Julkaisuvuosi: 2017
Julkaisija: Free League / Mödiphius Entertainment
Pääsuunnittelija: Nils Hintze
Kuvitus & alkuperäisidea:  Simon Stålenhag

Mikä on Tales from the Loop?

 

Tässä se on: sääntökirja!

Tales from the Loopin idea on kutkuttava: joukko lapsia, jotka jatkovat mysteerejä 80-luvun vaihtoehtoisessa Ruotsissa. Mälaren-saariryhmän alueella sijaitsee valtava hiukkaskiihdytin (the Loop), jonka toiminta aiheuttaa kummallisia vääristymiä ajassa ja paikassa. Mystiset koneet, värjyvät ajan ja paikan rajat sekä esimerkiksi tien yli juoksevat raptorit sekoittuvat muutoin tuttuun ja nostalgiseen 80-luvun tunnelmaan. 10-15-vuotiaat lapset ratkovat alueen mysteerejä, jotka saavat alkunsa juuri Loopin vaikutuksesta. Aikuisia sijoiltaan jossain määrin nyrjähtänyt maailma ei tunnu häiritsevän, sillä he eivät kummallisuuksista puhu tai niihin juuri reagoi – ja jos reagoivat, usein mystisillä ja pelottavillakin tavoilla, joiden syyt jäävät lasten selvitettäväksi.

Tales from the Loop muistuttaa pohjaidealtaan hieman Viisikkojen konseptia: koska aikuiset eivät syystä tai toisesta toimi, on lasten selvitettävä rikos/napattava pahikset/pelastettava maailma. Kahdella esimerkkihahmotyypeistä on jopa koira, jotta kokonaisuus olisi valmis. Koska hahmot ovat lapsia, heillä on myös lasten kyvyt ja taustat: esimerkiksi autojen ajaminen, pankkikortilla maksaminen ja niin edelleen ovat yleensä saavuttamattomissa. Pelaajahahmot ovat siis aseistautuneet älyllä, yhteistyöllä ja ripauksella tuuria.

Pelimekaniikka

Tales from the Loop käyttää Mutant Year Zerosta tuttua mekaniikkaa vain pienin muutoksin. Nopilla heitettäessä kutonen on onnistuminen, ja noppia on mahdollista heittää attribuutin + skill levelin verran. Käytännössä hahmot yleensä heittävät noin yhdestä kahdeksaan noppaa, ja ellei tilanne ole erityisen vaikea, yksi onnistuminen riittää. Toisinaan noppia voi saada lisää esimerkiksi esineitä hyödynnettäessä tai toisilta pelaajilta, jos nämä kuvailevat, miten auttavat. (Auttaessa kuitenkin sitoutuu samalla ottamaan myös vastuun epäonnistumisesta.)

Lapset voivat vahingoittua, jolloin heille rastitaan tilanteeseen sopiva vamma, oli se sitten fyysistä, henkistä tai vaikkapa puhdasta väsymystä. Mikäli kaikki vammat (yhteensä neljä) tulevat täyteen, lapsi on siinä kunnossa, että joutuu sairaalaan, eikä voi enää osallistua seikkailuun. Lapset eivät kuitenkaan voi kuolla, koska hei, eihän pseudo-Viisikkoseikkailuissa niin voi käydä. (Mutta toisaalta he kasvavat aikuisiksi kaikki kokemansa asiat mukanaan, joten sitä voikin sitten pohtia, että millaisia tyyppejä Loopin varjossa kasvaa.)

Lapsia mysteerin jäljillä. (Kuva: Kirjan kuvitusta, julkaisijan promokuva.)

Sääntökirja tarjoaa lasten pohjaksi kahdeksan perushahmotyyppiä, joita on mahdollista kustomoida. Varsinaista hahmonluontia tyhjästä aloittaen ei neuvota, mutta kokenut pelinjohtaja onnistuu siinäkin varmasti. Hahmotyypeillä on valmiina myös esimerkkisuhteita toisiin lapsiin, tärkeitä esineitä, salaisuuksia ja ylpeydenaiheita. Kaikki näistä ovat pelin tunnelman ja hahmodynamiikan kannalta hyödyllisiä, ja niille löytyykin hahmolomakkeesta omat kohtansa. Pelaajien on usein hyvä esitellä hahmonsa itse pelikerran aluksi, jotta he pääsevät sisään hahmoihinsa.

