Olen merestä lähes yhtä kauhuissani kuin lumoutunutkin. Luonnollisesti tämä tarkoittaa sitä, etten voi pitää näppejäni erossa sen syvyyksiin sukeltavista peleistä, vaikka ne olisivatkin suurin sydänkohtausriski taloudessani. Tässäpä siis listaa muutamista aallonharjalla ratsastavista laatutuotteista, joihin itse kunkin merikarhun soisi tarttuvan.
 

1. Sunless Sea

Sunless Sea on Failbetter Gamesin vuonna 2014 julkaisema viktoriaaniseen vaihtoehtohistoriaan sijoittuva tutkimusmatkailupeli, jossa pelaajan ohjastama päähenkilö on kohtalonsa herra ja jollei sielunsa, niin ainakin höyrylaivansa kapteeni. Pelissä seilataan ristiinrastiin Alisen ikuisessa pimeydessä avautuvalla valtamerellä, jossa lokkien sijasta kirkuvat lepakot ja kannibalismi on välillä ainoa oikea ratkaisu. Elämä aalloilla ei ole helppoa ja varovaisuutta saa harrastaa, sillä aloituspaatin varustus ei ole kummoinen. Uhkarohkea matkailija löytääkin pian laivansa palasina ja miehistönsä pelosta sekaisin. Helpotusta meren ikihämärään tuovat sen rannoilla sijaitsevat satamat monine ihmeineen ja houkutuksineen, mutta vain kotoisaan Lontooseen palaaminen suo itse Kapteenille kunnollisen rauhan.
 

Aika laittaa hanat auki. / Kuva: Failbetter Games

 
Siinä missä Sunless Sean peruspeli käsitteleekin vain perinteistä merenkäyntiä, pelin ainokainen lisäosa Zubmariner mahdollistaa laivasi päivittämisen sukelluskelpoiseksi ja kurkistaa mitä Unterzeen aallot kätkevätkään alleen. Kuten pelin henkeen sopii, löytyy sieltä kaikenlaista kaunista ja kammottavaa, aina laivanhylyistä kristallisoituneisiin kaupunkeihin. Jos aaltojen yläpuolella pystyy hädintuskin suunnistamaan ilman laivan lamppujen tuomaa valoa, pinnan alla se on lähes mahdotonta. Laivan lyhdyt luovat sukellusveneen ympärille pienen valokehän, mutta kaikki muu onkin sitten näkymättömissä, lukuunottamatta surumielisesti pimeydessä huutavien merihirviöiden langettamia varjoja. Zubmariner tuo jo ennestään tunnelmalliseen peliin kiintoisan lisäelementin, joka sai ainakin tämän kapteenin monta kertaa lyömään ikkunaluukut kiinni ja syöksymään pintaa kohti suunnilleen yhtä kovaa kurkkuun syöksähtäneen sydämen saattelemana, kun jokin syvyyksien kammotus päätti yllättäen tärähtää perätuhtoa vasten.
 
Subnautica

Subnautica on Unknown Worldsin pitkän Early Access -jakson jälkeen vuonna 2018 julkaistu selviytymispeli, jonka alussa päähenkilön avaruusalus räjähtää ja jättää hänet selviytymiskapselissa omilleen täysin veden peittämälle planeetalle. Apuna on sentään fabrikaattori, jolla meren alta löytyneistä materiaaleista kykenee rakentelemaan kaikenlaista: ensi alkuun pieniä apuvälineitä ja myöhemmin, sinikopiokasan karttuessa, entistä monimutkaisempia asioita asuinrakennuksista jopa toimistotuoliin! Kyseessä ei kuitenkaan ole ihan perinteinen selviytymispeli, jonka ainoana palkintona on tyydytys siitä, että selvityi x päivää hengissä, vaan pelissä on tarina, joka avautuu seuraamalla kapselin kommunikaattoriin saapuneita ilmoituksia viesteistä tai toisista paikallistetuista selviytyjistä. Johtolangat ovat kuitenkin aina vain kauempana ja ennen kaikkea syvemmällä, usuttaen pelaajaa epätoivoisesti kampaamaan merenpohjaa löytääkseen etenemiseen tarvittavia resursseja sekä kohtaamaan ihmiselämälle yhä vieraampia elämänmuotoja.
 

