Nörttitytöt-blogi täyttää tänä syksynä jo seitsemän vuotta! Uskomatonta. Sen kunniaksi blogin kirjoittajat muistelivat omia ensimmäisiä koulupäiviään.

Kuva: Pixabay

Ainolle koulun aloittamiseen liittyi pettymys:

Ekaluokkalainen Stina

Koulun aloittaminen oli muistaakseni varsin kivaa, mutta yksi iso pettymys siihen sisältyi.

Isosiskoni oli aikanaan käynyt ekaa luokkaa vain muutaman viikon, ja sitten todettu niin fiksuksi, että oli siirretty suoraa kakkosluokalle. Vähän odotin ja toivoin samaa: osasinhan itsekin lukea ja laskeakin vähäsen! Enkä lakannut toivomasta useampaan vuoteen, vaikka toki ymmärsin jo silloin, että ei siskon vielä suurempi fiksuus tee minusta tyhmää.

 

Ensimmäisestä luokanopettajasta muistan, että otin tavaksi kuvailla häntä “liian kiltiksi” aina kun joku sukulaistäti tai perhetuttu kysyi koulunalkutunnelmia. Olin kai sitä mieltä, että opettaja on kiltti ja ihana, mutta ei pidä tarpeeksi kurissa luokkaa.
– Aino

Terolla oli jääkiekkoteemainen reppu ja penaali:

Elokuun valoinen ja lämmin päivä ja poika äitinsä kanssa matkaa pyörillään vanhan päiväkodin ohi tien toiselle puolelle nyt ekaluokkalaisena ja intoa täynnä aloittamaan koulun taival uusien kavereiden kanssa. Matka ei paljoa pidentynyt, mutta uuteen opinahjoon oli jännää siirtyä. Oli hieno jääkiekkoteemainen reppu ja penaali, kyniä, kumi ja teroitin. Ensimmäisestä koulupäivästä on jäänyt muistoksi myös äidin ottama valokuva uudesta ekaluokkalaisesta ja hänen kahdesta entisestä päiväkotikaveristaan ala-asteen portilla.

 

Ala-asteen alkuvuosia ohjasi ja opetti vanhoillinen ja uskontopainoitteinen opettaja. Muistelen luokkamme olleen todella kilttejä eikä mitään isoja sattumuksia tapahtunut. Mitä nyt lumipalloja heiteltiin talvella, mutta muuten oltiin todella siivosti. Koulun ruokala oli aikansa nähnyt vanhahtavien teräksisten kuppien kanssa ja ruoka oli syötävää, mutta ei kovin ihmeellistä. Nallekarkkeja käytiin satunnaisesti ostamassa koulun jälkeen paikalliselta linja-autoasemalta. Markalla sai jo monta nallekarkkia. Kaikki tämä kuitenkin uudistui ja muuttui myöhemmillä luokilla modernimpaan suuntaan ja muutoksilta ei voine myöhemmiltäkään ajoilta välttyä.
– Tero

Hennalla koulun aloittamisesta tuli pyöreitä vuosia:

Menin ensimmäiselle luokalle 20 vuotta sitten. En muista ensimmäisestä koulupäivästä mitään.

Henna ekaluokkalaisena

En tunnelmia, luokkakavereiden tapaamista, en sitä miten olen mennyt kouluun tai kumpi vanhemmistani minut on hakenut. Minusta on olemassa kuva, jossa juoksen iloisena vastaan tullutta vanhempaani kohti. Päivä on todennäköisesti ollut jännittävä ja hyvä. Minulla on hienot vaatteet päällä, koska koulun aloittaminen on ollut tärkeä juttu. Valkoiset sukkahousut ja röyhelöinen mekko, jonka lila väri toistuu sini-turkoosi-lilassa repussa. En muista sainko itse valita asuni vai valitsiko sen äitini. Sen muistan, että sininen oli tuohon aikaan lempivärejäni, joten jotain sanavaltaa minullakin on ollut.

 

Kävin ala-asteen pienessä maalaiskunnassa. Koulumatkani oli noin 3 km, jonka kuljin ensimmäisestä vuodesta asti itsekseni, pyörällä tai kävellen. Koulun aloittaessani en ole osannut vielä lukea. Pidin ensimmäisen luokan opettajasta, joten minua harmitti, kun tokalla luokalla meillä olikin uusi opettaja. Opettajien vaihtuminen vuosittain jatkui koko ala-asteen. Viidenteen luokkaan asti koulussamme ei ollut ruokasalia, joten söimme luokissa, omien pulpettiemme ääressä. Koulun jälkeen menin iltapäivähoitoon naapuriin siihen asti, että vanhemmat tulivat töistä. Olin kiltti, mutta aika vilkas lapsi. Ensimmäisten vuosien todistuksissa lukeekin “Antaa toisille työrauhan – useimmiten”.
– Henna

Jonas aloitti koulun jo 6-vuotiaana:

Jonas 6-vuotiaana, ensimmäistä vuottaan opintiellä.

En muista kauheasti ensimmäisestä varsinaisesta koulupäivästäni. Muistan, että olin jokseenkin innostuneen utelias, en ymmärtänyt hirveästi jännittää enkä pelätä. Matka vaikutti kauhean jännittävältä ja pitkältä kävellen, halki lähiön ja pienen metsätien. Kaikki oli silloin mahdottoman suurta. Pääsin aloittamaan poikkeuksellisesti jo sinä vuonna, kun täytin 6 vuotta eli vuotta aikaisemmin. Sitä sanotaan, että menneisyys on todellakin vieras maa ja mitä kauemmas muistelen sitä selkeämpää se on. Ihan ensimmäiset kouluvuodet eivät tosin olleet mitenkään kovin kamalia. Koulukuvissa hymyilee ujo pieni poika, on vaikea uskoa, että joskus se olin minä. Ala-asteen ensimmäisten vuosien opettaja näyttää pystyvältä nuorelta ammattilaiselta ja kaupungin työntekijältä, ei enkelimäiseltä tai pelottavaltakaan kuten lapsen muistikuvissa.
– Jonas

Annalla kulki farkkujen taskussa mukana Donkey Kong -peli:

Koulun aloittaminen oli tosi jännittävää. Muistan etenkin sen, että sain koulun aloittamisen kunniaksi uudet vaatteet, siis kaupasta ostetut uudet eikä siskojen vanhat. Ne olivat siniset farkut, joissa oli yksityiskohtia sinisestä kukkakankaasta. Kaupan täti sai houkuteltua vanhempani ostamaan myös samaa sinistä kangasta olevan paidan, jota sitten käytin farkkujen kanssa. Farkkujen taskuun mahtui Donkey Kong -peli.

 

Kouluun menossa oli jännittävää myös se, että päivät olivat lyhyempiä kuin päiväkodissa, ja pääsin kotiin ennen vanhempia. Minulla oli oma avain, jonka unohdin usein aamulla eteisen pöydälle. Odottelin sitten koiran kanssa pihalla, että kotiin tulisi joku, jolla on avain. Tästä tuli lähes koko peruskoulun pituinen harjoitus.
– Anna

Millaisia muistoja sinulla on ensimmäisestä koulupäivästäsi?