Luettavien kirjojen pino.

Minua kiinnostaa aika lailla kaikki. Tahtoisin mennä ratsastustunneille ja opetella puhumaan espanjaa, kiinaa ja japania, käydä lukion koko lukion fysiikan oppimäärän läpi sekä opetella koodaamaan ja tekemään nettisivuja. Haluaisin opetella tunnistamaan kaikki mahdolliset linnut, kasvit, sienet ja hyönteiset, pelata Skyrimin mahdollisimman hyvin läpi ja paneutua Witcher 3:n maailmaan. Tahtoisin kirjoittaa kirjan, vierailla jokaisessa Suomen kansallispuistossa ja käydä vaeltamassa mahdollisimman monessa paikassa. Haluaisin oppia soittamaan pianoa, mennä laulutunneille ja harrastaa tankotanssia. Tahtoisin kirjoittaa blogiin kymmenistä eri aiheista, opiskella markkinointia ja perehtyä sosiaalisen median käyttöön työssäni. Haluaisin oman koiran, jonka kanssa voisi harrastaa niin rally-tokoa kuin agilityakin. Tahtoisin myös neuloa kauniita villapaitoja ja sukkia ja väkertää suloisia amiguru-pehmoleluja. Roolipelaamisen opettelu, n+1 kirjan lukeminen ja räsymaton kutominen ovat kaikki to-do-listallani.

Mitä nyt näin ensimmäisenä tuli mieleen.

Jostain syystä vuorokauteen on ahdettu vain 24 tuntia, josta aimo siivu kuluu niin nukkumiseen kuin töissä olemiseen. Kaikkeen kiinnostavaan ei mitenkään riitä aika, ja pahinta on, että kiinnostuksenkohteita tulee nopeammin lisää kuin niitä ehtii kuihtua pois, saatikka klikata tehdyiksi.

Tällä hetkellä kulutan ylläolevasta listasta eniten aikaani Skyrimin ja Witcher 3:n pelaamiseen, kirjojen lukemiseen, blogin kirjoittamiseen ja vauvalle soveltuvien amigurujen neulomiseen. Pianon soiton opettelemisen olen siirtänyt hamaan tulevaisuuteen, samoin räsymaton kutomisen. Työstän hiljalleen vieraiden kielten opiskelua (todella tehokasta, kun alkeet joutuu kerta toisensa jälkeen aloittamaan alusta), markkinoinnin opiskelun aloittamista (montako kertaa olenkaan jo googlannut etäopiskelumahdollisuuksista) sekä villapaidan neulomista (se on ollut kesken nyt puolisen vuotta, eli vain hetken). Kansallispuistoissa vierailu, vaeltaminen ja eri lajien opettelu ovat hitaita ikuisuusprojekteja, jotka ovat jatkuvasti käynnissä.

Toisinaan tulee myös tunne, että liian moni asia kiinnostaa yhtä aikaa eikä mihinkään osaa tarttua, koska en osaa päättää, mitä kaikista niistä kivoista jutuista haluaisin juuri sillä hetkellä eniten tehdä. Samaan aikaan haluaisin pelata sekä Witcheria että Skyrimia, ja uusi tarinanalku pyörii mielessä, ja blogiinkin olisi se idea, jota voisi työstää… Minulla on tällä hetkellä 13 kirjaa kesken, ja kirjahyllyssä odottaa noin 15 sekä kirjaston että omaa kirjaa, jotka haluaisin aloittaa heti enkä nyt. On todella turhauttavaa istua sohvalla ja kieriskellä liian kiinnostavien tekemisten tuskassa, kun mitään ei saa tehtyä, vaikka olisi niin paljon, mitä voisi ja haluaisi tehdä.

Toinen luettavien kirjojen pino.

”Kaikki kiinnostaa, mutta kaikelle ei ole aikaa”-ongelmalle ei liene minkäänlaista ratkaisua, mutta en anna sen lannistaa. Innostun helposti ja erittäin nopeasti lukuisista eri asioista, mutta innostus myös laantuu hyvin nopeasti. Yhden viikon saatan viettää intensiivisesti Skyrimia koluten, seuraavan viikon ylikulutan Googlea taustoittaessani jotain uutta tarinaa, ja sitten olenkin taas ihastelemassa hienoja käsitöitä ja haaveilemassa seuraavasta neuleprojektista. Yleensä kuitenkin innostun samoista asioista yhä uudelleen ja uudelleen – esimerkiksi japanin kieleen olen tutustunut ensimmäisen kerran vuonna 2009, pianon soittoa kokeillut jo vuonna 2010, ja eri eläin- ja kasvilajien kanssa olen puuhannut lapsesta asti.

Yritän olla aloittamatta liikaa uusia pelejä tai kirjoja ennen kuin olen saanut edellisiä kahlattua läpi, mutta aina se ei onnistu tai ole edes realistista. Samoin käy myös käsityöprojekteille, liikuntainnostukselle, roolipelimaailmaan tutustumiselle, koiraharrastuskuumeelle… Kanssanörtteilijät lienevät kykeneviä samaistumaan tähän päättymättömään dilemmaan. Pidän kuitenkin useista erilaisista asioista kiinnostumista ja äkkinäistä innostumista rikkautena, sillä tiedän kyllä löytäväni itselleni tekemistä, jos vain maltan rauhoittua sitä varten. Samalla ymmärrän myös helposti muita ihmisiä ja heidän kiinnostuksenkohteitaan, vaikken juuri kyseisestä asiasta sattuisikaan olemaan innostunut. Usein kyllä jään harmittelemaan sitä, että innostukseni ja kiinnostukseni lopahtaa helposti ja moni asia jää ihan alkuteihinsä, mutta toisaalta, onko siitä niin haittaa? Tuleepahan kokeiltua erilaisia asioita ja koettua piristävä innostus useaan kertaan.