Vuosikymmenten mittaan animea on tehty suunnilleen jokaisesta aiheesta urheilukisoista taivaallisiin sotajoukkoihin. Valtavan tarjonnan edessä kokeneemmallakin katsojalla voi mennä sormi suuhun sen suhteen mitä sitä seuraavaksi katsoisikaan, ensikertalaisesta puhumattakaan. Onneksi apu on lähellä: Nörttityttöjen kirjoittajakaarti esittelee alla muutamia omia suosikkejaan vuosien varrelta, tutustu sinäkin näihin helmiin.

Nea:

Jättiläisrobotit tekevät mistä tahansa ainakin 20 prosenttia coolimpaa, ei siis liene ihmekään että oma lempianimeni on alusta loppuun melkoista robottirymistelyä. Kyseessähän on siis Gainaxin vuonna 2007 julkaisema Tengen Toppa Gurren Lagann, joka heittää häränpyllyä mecha-animen perinteillä ja nauraa matkalla taivaisiin. Sarjan alussa muiden ihmisten tapaan maan alle vangittu nuori Simon löytää kaivuuretkellään pienen robotinpään ja pian sen jälkeen parhaan ystävänsä/veljensä Kaminan kanssa reitin vain legendana pidettyyn pintamaailmaan. Alkaa henkeäsalpaava matka kohti ihmiskunnan vapautta täynnä toinen toistaan vahvempia vihollisia ja intohimoisia ystävyyssuhteita. Vaikka sarja ei ole kovinkaan pitkä, karkaa mopo nopeasti käsistä ja pian maan alla kasvaneet sankarimme ohjastavat yhä suurempia ja suurempia taistelukoneita, kunnes galaksit käyvät heittotähdistä. Tengen Toppaa katsoessa kannattaa jättää suosiolla aivot narikkaan ja nauttia kyydistä, sillä jos jossain sarjassa niin tässä rule of cool on universumin vahvin luonnonlaki. Kamoon, millä muulla planeettoja suuremmat tähtimechat muka toimisivat elleivät pienen ihmisen loputtomalla tahdonvoimalla elää ja kehittyä? Tuossa on pora, ota se ja riko taivaat!

 

Tengen Toppa Gurren Lagann // Kuva: gurrenlagann.wikia.com

 

Jonas Mustonen:

Parasta juuri tällä hetkellä on Golden Kamuy. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa, ihan kuin katsoisi Sergio Leonen westerniä joka sijoittuukin Venäjän–Japanin sodan jälkeiseen Japaniin Hokkaidōn saarelle. Kunnon westernin tai rikoselokuvan tyyliin juoni pyörii valtavan kulta-aarteen ympärillä. Kaikenlaiset vaaralliset ja häikäilemättömät tahot tavoittelevat valtavaa omaisuutta, tai ainakin näin luulen vielä nyt sarjan alkuvaiheilla. Päähenkilöt ovat sopivan rosoisia ja Saichi “Kuolematon” Sugimoto ja ainutyttö Asirpa ovat henkilöhahmoja joihin on helppo kiintyä. Molemmat ovat kovia mutta eivät missään muodossa yksiulotteisia toimintasankareita. Saichin tausta sotaveteraanina on mielenkiintoinen mutta Asirpan kautta ainukulttuurin tutustuminen on yksi sarjan ehdottomasti kiehtovimpia puolia. Hahmojen kemia toimii ja huumori jopa kakkavitseineen on luontevaa. En tiedä yhtään kuinka tarkka sarja ainujen osilta on mutta en tiennyt ennen sarjaa heistä oikein mitään. Suosittelen kovaksi keitettyjen rikostarinoiden, villin pohjoisen luonnon kuvausten sekä hyvien, pahojen ja rumien westernien ystäville.
 