Yksi Subnautican kauneimmista paikoista. / Kuva: Subnautica wiki

 
Kyseessä on ihanan kamala tai kamalan ihana peli, riippuen vähän siitä millä syvyydellä sukelletaan. Ensimmäisen kahden pelitunnin aikana käteni eivät meinanneet lakata tärisemästä ja hahmoni lähes nääntyi nälkään, koska en kauhultani saanut oikein napattua edes hitaasti ohi lipuvia keuhkokaloja. Pelkäsin oikeastaan kaikkea liikkuvaa, siitäkin huolimatta, että pelin alkumatalikossa on hyvin vähän mitään vaarallista, mitä nyt riskinä on unohtua tutkailemaan kiinnostavia onkaloita ja huomata vasta liian myöhään happimittarin lähentelevän uhkaavasti nollaa. Alkujärkytyksen jälkeen peli kuitenkin imaisi tiukasti mukaansa, kun joka nurkan takaa tuntui löytyvän jotain uutta ja kiinnostavaa sekä välillä ihan vain henkeäsalpaavan kaunistakin.
 
3. The Aquatic Adventure of Last Human

The Aquatic Adventure of Last Human on YCJY:n vuonna 2016 julkaistu metroidvania-henkinen sivustapäin kuvattu räiskintä, jonka alussa päähenkilö palaa avaruusmatkalta takaisin kotiin ja huomaa, että hänen pitkän poissaolonsa aikana ihmiskunta on kuollut sukupuuttoon. Alkaa matka halki vedenpaisumuksen valtaamaan maapallon, jonka varrelta löytyvät aavemaiset äänitteet kertovat tarinaa ihmiskunnan kadotuksesta. Vaikka suurin osa tutkimusretken aikana vastaantulevista eliöistä onkin harmittomia, tuovat luolastogigantismista kärsivät pomot vähän toimintaa muutoin melkoisen leppoisaan etenemiseen. Pomotaistelun alkaminen onkin oikeastaan yksiä pelin helpottavimpia hetkiä, sillä syvällä vaanivan vaaran tiedostaminen nostaa mukavasti paranoiatasoja, joita vasta tuttu helapalkin ilmestyminen vähentää. Kuoleman koittaessa nousee vähän pala kurkkuun, tulihan sitä juuri tapettua maailmankaikkeuden viimeinen ihminen.
 

Mato Matalan pahantuulinen sukulainen. / Kuva: indiedb

 
 
4. Abzû

Abzû on Giant Squid Studiosin vuonna 2016 julkaisema seikkailupeli, jonka alussa päähenkilö, nimetön sukeltaja, herää kellumasta keskeltä aavaa merta vailla aavistustakaan siitä kuka tai missä on. Ainoa vaihtoehto on painua uppeluksiin ja tutkia ympäröivää maailmaa. Aaltojen alta löytyy flooraa ja faunaa kaikissa sateenkaaren väreissä puhumattakaan syvyyksistä löytyvistä muinaisista raunioista, jotka kuiskivat menneistä sivilisaatioista. Ennen pitkää pelaaja kohtaa valkoisen hain, jonka opastamana päästäänkin pelin varsinaisen juonen äärelle.
 

Kala ja sen kaverit. / Kuva: abzugame

 
Ulkonäöltään Abzû on unenomaisen kaunis ja maailmaa saattaa unohtua ihmettelemään pitkäksikin aikaa. Toisin kuin Subnauticassa, jossa selviytyminen on merkittävä osa pelikokemusta ja niin hapen, ravinnon kuin juomavedenkin kulutusta on tarpeellista tarkkailla, Abzûssa ei ole mitään tutkiskelua samalla tapaa rajoittavaa pelimekaanista ominaisuutta. Sen rauhaisa, tyyni kauneus aiheuttaakin yllättävän vähän sydämentykyttelyjä verrattuna tämän listan muihin peleihin, mutta kyllä niitäkin hetkiä löytyy, erityisesti silloin kun jää korkeuksista tuijottelemaan allaan aukeavaan siniseen hämärään.