Pelimekaniikka on voimakkaan kerrontaperusteista. Pelinjohtaja kuvailee tilanteita ja tunnelmia, ja pelaajien hahmot yrittävät sitten ratkoa niitä keskustellen ja toimien. Tärkeintä Tales from the Loopissa on sen tunnelma ja lapsihahmoihin eläytyminen, joten on ymmärrettävää, että sääntömekaniikka on kevyempi. Se ei kuitenkaan poista nopanheittojen jännittävyyttä, vaan pikemminkin intensiteetti usein korostuu, kun maailmaan ja hahmoihin päästään uppoutumaan nopeasti, kun aikaa ei mene sääntökirjan selaamiseen.

Käsikirjan muu sisältö

Mälaren-saaret, pelin tapahtumapaikka. (Kuva: kirjan kuvitusta, julkaisijan promokuva.)

Tales from the Loopin pelikirjasta suuri osa ei suinkaan ole sääntöjä, statteja tai hahmonluontia, vaan ennen kaikkea kirja johdattaa juuri Loopin eriskummalliseen maailmaan. Pelinjohtaja saa kosolti vinkkejä hyvän seikkailun rakentamiseen, tietoa 80-luvun Ruotsista (ja Yhdysvalloista, jonne kirjaan ympätty “amerikkalaisversio” sijoittuu), kuvausta Loopin nyrjähdyksistä ja muuta vastaavaa. Kaikkea tukee Simon Stålenhagin tunnelmallinen ja upea kuvitus, joka on pelin ydin. Suosittelenkin, että pelinjohtaja toisinaan myös näyttää sääntökirjan kuvia tai Stålenhangin taidetta muista lähteistä pelaajille, sillä se luo jo vahvasti visuaalisen pohjan tunnelmanrakennukseen.

Pelisysteemi ja käsikirja ovat jopa niin toimivia, että ensikertalaisenkin pelinjohtajan olisi todennäköisesti helppoa käydä niihin käsiksi. Enemmän perehtymistä ehkä kaipaisi 80-luku, jotta tunnelman saisi kohdilleen, mutta muutoin kirja on niin täynnä vinkkejä, koukkuja ja ideoita, että toimivan one-shotin tai kampanjan saa varmasti kasattua hyvin nopeasti ja kevyelläkin perehtymisellä. Lisäksi vaikuttaisi siltä, että sisältöä riittää helposti useampaankin laadukkaaseen valmiskampanjaan, ja jo sellaisenaan monet kirjan ideoista soveltuisivat mekaniikaltaan kevyiksi, mutta tunnelmallisiksi conipeleiksi.

Hyvät ja huonot puolet pähkinänkuoressa

Pakko se vain on myöntää: Tales from the Loop on paras vuosiin pelinjohtamani paketti. Itseltäni 80-luvun tunnelman saaminen kohdilleen vei jonkin aikaa, mutta onneksi ensimmäinen koepeliryhmäni antoi arvokkaita vinkkejä sekä miljöön että musiikin suhteen, ja sen jälkeen conipelit olivatkin upeita. (Tästä toki kiitos myös pelaajille.) Tales from the Loopissa kaikki yksinkertaisesti toimii: visuaalinen ilme, perusidea, virikkeet kampanjoihin ja shotteihin, maailmaa ja hahmoja tukeva kevyt

Kummallista teknologiaa, johon lapset saattaisivat tutkimuksissaan törmätä. (Kuva: kirjan kuvitusta, julkaisijan promokuva.)

pelimekaniikka. Negatiivista sanottavaa on vaikea keksiä, mutta jos sellaista hakemalla hakee, ehkä pelimekaniikka ja hahmonluonti on ripoteltu kirjan keskelle hieman hämäävästi. Säännöistä pitävät pelaajat saattavat myös pitää systeemiä liian yksinkertaisena, mutta on vaikea uskoa, että peli ei heillekään olisi edes kokeilemisen arvoinen.

Plussat
+ upea maailma ja visuaalinen ilme
+ tuore ja omaperäinen idea: lapset ratkomassa mysteereitä omin avuin
+ kevyt ja helppo mekaniikka opittavaksi
+ kaunis ja huolella tehty sääntökirja
+ virikkeet, kartat ja taustat, joista pelinjohtajalla riittää ammennettavaa

Miinukset
– ihan vähän sekavuutta mekaniikan selittämisessä

Mrs. Darth Vader

Kirja on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.