Golden Kamuy // Kuva: myanimelist.net

 
Gargantia on the Verdurous Planet on muutaman vuoden vanha scifiklassikko joka jokaisen animefanin pitäisi katsoa. Kaukaisessa tulevaisuudessa spartalaishenkisen soturikulttuurin kasvatti Ledo ohjastaa taistelukonetta päättymättömässä sodassa hideauze -muukalaisten loputtomia laumoja vastaan. Hänen sodalleen tulee yllättäen päätös Ledon löytäessä itsensä haaksirikkoutuneena Waterworld-henkiselle primitiiviselle maailmalle jota valtameret peittävät. Hän joutuu etsimään paikkaansa romunkerääjien Gargantia -laivastossa. Sarja on paras kuvaus mitä olen kulttuurishokista nähnyt, häkellyttävän hyvä ja inhimillinen kuvaus kulttuurien kohtaamisesta. Visuaalisesti aivan upea ja pelkästään katsomisen arvoinen ihan katsomisen nautinnon itsensä vuoksi.
 
Parasyte -the maxim- on myös jo muutaman vuoden vanha mutta myös suosittelun arvoinen. Tieteiskauhusarjana se ei ole ehkä ihan kaikille. Avaruudesta maahan laskeutuneet parasiittimuukalaiset valtaavat ihmiskehoja ja piileskelevät ihmiskunnan keskuudessa ruokaillakseen näillä. Parasiittiolennon valtaaman kehon muodonmuutos ennen ruokailua on täynnä Cronenbergin ja Carpenterin elokuvista muistuttavaa täysin puistuttavaa kauhua. Päähenkilö Shinichi Izumi muodostaa poikkeuksen sillä että hänen parasiittinsa ei ole onnistunut valtaamaan häntä ja parasiitti ja ihminen joutuvat kehittämään symbioottisen suhteen, tuloksena on eräänlainen supersankari joka suojelee muuta ihmiskuntaa sitä saalistavilta muukalaisilta. Parasyte pitää otteessaan ja on todella huikea kokemus.

Niina:

Vaikka en olekaan isoin anime-sarjojen harrastaja, olen löytänyt monta suosikkisarjaa vuosien varrella. Anime-historiani sai alkunsa ollessani yläasteella ja lukiossa (1999-2005), kun SubTV:llä näkyi klassikoita kuten Sailor Moon, Magic Knight Rayearth ja Neon Genesis Evangelion.
 

Made in abyss // Kuva: myanimelist.net

 
Tuoreempia suosikkejani on Made in Abyss, joka on yhtä aikaa söpö ja paremman sanan puutteessa trippaileva, eikä se selittele itseään liikaa. Anime kertoo Rikosta, orpotytöstä, joka opiskelee taitoja joita tarvitaan, että pärjää sarjan nimessäkin mainitussa “syvyydessä”. Syvyys on outo paikka, syvä kraaterimainen reikä maassa, jonka ympärille on rakennettu kaupunki. Syvyyteen tehdään tutkimusmatkoja, joiden tarkoituksena on etsiä kadonneen sivilisaation aarteita. Rikon äiti on aikoinaan kadonnut syvyydessä ja tytär on päättänyt seurata hänen jalanjäljissään ja samalla selvittää, mitä hänelle on tapahtunut. Tarina avautuu – ja muuttuu samalla oudommaksi jakso jaksolta, sitä mukaa, kun syvyyden kerroksissa mennään alemmas. Rikolla on apunaan erikoinen androidipoika, joka pelastaa hänet monesta pulmasta. Mitä syvemmälle Riko laskeutuu, sitä vaarallisempia kerrokset ovat ja sitä vaarallisempaa syvyydestä poistuminen on mystisen syvyyden kirouksen takia, joka muistuttaa hieman sukeltajien kokemaa alipainetautia. Into the Abyss on alunperin ilmestynyt mangana (alkaen 2012) ja anime sai ensi-iltansa syksyllä 2017. Myös monien kehuma, kaunis Velhon morsian, johon tutustuin ensin mangana on tuttu animeversionakin. Anime kannattaa katsoa, vaikka tarina olisikin tuttu, sillä se lisää maailmaan värit, joita ei painetussa versiossa juurikaan kansikuvaa enempää ole.

Minna:

Oma animehistoriani alkaa vasta n. vuodesta 2004, jolloin tutustuin ihmiseen, joka tutustutti minut animeen. Tapanamme oli viettää iltoja tuijottaen läpi animesarjojen jaksoja, jotka hän valitsi. Yleensä hän katsoi etukäteen sarjasta jakson tai pari ja päätti sen jälkeen, oliko se enemmän tutustumisen arvoinen. Tämän jälkeen katsoimme yhdessä juurikin jakson tai pari per sarja, ja parhaimpien kanssa jatkoin katselua itsekseni.
 
