen: koska sitä ei tarvitse pelata yksin. Prereleasen turnauksissa on toki todella kilpailuhenkistäkin porukkaa, mutta jos mukaan lähtee sillä asenteella, että tärkeintä on oppia ja pitää hauskaa, kyllä siellä

Thought Erasure, tyylikäs Dimir-kortti. Minusta tämän kortin kuvitus oli erityisen hieno! (Lähde: Wizards of the Coast.)

pärjää. Yleisesti ottaen MtG-turnaukset ovat herrasmieslaji, joissa uusiin pelaajiin suhtaudutaan rohkaisevasti, ja pelaajat ovat usein valmiita pelin jälkeen kommentoimaan, antamaan vinkkejä ja jopa esittelemään pakkojaan. (Varsinkin, jos kyse on sellaisesta pelimuodosta, joissa pakka on rakennettu juuri ennen peliä.)

Pariksi kannattaakin pyytää joku, joka on pelannut peliä pidempään, ja ehtii ennen turnausta opettaa pelin perusteet. Toinen vaihtoehto on ottaa mukaan joku samantasoinen pelaaja, jonka kanssa haluaa testata uutta, hauskaa formaattia. Vaikka 2HG saattaa kuulostaa monimutkaiselta, ei se oikeastaan ole perusteiltaan juurikaan perus-MtG:tä kummempaa. Toki pelissä riittää pureskeltavaa, kun omat valinnat vaikuttavat myös pariin, mutta siksipä siinä voikin keskustella.

Mikä parasta, 2HG on sen verran erilaista, että yleensä turnauspelaajatkaan eivät ole sen suhteen aivan niin tosissaan. Menestys riippuu paljon useammista tekijöistä kuin yleensä, joten hampaat irvessä pelaamiselle ei ole niin paljon sijaa.

Miten meille sitten kävi?

Siihen nähden, että kyseessä oli toinen 2HG-turnaukseni ja Joonaksen ensimmäinen, pärjäsimme ihan hyvin. Voitimme puolet peleistä, saimme palkinnoksi kaksi korttiboosteria ja meillä oli valtavan hauskaa. Lisäksi samalla opimme paljon toistemme pelityyleistä.

Guilds of Ravnica on 2HG:n kannalta myös tyylillisesti hieno, koska tässä setissä keskiössä ovat Ravnica-nimisen kaupungin killat. Killat ovat aina yhdistelmä kahta väriä: sinimusta Dimir on salaisuuksien ja salamurhaajien kilta, punasininen Izzet hullujen, mutta nerokkaiden tiedemiesten, ja valkovihreä Selesnya luontoa suojelevien, ikivanhojen druidien. Väriyhdistelmät tuovat pakanrakennukseen omat mausteensa, ja oli hauskaa pelata kahta eri kiltaa. Minä pelasin Selesnyaa isoine, hitaine otuksineen, ja Joonas kontrolloivaa, ovelaa Dimiriä. Yhdistelmä oli ihan toimiva…

Pahamaineinen Cosmotronic Wave, joka koitui turmioksemme ja voitoksemme turnauksessa. (Lähde: Wizards of the Coast.)

…paitsi että kolme neljästä pelistä päättyi samaan korttiin. Guilds of Ravnicassa oli nimittäin kortti nimeltä Cosmotronic Wave, joka teki yhden vahinkopisteen kaikkiin vastustajien otuksiin ja lisäksi esti niitä puolustamasta hyökkäyksiltä kierroksen ajan. Käytännössä kaikissa peleissä pöydät oli hitaasti saatu täytettyä erilaisille otuksilla, peli oli hyvin tasaista… ja sen ratkaisi se osapuoli, joka osasi oikeassa kohdassa pelata Cosmotronic Waven.

Sitäkin MtG on toisinaan: yksi kortti voi ratkaista koko pelin nopeasti.

Seuraavan kerran 2HG:tä päässee Helsingissä turnausmuotoisesti pelaamaan, kunhan toinen osa Guilds of Ravnica -setistä julkaistaan alkuvuodesta 2019. Toivottavasti nähdään siellä!