Omia suosikkejani olivat aina jollakin tavalla kummalliset ja absurdit sarjat, pidin valtavasti esimerkiksi Azumanga Daioh’ista irtosaparoineen ja vihaisine kissoineen sekä Rozen Maidenista mystisine nukkeineen. “Perinteisemmät” sarjat kuten Neon Genesis Evangelion ja Full Metal Alchemist eivät itselleni koskaan oikein uponneet, tuijottelin onnellisena enemmän hömppäosaston tuotantoa. Myöhemmin olen tosin katsonut Death Noten, ja siitä tykkäsin kovasti.
 

Azumanga daioh // Kuva: myanimelist.net

 
Muista suosikeistani on pakko mainita Ouran Koukou Host Club sekä Pani Poni Dash! Myös Higurashi no Naku Koro ni omituisuuteen tähtäävine murhineen on loistavaa katseltavaa.

Laura:

En pysty kyllä mitenkään rajaamaan yhteen tiettyyn lempianimeen, joten listaan pari omaa kestosuosikkiani, joiden pariin palaan aina tasaisin väliajoin. En tarkalleen muista, koska oma animeharrastukseni alkoi, joskus 2000-luvun taitteessa todennäköisesti, todennäköisesti silloin kun MoonTV/SubTV alkoi näyttää kokeilun vuoksi animea. Matkan varrella on nähty jos jonkinlaista ja kaiket genret kattavaa animea, mutta tietyt sarjat ja OVA:t (original video animation) kestävät vuodesta toiseen kerta kerran jälkeen.
 
Emma, A Victorian Romance (s1) & Emma, A Victorian Romance – second act (s2)
Ehdoton katsottava kaikille viktoriaanisesta englannista sekä riipivistä rakkaustarinoista pitäville. Historiallinen josei-genren anime kertoo Emma nimisestä palvelustytöstä viktoriaanisessa englannissa, johon uusaatelinen nuorukainen, William, epätoivoisesti rakastuu ja loppu onkin klassista romantiikan historiaa. Anime on adaptaatio Kaoru MorinEmma” mangasta, joka on julkaistu myös suomeksi Sangatsumangan toimesta. Suosittelen ehdottomasti molempia (sekä paria pakettia nenäliinoja riipivimpiin kohtauksiin).
 

Emma, a victorian romance // Kuva: myanimelist.net

 
Devilman – The Birth (OVA, 1987) & Devilman – The Demon Bird (OVA, 1990).
Vaikka monille Devilman on tullut tunnetuksi Netflixin uusimman tulkinnan (Devilman – Crybaby) kautta, itse tutustuin Devilmaniin jo paljon, paljon aikaisemmin. Cry Baby on erittäin hyvä tulkinta alkuperäisestä mangasta ja sarjan vanhempana fanina annan sille täyden hyväksynnän. Silti The Birth ja The Demon Bird omistavat animesielussani korkean nostalgisen aseman. Nämä kaksi OVA:ta keskittyvät tiettyihin kohtauksiin Devilmanin tarinassa (The Birth itse Devilman-hahmon syntyyn ja the Demon Bird taisteluun Sirene-demonin kanssa) ja olenkin suositellut niitä kaikille ketkä ovat pitäneet Cry Babystä. Animet ovat ehdottomasti K18 ja sisältävät graaffista väkivaltaa sekä alastomuutta ja tietysti demoneja sekä satanismi-viittauksia. Gorelta ei voi välttyä, joten jos veri ja suolenpätkät heikottavat, suosittelen jättämään välistä. Tietysti 80-90-lukujen taitteessa tehdyt OVA:t ovat varmasti monelle vanhentunutta tavaraa, mutta itse nautin juuri kyseisen aikakauden animeista.
 
Ginga Nagareboshi Gin, eli Hopeanuoli
Klassikoiden klassikko, leikkaamattomana alkuperäisversiona kiitos. Samurai sankaritarina kerrottuna koirilla. Kyllä. Soturikoirien taistelusta hirviökarhu Akakabutoa vastaan kertova Hopeanuoli sekä sen jatko-osat nauttivat etenkin suomessa erityisasemaa animeharrastajien kesken ja fanikunta onkin harvinaisen suuri. Sarjan suosiota on myös ihastellut sen luoja Yoshihiro Takahashi, joka on vieraillut suomessa muutaman kerran. Takahashi on myös hemmotellut suomalaisia fanejaan mm. paljastamalla erään suosikkihahmon olevan suomalaista syntyperää sekä nimeämällä erään uudemman hahmon Punaisen Jättiläisen kustannuspäällikän, Antti Valkaman mukaan (http://wiki.hopeanuoli.com/index.php?title=Andy_Valkama)
 

Hopeanuoli // Kuva: myanimelist.net

 
Interstella 5555: The 5tory of the 5ecret 5tar 5ystem
Tämä onkin bonus, sillä tämä ei varsinaisesti ole “anime”, vaan 68 minuuttia kestävä, Toei Animaation tuottama musiikkivideo koko Daft Punkin Discovery albumista. Elokuvassa ei ole ääninäyttelyä, ainoastaan soundtrack sekä äänitehosteita, mutta eipä ääninäyttelyn puute haittaa yhtään sillä tarina tulee kyllä ymmärretyksi ilman sanojakin. Anime kertoo Crescendolls nimisestä alien bändistä, jotka joutuvat kidnapatuiksi kesken keikan. Heidät tuodaan maahan ja tungetaan ahnaan musiikkiteollisuuden rattaisiin aivopesun avulla. Samaan aikaan saman alien lajin edustaja, Seph, on ainut joka pystyy pelastamaan Crescendollsit pahan musiikkiteollisuuden kynsistä.
Jos et ole vielä nähnyt tätä klassikkoa ja pidät Daft Punkista, suosittelen ehdottomasti katsastamaan tämän leffan!

Aino:

Aloin katsomaan animea teininä kun kerran kaveritkin katsoivat. Ensimmäinen sarja, joka oikeasti kolahti oli Hikaru no go, ja sillä on ikuisesti lämmin paikka sydämessäni. Hikaru no gossa yhdistyy taitavasti klassinen koulu-shonen – jossa päähenkilöllä on kaverinsa, kilpailijansa ja vihollisensa – hieman erikoisempaan teemaan, ikivanhaan go-lautapeliin. Vaikka toki ajan kuluminen ja oma aikuistuminen ovat hieman syöneet sarjan tämä-on-parasta-ikinä -mahtavuutta, niin suosittelen kyllä täydestä sydämestä sarjaa shonenin ystäville. Lupaan, että sarjan taistelut go-laudan ääressä ovat vähintään yhtä dramaattisia kuin keskiverto-mättösarjassa!

 

Hikaru no go // Kuva: myanimelist.net

 
 
Reetta:

Katson animea kohtuullisen vähän, ja monet suosikkini ovat aika mainstreamia: Full Metal Alchemist, Death Note, Attack on Titan
 

Psycho pass // Kuva: myanimelist.net

 
Ylivoimaisesti paras katsomani on tähän mennessä kuitenkin ollut Psycho Pass, tai ainakin sen ensimmäinen kausi (toista en valitettavasti ole vielä nähnyt). Psycho Pass on cyberpunk-henkinen poliisisarja. Kaikkea valvoo voimakas tekoälysysteemi Sybil, joka muun muassa skannaa ihmisten mielentiloja ja laskee kuinka suurella todennäköisyydellä he ryhtyvät rikollisiksi. Poliisivoimat luottaa Sybiliin lähes sokeasti, ja muun muassa poliisien aseet on kytketty Sybiliin. Asetta ei voi laukaista, jos tähtäimessä oleva ihminen ei Sybilin mukaan ole riski yhteiskunnalle. Homma niin sanotusti kusee siinä vaiheessa, kun nerokas psykopaatti alkaa käyttää systeemiä hyväkseen ja kylvää kaaosta. Psycho Passin maailma ahdistavuudessaan todella viehättävä, hahmokaarti on monipuolinen ja kiinnostava, ja lähes jokainen nimetty hahmo kasvaa ja muuttuu sarjan aikana. Psycho Pass myös nostaa esille useita mielenkiintoisia kysymyksiä yhteiskunnan ja yksilön suhteesta, eikä anna valmiita oikein-väärin -vastauksia.